Tämä anteeksiantaminen on vaikea asia. Täydelliseen rakkauteen ja anteeksiantoon pystyy vain Jeesus, Vapahtaja. Hän voi kuitenkin auttaa meitäkin antamaan anteeksi ja saamaan anteeksi. Voimme kokea Jumalan suuren rakkauden meitä kohtaan, kun saamme paljot syntimme anteeksi ja saamme vapauden. Tähän voimme luottaa tänäänkin, sillä Jeesus kuoli ristillä, jotta me saisimme anteeksi syntimme. Siis siihen saamme uskoa, armoon ja armahdukseen jokaisen kohdalla.
Usein kun mieltä kalvaa, myrkyttää, vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus, se vaikuttaa meihin ja elämäämme monin tavoin. Olisi paljon helpompi olla ilman tätä taakkaa. Siitä on vaikeaa päästä eroon. Mutta moni on yllättäen kokenut ilon ja vapauden, kun on näiden taakkojen kanssa kääntynyt rukouksessa Jeesuksen puoleen. Se tosiaan on yllättänyt. Tästä on paljon esimerkkejä elävästä elämästä. Olen kuullut myös ihmisistä, jotka ovat aidosti pystyneet antamaan anteeksi pahoja asioita Jeesuksen rakkauden tähden. Tämä on ihmeellistä. Se tuo rauhaa.
Mistä sitten löytää rauhaa näinä aikoina, jolloin esimerkiksi corona-virus tuo mustan pilven elämäämme ja epävarmuus kasvaa. Selviänkö ja selviääkö läheiseni? Ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin selvitä päivä kerrallaan ohjeita kuunnellen ja kunnioittaen ja kotona pysyen. Moni suunnitelma menee uusiksi ja se harmittaa. Ehkä tällaisina aikoina saatamme olla hieman ymmärtäväisempiä läheisiä kohtaan...en tiedä. Toivottavasti auttaminen ja ymmärrys lisääntyy. Mistä saamme apua hädän hetkellä? Voimmeko nyt olla myös itse hieman auttavaisempia ja armollisempia toisia kohtaan?
Psalmissa 131 laulaja sanoo, ettei ole tavoitellut suuria eikä ole ylpeä. Hän on löytänyt rauhan ja mieli on tyyni. Hän on niin kuin kylläinen lapsi, joka lepää äitinsä sylissä. Hänen mielensä on levollinen, koska hän on pannut toivonsa Herraan nyt ja aina!
Tällainen poikkeustila, mitä nyt elämme, pakottaa meidät rajaamaan ja tyytymään vähään esim.tekemisien ja menemisien suhteen. Me saamme opetella tyytymään vähään. Monet toki elävät paljon vaikeammissa olosuhteissa ja niukkuus on arkea. Voisiko tällaisessa tilanteessa pysähtyä miettimään elämän tärkeysjärjestystä syvemmin? Meillehän yleensä tärkeitä asioita ovat terveys ja toimeentulo. Miten selviydymme, jos joudumme niistä tinkimään? Huolien kanssa voimme kääntyä Jumalan puoleen: syvyydestä minä huudan sinua Herra, kuule minun ääneni!
Kiitos Jeesus, että jäät meitä siunaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti