Armo on jätetty meille kaikille

Rauhantervehdyksellä haluan teitä kaikkia rakkaita ystäviä tervehtiä ja myös sillä rukouksella, että aina kun me tutkimme Jumalan sanaa, niin me lähetämme muutaman huokauksen Jumalan puoleen, että rakas Jumala, avaa minulle tätä sanaa. Tänään eteeni tuli Raamatusta kohta Jes. 44: 3-4 ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan Henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla.” Tämä tuli tänään minua henkilökohtaisesti lähelle. Muistan, kuinka isäni kanssa lapsuudessa kuljettiin Lapin erämaissa ja hän opetti, että aina kun täytyy löytää vettä niin täytyy etsiä metsästä tai suolta pajuja tai koivuja, niin siellä on aina vesi, missä nämä kasvavat. Sieltä löytyy joko puro tai lähde.

Miten tätä voisi ajatella kristillisessä mielessä. Ajattelen, että puro ja lähde ovat armon evankeliumi. Niin kuin tässä sanotaan, että siellä pajut vesannoivat. Ajattelen, että armonlähde on meidän kielemme alla. Se on siinä, että me kerromme toinen toisillemme Jeesuksesta ja todistamme, että saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Armonlähde on siinä kielen alla ja meidän tulee viedä tätä evankeliumia eteenpäin. Varsinkin nyt, kun ihmisille tulee paljon kysymyksiä ja pelkojakin maailman tilanteesta johtuen. Me voimme kertoa, ettei tarvitse olla peloissaan, vaan tämäkin on Jumalan sallimusta. Jumala on antanut meille tämän, ja niin kuin vanhat kristityt sanovat, että Jumala ikään kuin kurittaa syliinsä. Siinä ei ole mitään pahaa. Kun me uskomme evankeliumin omalle kohdalle, että juuri minun syntini on anteeksi annettu.

Sinä ystävä, joka et vielä ole uskomassa, niin älä epäile, vaan sinä olet juuri nyt tullut sen pajukon keskelle erämaassa ja saat juoda sitä kallista armon vettä eli Jeesuksen sovintoverta ja syödä hänen ruumistaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen kalliissa sovintoveressä. Aamen.