Pyhä Henki elämässämme

Elämme aikaa, jolloin tavallistakin vähemmän voimme tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Korona-rajoituksia on alettu vähitellen purkaa. Se tuntuu toisaalta mukavalta, mutta toisaalta mieleen hiipii myös pelko siitä, että virus lähtee leviämään hallitsemattomasti. Mitä jos minä tai joku läheiseni sairastuu vakavasti? Ihmisen elämä on tavallisestikin sellaista, että vaikka suunnittelemme asioita, niin usein käy niin, että suunnitelma ei toteudukaan. Jos mietin omaa elämääni taaksepäin, niin minulle on tapahtunut paljon asioita, joihin en ollut valmistautunut. Osa niistä oli hyviä, mutta suuri osa jotenkin raskaita ja vaikeita. Jälkeen päin huomaa kuitenkin, että Pyhä Henki oli kaikessa läsnä ja auttoi selviämään.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan, että Hän on heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti. Mekin kuulumme Jeesuksen opetuslapsiin ja saamme ottaa tuon lupauksen uskolla vastaan. Johanneksen evankeliumin 14 luvussa Jeesus tarkentaa tuota läsnäoloa. Jeesus lupaa meille puolustajan, Totuuden Hengen. Hän sanoo, ettei maailma voi saada tuota Henkeä, koska ei näe eikä tunne Jeesusta. Me Jeesuksen pelastamat sen sijaan saamme Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä. Jeesus sanoo, ettei hän jätä meitä orvoiksi, vaan tulee luoksemme. Tuntuuko sinusta joskus siltä, että sinut on jätetty yksin, jopa niin että Jeesuskaan ei sinua muista? Raamatun mukaan Jeesus ei kuitenkaan jätä yhtään ihmistä, jonka Isä on hänelle antanut. (Joh.6:37) Jeesus on tullut luoksemme Pyhässä Hengessä ja Pyhän Hengen kautta voimme olla Jeesukseen yhteydessä koko ajan.

Paholainen haluaa luoda mieleemme pelkoa. Tämä koronavirus on oikein oiva keino saada uskovatkin pelkäämään. Jumalan tahto kuitenkin on, että me turvaamme kaikessa häneen ja luotamme, että hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Pyhän Hengen lähettämisestä puhuessaan Jeesus lupaa: ”Rauhan minä annan teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” (Joh. 14:27) Maailmassa meille tapahtuu ikäviä asioita ja joskus tuntuu, että vaikeudet ovat ylivoimaisia ja kestävät kohtuuttoman pitkään. Tämä on inhimillisesti ihan totta. Jos, ystävä, tällä hetkellä olet tilanteessa, jossa sinulla tai perheelläsi on parantumatonta sairautta, hometalo, katkenneita ihmissuhteita tai mikä muu tahansa vaikeus, joka vie kaikki ajatukset ja voimat, muista, että Jeesus on luvannut olla sinun kanssasi kaikki päivät koko elämäsi ajan. Hän vie sinut iankaikkiseen elämään. Toivon sinulle voimia tämän elämän haasteisiin. Jeesus on sinun syntisi pessyt ja saat uskoa kaikki syntisi anteeksi hänen sovintoverensä tähden. Jeesuksessa olet turvassa.

Jeesuksen rakkaus pelastaa

Rauhantervehdys kaikille rakkaille ystäville. Haluan muutamalla sanalla kertoa parannuksen tekemisestä. Meillä ihmisillä on yleisesti ottaen sellainen luulo, että kun ihminen tulee kristityksi tai uskovaksi, niin hänen täytyy alkaa itse parannella itseään. Asia ei kuitenkaan ole niin. Otan ensin tähän Raamatun tekstin: Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu: Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” Tämä on Luukkaan evankeliumin 24 luku jakeet 46 ja 47.

