Nauttikaamme Kristuksen ruumis ja veri

 

Jeesus on useissa kohti Raamattua tuonut esiin, että joka uskoo häneen, pelastuu. Niin se on ystävät tänä päivänäkin, että sydämen uskolla ja suun tunnustuksella me pelastutaan. Saamme luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille. Joku on sanonut, että kun me siirrymme sielunvihollisen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan, se on ikään kuin allekirjoitettu rauhansopimus. Myös maallisessa sodassa kun rauhansopimus on allekirjoitettu, niin traumat jäävät vielä jäljelle tuosta sota-ajasta ja vahingonlaukauksiakin saattaa tulla. Kun ”sopimus on allekirjoitettu”, olemme ottaneet Jeesuksen armon elämäämme ja luotamme siihen, että Jeesus on juuri minun syntini pessyt pois. Sitä ei voi mitenkään omilla ansioilla tehdä.

Olen usein miettinyt sitä, että me emme missään muualla pääse niin lähelle Jeesusta kuin alttarilla, jossa me saamme nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren. Matteuksen evankeliumin luvussa 26 jakeissa 26-28 sanotaan: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Kun me uskolla nautimme ehtoollisen, niin se on totisesti Jeesuksen ruumis ja veri ja siinä me saamme oikein syödä Jeesuksen sovintokuolemaa. Me saamme vahvasti uskoa, että se totisesti on syntien anteeksi antamiseksi.

Jumala on jättänyt meille tänne maan päälle kasteen ja ehtoollisen, jotka ovat meitä vahvistamassa ja tukemassa tällä matkalla. Minun mielestäni se on pilkkaa, jos me sanomme, että ehtoollinen on pelkkä muistoateria. Sitä se ei ole. Toki se on sitäkin, että me saamme siinä muistaa Jeesusta, mutta muistaa niin, että hän on sovittanut meidän syntimme ja me saamme sen tuossa armopöydässä uskoa omalle kohdallemme. Ihmisen on vaikea uskoa sitä, miten normaali leipä ja viini muuttuu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Jos sitä ei uskolla nauti, niin se pysyy leipänä ja viininä, ja niin kuin Luther sanoo, niin sellainen ihminen nauttii sen turmiokseen eli se tarkoittaa sitä, että silloin on ihan turhaa mennä sinne ehtoollispöytään. Mutta kun uskoo sydämessään, että tässä on totisesti Jeesuksen ruumis ja veri, niin sen saa omistaa omalle kohdalleen.

Minä rohkaisen kaikkia ystäviä ottamaan vastaan sen Jumalan salaisuuden, joka ehtoolliseen kätkeytyy. Jos se ei vielä tänään sinulle avaudu, niin rukoile. Jumala kyllä sen sinulle avaa. Se on mitä valtavin voimaannuttava ja eheyttävä ateria, ja me saamme tänä päivänäkin nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren omalle kohdallemme. Myös sanan kautta me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus elämämme myrskyissä

 

Vanhassa tarinassa kerrotaan ihmisistä, jotka olivat ylittämässä laivalla valtamerta. Matkalla laiva joutui myrskyyn ja ihmiset olivat peloissaan. Mukana oli myös pieni poika, joka oli iloinen ja rauhallinen. Ihmiset kyselivät pojalta, eikö hän pelännyt ollenkaan, että laiva uppoaisi. Poika vastasi, ettei pelännyt, sillä hänen isänsä oli tuon laivan kapteeni.

Raamatussa (esim. Luuk. 8:22-25) meille kerrotaan tapauksesta, jossa Jeesus lähti opetuslasten kanssa ylittämään Genesaretin järveä. Jeesus alkoi nukkua. Kun he olivat keskellä järveä, tuli kova myrsky ja vene alkoi täyttyä vedellä. Opetuslapset menivät Jeesuksen luo, ja herättivät hänet sanoen ”Mestari, Mestari me hukumme!” Jeesus nuhteli tuulta ja veden aallokkoa. Ne asettuivat ja tuli tyven. Sitten Jeesus suuntasi sanansa opetuslapsille: ”Missä teidän uskonne on?” Opetuslapset ihmettelivät, että kuka Jeesus oikein on, kun jopa tuulet ja vesi tottelevat häntä.

