Karkkipaperikristillisyys

 

Rauhaa rakkaat ystävät. Mielessäni on pyörinyt viime aikoina sellainen asia, että kuinka meillä ihmisillä, jotka olemme tässä ajassa kiinni, niin me emme kovinkaan usein syvällisemmin ajattele omaa suhdettamme Jeesukseen. Kuitenkin on niin kuin Jumalan sana sanoo, että kukaan ei tule Jumalan luokse muuta kuin Jeesuksen sovintokuoleman kautta ja uskomalla Jeesus omalle kohdalle. Siinä ei silloin auta se, että isäni tai äitini on ns. tehnyt parannuksen ja sitten ollaan siinä perinteessä kiinni ja uskotaan, että kun he ovat silloin saaneet jostain yhdistyksestä avun, niin se yhdistys on se, joka vielä tänä päivänäkin auttaisi.

Muistan kuulleeni joskus sellaisen termin kuin karkkipaperikristillisyys. Siinä verrataan uskonnollisia kokemuksia ja tuntemuksia maantiellä olevaan karkkipaperiin. Kun auto ajaa ohi, karkkipaperi nousee todella korkealle ilmaan ja sitten se putoaa ojan pohjalle ja sinne se lopulta mätänee. Toivon ystävät, että te ymmärrätte, mitä minä haen tällä asialla, että se usko Jeesukseen saisi olla omakohtainen. Se, että me saamme tuntea, että juuri minä tarvitsen Jeesuksen armon ja minä olen jo perisynninkautta suljettu pois Jumalan yhteydestä ilman Jeesusta. Siihen me tarvitsemme Jeesuksen armoa. Kaikenlaiset höpötykset, joita joissain uskonnollisissa liikkeissä on, olkoon ne sitten mitä tahansa ulkoisia tekijöitä, ne on niitä isäinsääntöjä, joilla meistä kukaan ei pelastu. Ainoastaan me pelastumme sillä, että sydämessä saa vaikuttaa elävä usko siihen, että Jeesus on minut pelastanut.

Sellainen karkkipaperikristillisyys, joka perustuu jonkun toisen kokemuksiin tai että on oltu jossain hurmoskokouksessa, niin ne eivät kanna kuolemassa. Ainoastaan Jumalan sana, jonka hän on meille jättänyt Raamattuun, kestää. Kuinka ihana on, että me voimme mennä tänä päivänäkin kirkkoon ja polvistua alttarille ja nauttia Herran pyhä ehtoollinen ja uskoa, että siinä on Kristuksen ruumis ja veri syntien anteeksi antamiseksi. Me saamme uskoa sen omalle kohdalle. Alttarille ei tarvitse, eikä edes saa mennä pyhänä ja hyvänä, vaan se ateria kuuluu syntisille. Juuri minä suuri syntinen saan nauttia Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi. Me saamme olla siitä iloisia.

Meillä täällä Somerolla ja varmaan ympäri Suomen on raamattupiirejä. Hakeutukaa ystävät raamattupiiriin ja seurakuntayhteyteen toisten kristittyjen pariin, niin me kaikki saamme kasvaa. Ainakin itse olen huomannut jutellessani toisten kristittyjen kanssa, että joka kerta minä opin jotain uutta. Jumalan sana on sellainen, että se avaa sen, mikä on sille päivälle tarpeen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että juuri sinä ja minä, me olemme niitä Jumalan lapsia ja me saamme uskoa Jeesuksen armon omalle kohdalle. Aamen.