Tässä käsketään saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista. Luther sanoo parannuksesta, että se on parannusta Jeesuksen Kristuksen haavoissa ja niiden tuntemisessa. Jeesuksen sovintoveri on se, joka meitä parantaa, ei ne meidän omat yrittämiset ja meidän omat teot. Ne ei meitä paranna, vaan se, että me uskomme Jeesuksen sovintokuoleman ja sovintoveren omalle kohdallemme, niin siinä tapahtuu paraneminen. Kun me kerromme ihmisille Jeesuksesta ja hänen sovintokuolemastaan ja Jeesuksen rakkaudesta ja Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan, niin silloin myös meidän armon tuntemisemme kasvaa. Kun me emme sekoita näihin asioihin omaa parannusta ja omia yrittämisiä korjata elämäämme, vaan katsomme syntisinäkin Jumalan armoon ja Jeesukseen, niin siitä Jeesuksen sovintokuolemasta me saamme voiman tähän elämään.

Meillä ihmisillä on jo pikkulapsena tullut sellainen kuva, kun kotona on tehnyt jotain väärin ja on saanut siitä moitteita, että meidän Jumalamme toimii samalla tavalla. Jumala on kuitenkin sillä tavalla erilainen, että Hän tietää, ettemme me onnistu, mutta hän toivoo, että me luotamme Jeesuksen armoon. Ainoastaan Jeesuksen armon kautta me voimme pelastua eli tulla Jumalalle otollisiksi.

Roomalaiskirjeen luvussa 5 jakeessa 20 sanotaan: ”Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Tässäkin Raamatun kohdassa nimenomaan teroitetaan sitä, että kun ihminen seuraa Jeesusta, niin hän alkaa myös tuntemaan itsessään syntiä. Mutta vaikka me tuntisimme itsemme kuinka syntiseksi, niin meidän ei tule antaa periksi, vaan luottaa siihen, että Jeesuksen armo kyllä riittää minulle tänäänkin. Me saamme ystävät olla hyvässä turvassa ja lakata kaikenlainen oman elämän parantelu kelvataksemme Jumalalle. Sen sijaan meidän tulee uskoa Jeesuksen armo omalle kohdalle tänäkin päivänä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen

Viesti Jumalalta

Kevään värit, äänet, tuoksut antavat voimaa ja iloa pieniin hetkiin. Jokin pieni tapahtuma luonnossa voi tuntua merkityksettömältä ja jossain tilanteessa taas hyvinkin tärkeältä ja mieleenpainuvalta. Kaikki, mitä luonnossa tapahtuu, on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Kiitän näistäkin ihmeistä Jumalaa, joka antoi tänäänkin eteeni kauniin keväisen luonnon kukkineen ja linnunlauluineen. 
  Jumala puhuu usein myös luonnon kautta ja Raamatussa on paljon vertauksia liittyen luontoon. Jesajan kirjassa luvussa 55 on monia kauniita lauseita, miten Jumala kutsuu. Kuulkaa kaikki te janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa. (Jesaja 55:1). Jesajan kirjassa kehotetaan etsimään Herraa, kun hänet vielä voi löytää. Kehotetaan huutamaan avuksi Herraa.  Jumalan sanaa verrataan sateeseen ja siemeneen, joka kylvetään ja kasvaa ja josta saa leipää. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jesaja 55:10-11). 
  Kaikki on Jumalalta lahjaa ja tapahtuu Jumalan tahdon mukaan. Me emme voi ymmärtää luontoa ja elämää kuin vain vajavaisesti. Jumala puhuu tästä. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. (Jesaja 55:9).
  Kun mietin Jumalan rakkautta sinua ja minua kohtaan, niin tässä Jesajan luvussa kuvataan myös riemukasta kotiinpaluuta. Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään. (Jesaja 55:12).
  Meidän on vaikeaa uskoa tällaiseen rakkauteen meitä ihmisiä kohtaan, mutta Raamattua lukemalla alamme ymmärtää, sillä Jumala avaa silmämme ja korvamme näkemään ja kuulemaan. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. (Jesaja 54:10). 
  Jumala puhuu meille Sanansa kautta suoraan ja myös rukouksessa ja monin eri tavoin. Luonnonvertaukset Raamatussa kertovat sen, kuinka Hän on lähellä meitä luonnossa ja haluaa ilmaista asioita luonnon kautta. Voimme hiljentyä kuulemaan. Saat kulkea rakastavan Jumalan kanssa ja lopulta on riemukas kotiinpaluu.