Tässä oli kaksi kertomusta ihmisistä, jotka joutuivat myrskyyn. Pieni poika luotti isäänsä niin paljon, että hän ei epäillyt isän kykyä viedä poika turvallisesti perille. Opetuslapset sen sijaan katsoivat myrskyä, eivätkä Jeesusta ja siksi heidän luottamuksensa alkoi horjua. Minua tässä kertomuksessa lohduttaa se, ettei Jeesus hylännyt opetuslapsia heidän pelkonsa ja luottamuksen horjumisen vuoksi. Hän ei sanonut opetuslapsille, että oli lopen kyllästynyt heidän hidasoppisuuteensa ja etsisi itselleen uudet opetuslapset. Jeesus kyllä laittaa opetuslapset ajattelemaan, mutta ei hylkää.

Meidän elämäämme voi ajatella tuollaisena laivamatkana. Useimmat meistä joutuvat elämänsä aikana myrskyihin ja on inhimillistä, että silloin pelottaa. Meillä on kuitenkin Jeesus elämämme ohjaajana ja silloin voimme luottaa siihen, että Hän vie meidät perille. Laivassa olleiden ihmisten pelko ei upottanut laivaa, vaan kapteeni ja miehistö hoiti tehtävänsä niin, että laiva selvisi myrskyn läpi. Samoin meidän tunteemme eivät estä Jeesusta kuljettamasta meitä tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Ole siis turvallisella mielellä ja usko, että Jeesus on sovittanut sinun syntisi ja on kanssasi koko elämäsi ajan.

Ristissä on armo

 

Eräässä ryhmässä hyvin lakihenkinen ihminen oli kirjoittanut kommenttikenttään edellisen tekstini alle, kuinka paljon minussa on syntiä ja oli luetellut erilaisia hänen mielestään syntejäni. Lisäksi siinä oli vielä vedottu siihen, että minä en tahdo ottaa ristiä ja seurata Jeesusta. Hänellä oli selkeästi ajatuksena se, että kun ottaa ristin, niin se on jotain lakia tai raskasta taakkaa, mitä meidän tulisi täällä elämässä kantaa. Matteuksen evankeliumin 16. luvussa sanotaan: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (jae 24)

Ajattelen sillä tavalla tästä ristin kantamisesta, ettei Jumala tarkoita ristinkantamisella meidän sairauksia tai vikoja, tai että meidän täyttyisi täyttää Jumalan laki tai noudattaa jonkun ryhmäkunnan sääntöjä. Ajattelen, että ristin kantaminen on sitä, että ensinnäkin kiellän itseni eli totean sen, että omilla ansioilla minä en voi kelvata Jumalalle. Se on sitä itsensä kieltämistä. Sitten otan elämääni ristin eli otan Jeesuksen sovintokuoleman elämääni. Tyhjä risti muistuttaa minua siitä, että Jeesus on ylösnoussut minun syntieni tähden ja hän on sovittanut kaikki minun syntini. Sitä ristiä on helppo ja kevyt kantaa, koska Jeesus on jo Golgatalla sovittanut meidän syntitaakan eikä meidän tarvitse enää itse sitä ristiä kantaa, vaan Jeesus on jo sen meidän edestä kantanut.    

Tämäkin asia on varsin usein tulkittu kristillisissä yhteisöissä väärin niin, että sillä tarkoitettaisiin jotain meidän itse kantamaamme taakkaa. Meidän ei tarvitse enää kantaa mitään taakka, koska Jeesus on sen syntitaakankin kantanut Golgatalle. Hän sovitti koko maailman synnin. Myös, ystävä, sinun ja minun synnin. Sen vuoksi meidän on tänä päivänä niin kevyt kantaa se risti. Pilkan ja vainonkin kestämiseen Jeesus antaa meille voiman. Ei meidän tarvitse sitäkään yksin kantaa.

