Usko ja polkupyörä

 

Armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia rakkaita blogin lukijoita. Kiitos siitä, että olet jaksanut lukea näitä meidän kirjoituksia ja kiitos myös, että me olemme saaneet runsaasti ympäri Suomen ja myös muualta maailmasta palautetta näistä teksteistä. Se on aina hienoa, että sana saa koskettaa. Pyydänkin nyt, että ole Pyhä Henki minun kanssani ja anna tähän sellainen sana, jonka sinä haluat ja anna taito kirjoittaa se niin, että se tulee ymmärretyksi. Kiitos ystävät, että olette rukoilleet meidän puolestamme tämän viiden vuoden aikana, jona tätä blogia on pidetty.

Haluan aluksi kertoa tarinan. Eräässä seurakunnassa oli piispantarkastus. Eräällä vanhemmalla miehellä oli tapana kirkkoon tullessaan jättää polkupyöränsä kirkon portaiden viereen. Niin hän tälläkin kerralla jätti pyöränsä tutulle paikalle. Suntio tuli kuitenkin sanomaan hänelle, että voisiko hän nyt jättää pyöränsä kauemmaksi, koska on piispantarkastus. Tähän mies vastasi, ettei se häntä haittaa, että hän laittaa pyörän lukkoon.

Meillä kristityillä on myös aivan sama tässä uskonelämässä, että vaikka kuinka selkeästi evankeliumista puhutaan, niin me emme millään tahdo sitä ymmärtää, vaan me otamme sanan vastaan oman kokemuksemme kautta. Tavallaan se puhdas armo jää helposti sivuun. Etusijalle saattaa tulla esimerkiksi sellaiset asiat kuin tilaisuuden tunnelma ja puhujan tyyli. Kuitenkin Roomalaiskirjeen 10. luvussa jakeessa 17 sanotaan: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Eli se, että usko ei ole tunnetta eikä tunnekokemuksia tai mukavaa oloa, vaan että me luotamme Raamattuun kirjoitettuun Jumalan sanaan. Me saamme luottaa armon omalle kohdalle Sanan perusteella. Lämpimät tunnekokemukset tai näyt eivät kestä kuolemassa. Kuolemassa kestää ainoastaan se sana, että Jeesus on minun syntini pessyt pois. Se on ainut, mikä kestää meillä kuolemassa.

Me saamme ystävät tänäänkin juuri tässä asiassa olla varmoja ja vahvoja, että ainoastaan Sana, jonka Jumala on jättänyt sekä sakramentit kaste ja ehtoollinen, ovat meille vahvistukseksi. Niin kuin Raamatussa sanotaan, että missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, siellä hän on heidän keskellään. (Matt. 18:20) Voiko olla ihanampaa aikaa kuin meillä nyt on, että veli tai sisar voi sanoa toisilleen, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Me saamme, ystävät, luottaa siihen tänäkin päivänä ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Ollaan iloisella mielellä ja luotetaan siihen, että Sana ei petä. Aamen.