Kristuksen ruumis

Raamatussa käytetään usein hengellisten asioiden kuvaamiseen ihan konkreettisia asioita. Kolossalaiskirjeen luvussa 2 puhutaan siitä, miten syömiseen, juomiseen ja juhla-aikojen noudattamiseen liittyvät säännöt ovat tämän maailman asioita eikä niillä ole merkitystä pelastusasiassa. Jotkut ihmiset alkavat korostaa tuollaisia asioita ja niissä onnistuminen tekee heidät ylpeiksi. Mitä tästä voi sitten seurata? Kol. 2:18-19 ”Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa niin, että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.”

Paavali vertaa tuossa Jeesuksen pelastamia ihmisiä ruumiiseen. Jos ajattelen ihmisen kehoa ihan tavallisella maalaisjärjellä, niin tämä fyysinen kehomme koostuu erilaisista lihaksista, luista, jänteistä ja hermoista, joilla on kaikilla oma paikkansa ja tehtävänsä. Ajatellaanpa vaikka reiden lihaksia, joiden tehtävänä on ojentaa ja koukistaa polviniveltä ja toisessa päässä lonkkaniveltä. Lihakset koostuvat valtavasta määrästä soluja, jotka eivät kuitenkaan osaa toimia elleivät ne saa ohjeita hermosolujen kautta. Hermosto on meidän tiedonvälitysjärjestelmämme, joka ohjaa elimistön toimintaa. Hermosto taas saa käskynsä aivoilta. Koko kehomme muodostaa kokonaisuuden, joka on yhteydessä toisiinsa.

Miten tämän asian voisi sitten liittää Jeesuksen seurakuntaan. Meillä jokaisella on oma paikkamme ja tehtävämme Jeesuksen seurakunnassa. Me olemme niitä soluja, jotka yhdessä muodostamme koko Jeesukseen ruumiin. Ensin me liitymme yhteen seurakuntana ja esim. raamattupiirinä. Tämä pienempi elin on se, jossa meidän paikkamme on toimia. Pyhä Henki on meidän hermostomme, joka välittää meille tietoa päästä, Jeesuksesta, Raamatun Sanan ja rukouksen kautta. Pyhä Henki välittää myös kaiken muun tarpeellisen tiedon Kristuksen ruumiista. Hän on se yhteys, joka meillä on Jeesukseen ja toinen toisiimme. Ilman Pyhän Hengen yhteyttä Jeesukseen olemme vain irrallisia soluja, jotka eivät saa mitään aikaan. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta emme myöskään saa ravintoa Jeesukselta ja vähitellen kuihdumme pois.

Kun asiaa ajattelee tällä tavalla, korostuu se, kuinka tärkeää meidän kristittyjen on elää yhdessä. Rukoillaan, että meillä olisi keskinäinen yhteys niin, että Kristuksen ruumis voisi kasvaa ja rakentua rakkaudessa. Usko, ystäväni, tänäänkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja luota siihen, että sinä olet osa Jeesuksen seurakuntaruumista. Pyhä Henki pitää sinut yhteydessä Jeesukseen ja toisiin uskoviin.

Syntipukki

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Haluan muutamalla sanalla puhua siitä, miten me ihmiset olemme toisillemme usein niin armahtamattomia. Vaikka jonkun kanssa olisi jokin asia sovittukin ja pyydetty anteeksi, niin tämä samainen asia pulpahtaa esiin uudestaan ja uudestaan. Sellaista on ihmisten anteeksi antaminen. Usein tämä johtuu siitä, ettei ole itse saanut kokea Jumalan armoa ja rauhaa. Toki täytyy myös tunnustaa, ettei meistä ihmisistä koskaan tule täydellisiä anteeksi antajia, vaan ainoastaan Jumala on se, joka antaa täydellisesti anteeksi. Vaimoni on kirjoittanut jossain blogikirjoituksessaan, että anteeksi antaminen on luopumista kostosta, ja ajattelen, että sillä tavalla se on.