Me saamme iloita siitä, että Jeesus sanoo, että kieltäkää itsenne. Meidän ei tarvitse etsiä itsestämme mitään hyvää. Meidän täytyy vain tunnustaa, että minä itse en voi itseäni vanhurskauttaa enkä omilla ansioillani mitenkään pelastusta saavuttaa, vaan että kaikki on täytetty. Kun tällä tavalla seuraamme Jeesusta, hän antaa meille myös voiman ja taidon viedä evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta niille ihmisille, jotka vielä elävät lain taakan alla tai eivät tunne Jeesusta ollenkaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on kaikki meidän synnit maksanut. Aamen.

Erämaallakin on tarkoitus

 

Kaksi iäkästä poliisia oli Handelsbankenin edessä, koska siinä oli vainaja. Toinen poliisi käski toista kirjoittamaan, että löydettiin Handelsbankenin edestä vainaja. Poliisi sanoi, ettei hän osaa kirjoittaa sitä, johon toinen sanoi, ettei hänkään osaa, mutta tehdään sellainen temppu, että siirretään tämä vainaja tuonne Osuuspankin eteen.

Tämä olkoon tällaisena keventävänä vitsinä tähän tulevaan tekstiin. Mutta tosiasiallisesti me kristitytkin haluaisimme helppoa elämää. Meidän on vaikea ymmärtää, että Jumala voi myös elämän vaikeuksien ja sairauksien avulla meitä vetää puoleensa ja nimenomaan avata sitä, että yksin hänen armonsa riittää meille.

Minun oma ns. erämaa-aikani sijoittuu tuonne vuosituhannen vaihteeseen, jolloin töissä tuli burnout ja siitä seurasi avioero. Sitten tuli alkoholi kovasti mukaan elämään ja naisystävä, joka oli henkisesti sairas ja käytti paljon alkoholia. Siihen liittyi myös se, että halusin päästä eroon eräästä hyvin lakihenkisestä herätysliikkeestä. Tunsin, etten enää jaksanut enkä halunnut olla niissä porukoissa. Syvällä sydämessäni kuitenkin koko ajan luotin Jeesuksen armoon ja siihen, että kaikella tällä on jokin tarkoitus. Tiesin myös, että Jumalalla on vielä jotakin annettavaa minulle. Se, miten Jumala halusi minua noina vaikeina aikoina kasvattaa, on Psalmin 23 sanoissa: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.”

Tänä päivänä ymmärrän sen, että Jumala haluaa puhua myös vaikeiden aikojen kautta. Mitä hän haluaa puhua, on nimenomaan se, että hänen armossaan on kylliksi. Ettemme luota mihinkään yhdistyksiin tai omiin tekoihin, vaan kaikki on puhdasta armoa. Tänä päivänäkin minä saan kiittää siitä, että Jeesus on antanut elävän uskon.

Jos sinulla ystävä on tällä hetkellä elämässä vaikeaa ja tunnet, että elämässä on monenlaista haastetta ja sairautta, niin muista, että Jumala ei ole sinua hylännyt. Jeesus Kristus pitää sinusta huolen. Me saamme olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesuksen armo kantaa. Jumala ei meitä hylkää vaikeuksien takia. Jeesus nostaa väsyneen lampaan olkapäille ja kantaa sitä. Se on minunkin kokemukseni. Luotetaan ystävät Jeesuksen armo omalle kohdalle ja ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan kaikki synnit anteeksi. Aamen.

Hyvän Paimenen hoidossa

 

Monet meistä pystyvät näkemään mielessään kuvan taulusta, jossa Jeesus kantaa pientä karitsaa harteillaan. Monille on tuttu myös pyhäkoulutaulu, johon kerättiin lammastarroja Jeesuksen ympärille. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo, että hän on hyvä paimen, joka laittaa henkensä alttiiksi lampaittensa puolesta. Pääsiäisenä toteutui tuo Jeesuksen lupaus. Jeesus sovitti Golgatan ristillä kaikkien ihmisten synnin. Hän antoi henkensä meidän puolestamme, että me saamme elää iankaikkisesti.

