Kevennä ystäväsi taakkaa

 

Toivotan kaikille ystäville hyvää ja siunattua päivää. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta, kun Luukkaan evankeliumin 15. luvun jakeessa 2 sanotaan: ”Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Fariseuksille ja kirjanoppineille oli kova paikka, että tuli sellainen rabbi ja opettaja, jona he Jeesustakin pitivät, joka söi ja joi ja vietti aikaa syntisten kanssa. Tänäänkään ei ole kovin vierasta meille kristityille, että helposti olemme viettämässä aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me ja ovat uskonasioissa samanmielisiä meidän kanssamme.  

Itse aivan erityisesti törmäsin tähän ajatukseen keskustellessani erään herätysliikkeen ihmisen kanssa, kun hän sanoi minulle: ”Kerro kenen kanssa sinä liikut, niin minä kerron, millainen ihminen sinä olet.” Monille ihmisille on todella voimakas sellainen ajatus, että jos on käsittänyt elävän uskon, niin silloin täytyisi olla vain ”tosiuskovien” kanssa. Jeesus on kyllä jättänyt meille hyvän esimerkin ja me saamme olla kiitollisia siitä, että Jeesus on meidän syntisten kanssa. Ajatelkaapa, jos Jeesus olisi ollut vain hyvien ihmisten kanssa, niin ei minulla eikä sinulla olisi mitään mahdollisuutta taivaan valtakuntaan. Jeesus halusi nimenomaan kohdistaa armon niihin ihmisiin, jotka eivät omasta puolestaan onnistu. Eivät fariseukset ja kirjanoppineetkaan lain täyttämisen kautta pystyneet pelastumaan eivätkä näin ollen oman hyvyytensä kautta, mutta he eivät tajunneet omaa tilaansa.

Tässä tullaankin sellaiseen asiaan, että kun me ymmärrämme oikein oman tilamme, niin me huomaamme, että kaikki me ihmiset olemme samalla viivalla. Meidät kristityt pelastaa ainoastaan se, että me uskomme Jeesuksen armon omalle kohdalle. Se on sitä suurinta evankeliumia. Me saamme olla niin iloisia tästä asiasta. Koen vielä niinkin, että meidän kristittyjen täytyisi viedä tätä evankeliumia eteenpäin, mutta ei sitäkään vaatimuksen hengessä, vaan jokainen sillä kyvyllä, jonka Jumala on antanut. Se voi olla ymmärtävä katse, naapurin kanssa kävelyllä käyminen tai ihan mitä vain.

Edesmenneen isäni lempivirsi oli: Herra auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee. (virsi 509) Tuon virren kirjoittajalla on tosi hyvä ajatus, että voisimme vähän katsoa, ettemme ainakaan lisää toisten taakkaa emmekä ole tuomassa ihmissääntöjä kristilliseen elämään. Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen kalliissa ja viattomassa sovintoveressä. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus on juuri meidän syntisten kanssa tänään, tässä ja nyt ja iankaikkisesti. Aamen.