Mooseksen kirjassa puhutaan syntipukista. Vanhan Testamentin aikaan oli suurena sovituspäivänä kaksi pukkia, joista toinen uhrattiin veriuhrina alttarilla. Toisen päälle Aaron, tai myöhemmin ylipappi, laittoi kätensä ja laski näin syntipukin päälle israelilaisten koko vuoden kaikki synnit. Sen jälkeen tuo pukki ajettiin erämaahan kuolemaan. Olet varmaan kuullut, miten meidän tämänkin päivän kielenkäytössä on tuo syntipukki. Kysytään, kuka on tähän syntipukki eli kuka on syyllinen. Minä koen, että kun me ihmiset oikein tunnemme itsemme, niin ei meidän tarvitse toisista sitä syntipukkia etsiä, vaan voimme katsoa peiliin. Joka oikein itsensä tuntee, ymmärtää sen, että me kaikki olemme hukassa, jos meillä ei ole Jumalan armoa. Jos Jeesus ei ole meitä sovittanut, niin meillä ei ole osaa hänen kanssaan.

Matteuksen evankeliumin 12. luvussa puhutaan siitä, että on yksi synti, jota ei saa anteeksi ja se on pilkka Pyhää Henkeä vastaan. Tässä kohtaa Jeesus puhuu fariseuksille, että he saavat pilkata häntä ja hänen nimeään, mutta pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, he eivät saa anteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos he eivät kuuntele Pyhää Henkeä ja ota Jeesusta sovittajaksi, niin heille ei ole pelastusta. Sellainen ihminen, joka hylkää Jeesuksen armon, tekee pilkan Pyhää Henkeä vastaan. Hänelle ei kuulu Jumalan armo. Ihminen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja uskoo Jeesuksen omalle kohdalle, niin hän ei ole Pyhän Hengen pilkkaaja. Pyhän Hengen pilkkaaja on ihminen, joka omilla ansioillaan koettaa pelastua tai haluaa lakaista Jeesuksen kokonaan pois. Sinä ystävä, joka luet tätä, et varmasti ole Pyhän Hengen pilkkaaja, vaan sinä haluat omalle kohdalle uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Ilosanoma Jeesuksesta

Saako evankeliumi olla meille yhä evankeliumia? Tuo kysymys jäi televisiojumalanpalveluksen saarnasta mieleeni pyörimään. Saako ilosanoma Jeesuksesta olla meille yhä ilosanomaa? Tässä muutamia ajatuksia, jotka nousivat mieleeni tuota miettiessäni.

Evankeliumi on Jeesus. Evankeliumi ei ole mikään oppi, vaan se on henkilö: Jeesus, joka sovitti ristillä koko ihmiskunnan synnin. Uskon lahjan saatuaan on ihanaa elää, kun tietää saaneensa kaiken anteeksi yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Kun sitten aikaa kuluu, saattaa tämä ilosanoma himmetä. Kristittynä elämisestä tulee omaa suoritusta ja huomio kiinnittyy yhä enemmän siihen, toiminko oikein. Ilosanoma Jeesuksesta jää jonnekin taka-alalle. Unohdamme, että elämä uskossa Jeesukseen, on Jumalan ylläpitämää.

Joh. 15:16 sanotaan: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy.” Jeesus haluaa olla elämässämme kaikessa läsnä. Hän on se, joka tuottaa elämässämme hedelmää. Jos me itse alamme tuota hedelmää tuottamaan, niin se hedelmä ei maistu hyvälle eikä se voi ketään ravita. Jos se sanoma, jota välitämme toisille, on kertomista siitä, mitä minä olen tehnyt ja mitä en enää tee, niin se helposti korottaa vain meitä itseämme. Paavalikin saarnasi Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. (Ap.t. 9:20)