Jeesus sanoo myös, että hän kulkee lampaittensa edellä ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Jeesus on mennyt edellämme taivaaseen ja lähettänyt Pyhän Henkensä tänne maan päälle omaksi äänekseen. Jeesuksen pelastamat ihmiset kuulevat Jeesuksen äänen, kun Pyhä Henki opastaa meitä tällä maanpäällisellä matkallamme. Jeesus sanoo myös, että hänen lampaansa eivät lähde seuraamaan vierasta, vaan karkaavat tuon vieraan johdattajan luota, koska ne eivät tunne vieraan ääntä.

Lammas ei ole villieläin, vaan se kuuluu isännälleen. Jumala on luonut ihmisen omakseen. Me kuulumme hänelle ja hän on asettanut hyvän paimenen huolehtimaan omistaan. Kun lammas oppii tuntemaan paimenensa, se seuraa tämän ääntä vaarallistenkin paikkojen läpi. On siis tärkeää, että me opimme tuntemaan Jumalan äänen, joka löytyy Raamatusta. Jos lammas kääntyy pois paimenensa luota, paimen kutsuu sitä äänellään takaisin. Joskus lammas eksyy ja silloin hyvä paimen lähtee etsimään tuota eksynyttä lammastaan voimiaan säästelemättä. Hän ei halua yhdenkään lampaansa joutua hukkaan.

Jeesus sanoo myös olevansa portti, jonka kautta me pääsemme Jumalan lammaslaumaan. Jeesuksen kautta kulkeva pelastuu, mutta ilman Jeesusta ei pelastusta ole. Jeesus on meidän Hyvä Paimenemme ja huolehtii meistä omistaan. Hän kuljettaa meidät tämän elämämme läpi, vaikka siinä olisi paljonkin vaikeuksia. Hän ei jätä meitä selviämään yksin, vaan on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun saakka. Ole siis turvallisella mielellä ja luota koko elämäsi Jeesuksen haltuun. Hän pitää sinusta huolen.

 

Usko ei muutu, tavat kyllä

 

Laihialaisisäntä käveli rikkoutuneen vasaran kanssa työpajaan ja sanoi pajanpitäjälle, että voisiko hän jälleen kerran hitsata vasaranvarren kiinni iskuriosaan. Pajan omistaja ehdotti, että olisiko isännän aika hankkia uusi vasara, kun tämä on jo kahdeksas kerta, kun vartta hitsataan kiinni. Isäntä sanoi, että hän ei voinut sitä yksin päättää, vaan heidän täytyy pitää kyläyhdistyksen kokous, jossa päätettäisiin asiasta. Niin hän sitten kutsui kokouksen miettimään vasaran uusimista. Tämä on tietenkin vitsi, mutta meillä on myös kristillisyydessä usein pinttyneitä tapoja, joilla ei ole uskon kanssa mitään tekemistä ja joilla sidotaan ihmisiä.

2. Timoteuskirjeen luvussa 3, jakeissa 14-15 sanotaan: ”Pidä sinä kiinni siitä, mikä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” Tämä on yksi niitä paikkoja, joilla varsinkin joissakin herätyskristillisissä joukoissa pidetään ihmisiä kiinni. Käytetään tätä alkua, että pidä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Ajatellaan, että sillä tarkoitetaan niitä tapoja, mitä kussakin kristillisessä joukossa on. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää se, että niillä tavoilla ei kukaan pelastu.

Tässä Raamatun kohdassa selkeästi käy ilmi se, mistä meidän tulee pitää kiinni eli me pelastumme uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Siitä meidän tulee pitää kiinni eli uskomalla yksin armosta Jeesukseen me pelastutaan, ei ensimmäiselläkään meidän ansiolla tai teolla. Aivan niin kuin tämä laihialaisisäntä vuodesta toiseen korjautti vasaraa, niin myös meidän kristittyinä tulee miettiä, mikä on nykypäivää ja mikä ei.

