Sana ja kokonaisuus

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat ja kaikki uskon ystävät. Haluan tänään aloittaa tällaisella kevennyksellä. Joukko vanhempia naisihmisiä päätti lähteä seuramatkalle. He tilasivat linja-auton ja matka seuroihin alkoi. Koko matkan nämä mummot toivat linja-autonkuljettajalle rusinoita. Kun he sitten pääsivät perille, kuljettaja kysyi, miksi te näin paljon syötte näitä rusinoita ja tuotte hänellekin. Eräs mummo sanoi, että nämä ovat suklaarusinoita, mutta koska me emme pidä rusinoista, niin me imeskelemme suklaan pois ja tuomme sitten rusinat sinulle.

Tässä kevennyksessä on myös toinen puoli totta, jos miettii, onko meillä itsellä kirkossa, seuratilanteissa tai yleensä elämässä sellaista ajatusta, että me otamme Jumalan sanasta vain sokerit ja lopun saa toiset pitää. Kuinka helposti me ihmiset näemme, että tuossa ihmisessä on sitä ja sitä vikaa, mutta onneksi se ei kuulu minulle, eikä huomata omaa vikaa, anteeksiantamattomuutta ja rakastamattomuutta.

Ihan erityisesti näinä aikoina, kun maailmantilannekin on huono, meidän tulisi jokaisen valvoa omaa tilaamme ja sitä, että juuri minun syntini on anteeksi annetut. Pyhä Henki kyllä meitä muistuttaa ja Perkele syyttää. Mutta Perkele on vain syyttäjä, se ei ole tuomari. Perkeleellä ei ole meihin valtaa, vaan Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja meidät nähdään viimeisellä tuomiolla valkoisissa puhtaissa vaatteissa.

Sen tähden ystävät ollaan tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.