Kun Pyhä Henki saa kasvattaa meissä hedelmää, niin se hedelmä kirkastaa Jeesusta ja silloin se ravitsee myös läheisiämme. Ajattelen, että meidän tulee liikkeellä ollessamme, eli tätä elämää eläessämme, välittää viestiä armollisesta Jeesuksesta, joka on jokaista ihmistä varten. Jeesuksesta voi puhua ihan tavallisella äänellä ja samalla kielellä kuin muistakin asioista. Jeesus laskeutuu tavallisen ihmisen elämään. Jeesus ei ole jossain ilmestyksissä ja kokemuksissa, vaan hän on tässä ja nyt. Hän on tänäänkin kanssamme, vaikka emme tuntisi mitään. Hän on kanssamme silloinkin, kun elämässämme on vaikeuksia, jotka eivät poistu, vaikka kuinka rukoilemme. Jokainen kristittykin elää tavallisen ihmisen elämän ja kohtaa samat haasteet kuin toisetkin. Meille ei ole luvattu vapautumista vaikeuksista, mutta Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikki elämämme päivät, eikä hän lupaustaan petä. Saamme tänäänkin olla levollisella mielellä ja uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Tässä on se ilosanoma, jossa saamme elää.

Korkeimman suojelus

Luottamus on tärkeä asia elämässä. Luottamus ihmisten välillä on usein koetuksella ja tulemme petetyiksi ja petämme monin tavoin toisemme. Petymme itseemme ja toisiimme. Juuri hädän hetkellä, vaikeassa tilanteessa, luottamustakin punnitaan. Emme täytä odotuksia. Minulle ainakin nämä ovat tuttuja teemoja elämässä. Anteeksianto nousee arvoon arvaamattomaan. Vaadinko liikaa? Onko odotukset liian suuria? Voisinko armahtaa ja vain nähdä asiat rakkauden valossa? Mikä avaa silmäni näkemään olennaisen? Kaikkeen tähän ei ihminen pysty, vaikka yrittäisikin ja haluaisikin. Niin monia kertoja saa huomata vajavaisuutensa ja heikkoutensa näissä ihmisten välisissä perusasioissa.
   Luottamus kaikkivaltiaaseen Jumalaan horjuu usein ja jotkut ovat sen luottamuksen menettäneet, pettyneet. Elämä ei olekaan mennyt, niin kuin ajattelin ja toivoin. Olet ehkä joutunut kokemaan kohtuuttomia menetyksiä ja vastoinkäymisiä ja kyselet, että miksi?!? Usein kuitenkin ihminen löytää Jumalan läheisyyden juuri vastoinkäymisten yhteydessä. Joskus saattaa juuri silloin, kun on menettänyt ja on heikoilla, eikä tiedä suuntaa elämässä, löytää yhteyden Jumalaan. Kun hädän hetkellä huutaa tai kuiskaa Hänen suuntaansa, Hänen nimeään, Hän vastaa. Niin Jumala on Sanassaan luvannut. Psalmissa 89 kysellään myös, että Herra, missä on sinun uskollisuutesi? Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa. Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen: sinun armosi kestää iäti, sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas (Psalmi 89: 2-3). Tässä Psalmissa tulee esille Kaikkivaltiaan Herran suuruus ja uskollisuus ja armo, rakkaus meitä kohtaan. Siinä tosin tulee esille myös ihmisen kysymykset ja epäuskokin: Herra, kuinka kauan?
   Tulee esille myös se tosiasia, vaikka meihin ihmisiin ei voi luottaa, niin Jumalaan voi. Jumalan rakkaus ja luottamus perustuu juuri siihen, että Jumala rakastaa meitä, vaikka emme ihmisinä täytäkään vaatimuksia. Tämä on suuri ja ihmeellinen asia. Samassa Psalmissa Jumala sanoo kurittavansa meitä ihmisiä, jotka tehdään kaikenlaisia rikoksia, mutta armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju. 
   Näinäkin päivinä toivoisi, että ihmiset hakisivat turvaa Jumalalta. Elämämme näissä poikkeusoloissa ei ole helppoa.  Läheisiä ei voi kohdata kasvoista kasvoihin mutta heitä voi ajatella ja heidän puolestaan voi rukoilla. Jäljelle jää usein vain rukous, kun ei voi muuta tehdä. Mutta sehän on lopulta tärkein, yhteys Jumalaan. Mummoni sanoi joskus lehtihaastattelussa sairaalassa ollessaan, että vielä on kuitenkin voimia rukoilla, vaikkei muuta enää jaksakaan. Siksi juuri Psalmi 91 kertoo ihanasti Korkeimman suojeluksesta: Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei iske sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen (jakeet 9-12).