Perusasiat, jotka meille on annettu, sana ja sakramentit, ne pysyvät. Me saamme tänä päivänäkin Herran pyhällä ehtoollisella uskoa, että siinä on totisesti Jeesuksen ruumis ja veri syntien anteeksi antamiseksi. Se on se peruspilari ja myös sanan kuulemisen kautta ja Raamatun lukemisen kautta monella tavalla usko vahvistuu ja se pysyy Jeesuksessa, ei missään meidän vaatekappaleissa, elektronisissa laitteissa tai muussa, millä ei ole uskon kanssa mitään tekemistä. Minä ajattelen, että ehtoollispöytä totisesti on syntisten pöytä ja ehtoollisella me saamme uskoa syntimme anteeksi. Ollaan tänäänkin ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on meidän pelastaja ja silloin me uskotaan niin kuin aina ennenkin on uskottu.

Maksettu on, velkani mun

 

”Maksettu on, velkani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun.” En varmaankaan ole ainut, jonka mielessä soi usein tuo Anna-Mari Kaskisen laulu. Siinä sanotaan lyhyesti se, mikä tekee meistä kristittyjä. Jokainen ihminen on syntinen ja meidän ainut mahdollisuutemme pelastua on ottaa vastaan Jeesuksen suorittama täydellinen velan maksu Golgatan ristillä.

Isä meidän -rukouksessa pyydämme Isää antamaan meille meidän velkamme tai syntimme anteeksi. Monia hämmentää se, miksi jotkut kristilliset seurakunnat käyttävät tuossa kohtaa sanaa velka ja jotkut taas synti. Myös Raamatussa käytetään kahta eri sanaa. Matteuksen evankeliumissa tuo rukouksen kohta on käännetty velaksi, Luukkaassa synniksi.  Jeesus puhui kuulijoilleen arameaa ja aramean kielessä sama sana tarkoittaa syntiä, syyllisyyttä ja velkaa.

Me ihmiset ajattelemme asioista oman elämänkokemuksemme kautta. Kaikki aikuiset tietävät, mitä on velka. Suurimmalla osalla meistä on jossain elämänvaiheessa ollut velkaa, joka täytyy maksaa pois. Rahavelka onkin sellaista, jonka maksamiseen me ihmiset itse kykenemme. Syntivelan kanssa on toinen juttu. Me ihmiset olemme Jumalan edessä kokonaan syntisiä. Siinä ei ole kyse yksittäisistä vääristä teoista. Joidenkin yksittäisten tekojen velan pystymmekin maksamaan eli sopimaan, pyytämään anteeksi ja tarvittaessa korvaamaan sille, jota vastaan olemme rikkoneet. Synti tarkoittaa kuitenkin eroa Jumalasta, sitä, ettemme näe omaa syntisyyttämme ja pidämme itseämme kelvollisina Jumalalle ja hylkäämme Jumalan tarjoaman anteeksiannon Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sanoo viimeisessä puheessaan opetuslapsilleen ennen ristinkuolemaansa, että Pyhä Henki tulee maailmaan ja osoittaa maailmalle todeksi synnin: ”Synti on siinä, etteivät ihmiset usko minuun.” (Joh. 16:9)

Pyhä Henki johdattaa ihmiset tuntemaan totuuden. Pyhä Henki antaa ymmärryksen siitä, että vain Jeesus pelastaa. Jeesus on maksanut koko ihmiskunnan syntivalan. Se, joka ei hyväksy tätä velan maksua omalta osaltaan, joutuu maksamaan koko velan itse. Jos haluaa maksaa syntivelkansa Jumalalle itse, ei siitä anneta yhtään anteeksi, vaan se on maksettava kokonaan. Siihen ei yksikään ihminen pysty. Sen vuoksi ihmisen ainut mahdollisuus on ottaa vastaan Jeesuksen suorittama koko velan maksu. Tuo velan maksu kattaa kaikki menneet syntimme, mutta myös kaikki tulevat syntimme. Jeesuksen pelastaminakaan me emme pysty elämään synnittöminä. Jeesuksen sovintotyö kattaa meidän koko elämämme kuolemaan saakka ja me saamme elää pelastettuina. Usko siis, että Jeesus on sovittanut kaikki sinunkin syntisi ja sinä olet vapaa.