Eräs
ystäväni kertoi käyneensä katsomassa vanhainkodissa kahta iäkästä ystäväänsä.
Hän oli lukenut heille Raamattua ja virsikirjakin oli otettu esille laatikosta.
Ystäväni suri sitä, ettei hänellä ollut laulutaitoa, jotta olisi voinut laulaa
virsiä vanhuksille. Sen sijaan hän muisteli näiden kanssa vanhoja tapahtumia ja
luki heille virsiä. Keskustellessamme hän toivoi, että joku muu menisi
vanhainkotiin laulamaan. Kaikki meidän taitomme ovat lahjaa Jumalalta. Usein
meillä on, ehkä huonosta itsetunnosta johtuen, taipumus väheksyä omaa
osaamistamme. Ihan tavallinen laulutaito olisi kuitenkin erittäin suureksi
hyödyksi esimerkiksi juuri vanhainkodeissa vierailemiseen. Monet
dementoituneetkin vanhukset muistavat virsiä, jos vain joku tulee ja laulaa.
Puhumaton mummo saattaa yhtyä lapsuudesta tuttuun virteen kyyneleet silmissä. Monella
lapsella isovanhemmat asuvat kaukana ja heille olisi suuri lahja saada
varamummo tai pappa. Monet vanhemmat mielellään antaisivat hänen kertoa
lapselleen Jeesuksesta ja vaikka lukea Lastenraamattua.
Jumala on
antanut meille monenlaisia lahjoja. Lahja on luonteeltaan aina sellainen, ettei
sitä tarvitse ansaita, muutenhan se olisi palkkaa. Jos me osaisimme suhtautua
omiin kykyihimme lahjana, se ehkä vähentäisi kriittisyyttä itseämme kohtaan.
Kun lapsi oppii jonkin uuden taidon, hän iloitsee siitä ja käyttää uutta
taitoansa mielellään. Ei hän ajattele olevansa huono. Samalla tavalla me saamme
suhtautua kykyihimme. Olemme Jumalan lapsia ja saamme ilman paineita
harjoitella asioita ja käyttää taitojamme, vaikka emme niin hyviä olisikaan.
Luota ystäväni siihen, että Jumalan lapsena sinä kelpaat eikä sinun tarvitse
ansaita hyväksyntää, vaan voit levollisella mielellä käydä uuteen päivään. Olet
hyvä sellaisena kuin olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti