Kukaan ei ryöstä sinua Jeesuksen kädestä

 

Kuuntelin radioraamattupiiriä ja sieltä mieleeni jäi erityisesti Johannes 10:28-29, josta keskustelija sanoi, että jokainen meistä voi laittaa tuohon oman nimensä. Siinä sanotaan näin: ” Minä annan heille iankaikkisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.”

Koetapa nyt lukea tuo kohta niin, että laitat oman nimesi heidän paikalle ja ajattele oikeasti, että Jeesus sanoo sen sinulle. Minulle tuon lupauksen lukeminen omalla nimelläni oli valtavan voimakas kokemus. Olen nyt kirjoittanut sen muistiin ja aion opetella sen ulkoa niin, että voin sanoa sen itselleni aina, kun epätoivo tai muut vaikeat asiat valtaavat mielen.

Meillä jokaisella on elämässä hetkiä, jolloin tuntuu, ettei jaksa. Silloin saattaa tulla myös uskonepäilyksiä; olenko elänyt niin huonosti, että Jumalan täytyy sallia tämä minulle. Tällaisessa ajattelussa perustamme uskoamme omiin suorituksiimme ja omaan hyvyyteemme emmekä Jumalan armoon. Ajatus on tavallaan se, että jos suoriudumme elämästämme hyvin, odotamme Jumalan siunaavan meitä. Vaikka luotamme pelastuksessa Jeesuksen armoon, niin elämässä luotamme omiin suorituksiimme.

Jeesus sisällyttää lupaukseen iankaikkisesta elämästä koko tämän elämänmatkan. Hän lupaa huolehtia, että en huku eikä kukaan ryöstä minua hänen kädestään. Me elämme syntiinlangenneessa maailmassa rikkinäisinä ihmisinä toisten särkyneiden ihmisten seurassa. Toivoisimme, ettei asia olisi näin, mutta niin se vain on. Sen vuoksi tämä maailma ei ole paratiisi, vaan sisältää paljon erilaista kärsimystä. Vaikeuksien keskellä Jeesuksen lupaukset antavat voimaa ja rohkeutta elää sitä elämää, joka meille itse kullekin on annettu. Lue nyt ihan ääneen, jos se on mahdollista, tuo Jeesuksen lupaus omalla nimelläsi ja usko, että se on totta.

”Minä annan …lle iankaikkisen elämän, eikä hän ikinä huku, eikä kukaan ryöstä häntä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on antanut …n minulle, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää häntä minun Isäni kädestä.” Tämän lupauksen varassa saamme jatkaa elämäämme ja luottaa siihen, että pääsemme kerran iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Johdatuksessa

 

Olin kävelemässä metsäpolulla. Polulla oli veden peittämiä kohtia, joista yli pääseminen pisti miettimään tarkkaan, miten kulkea. Polun yli oli kaatunut myös muutama puu, joita jouduin kiertämään metsän kautta. Toisaalta suurin osa polkua oli mukavaa kulkea. Järven rantaa kulkiessani jää kumisi kovalla äänellä, kun siihen tuli koko jään poikki meneviä railoja. Jos en olisi tiennyt, mistä tuo jylinä tuli, olisin pelännyt valtavasti. Siinä kulkiessani tuli mieleeni, että tuollaistahan se elämänmatkakin on. Tavallisen arjen ja iloisten tapahtumien lisäksi tulee myös vastoinkäymisiä. Joskus täytyy tehdä suuriakin suunnan muutoksia selvitäkseen eteenpäin. Kulkua on kuitenkin jatkettava, vaikka se olisi haastavaa.

Mikä sinun elämässäsi on tuo polun ylle kaatunut puu tai lammikko, josta ei jalkoja kastelematta pääse yli? Luulen, että meille jokaiselle tulee heti mieleen elämän tapahtumia, joista selviäminen on ollut tai on juuri nyt voimia kuluttavaa ja jopa pelottavaa. Kristittyinä meillä on kuitenkin aina turvana Jeesus. Vaikka elämä on vaikeaa, niin saamme luottaa siihen, että meidät kuljetetaan elämän halki iankaikkisuuteen.

Kristinuskoon kuuluu olennaisesti usko Jumalan johdatukseen. Jumalalla on oma suunnitelmansa meidän elämällemme. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Jumala sanoi tuon kansalleen, joka oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Israelilaiset varmasti kaipasivat kotiin ja Jumala halusi rohkaista heitä sillä, että kaikki oli Jumalan hoidossa.  

Maailman tilanne ja monilla myös oma elämäntilanne on tälläkin hetkellä vaikea. Silti saamme luottaa siihen, että kaiken tämän keskellä Jumalalla on hyvä suunnitelma meidän elämällemme. Hän valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja Jeesus vie meidät iankaikkiseen elämään. Kaikki se, mitä täällä maan päällä tapahtuu, on ainoastaan pieni hetki sen rinnalla, mikä meitä odottaa taivaassa Jumalan yhteydessä.

Kerro, ystävä, tänäänkin kaikki asiasi rakastavalle Isälle. Vaikeat asiat eivät ehkä heti ratkea, mutta saat purkaa taakkaasi ja luottaa, että Hän kyllä tietää tilanteesi. Tärkein asia on, että saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Mikään tämän maailman asia ei voi meiltä tuota anteeksiantoa viedä. Usko itsesi Jumalan haltuun. Hän auttaa sinut vaikeuksien läpi.

Jumalan tasa-arvo

 

Törmäsin taas kerran siihen ajatukseen, että kristityt ovat ahdasmielisiä ja kannattavat epätasa-arvoa. Yritin selittää, miten kristinuskon mukaan nimenomaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Kristinuskon ytimestä, siitä että olemme armosta pelastettuja Jeesuksen sovintotyön tähden, seuraa tasa-arvo. Me emme omien suoritustemme avulla voi lisätä Jumalalle kelpaavuuttamme millään tavalla. Kaikki ihmisen teot eivät kuitenkaan ole Jumalan silmissä oikein. Jumala on antanut meille Raamatun, jossa hän kertoo, millainen ihminen on ja miten hän pelastuu.  

Pelastusasiassa ei ole kuin yksi tie, Jeesus. Muut uskonnot eivät ole vain eri teitä Jumalan yhteyteen. Ne ovat teitä kadotukseen. Jumala on sanonut, että synnin palkka on kuolema eikä se siitä mihinkään muutu. Koska jokainen ihminen on syntinen, meidän ainut mahdollisuutemme päästä Jumalan yhteyteen ja pelastua, on Jumalan valmistama syntien sovitus. Tämän hän suoritti lähettämällä Ainoan Poikansa maailmaan. Jeesus otti koko maailman synnin kantaakseen ja kuoli sovittaakseen sen. Isä hyväksyi Poikansa sovitustyön ja herätti hänet kuolleista, että jokainen, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä, saa elää ikuisesti Jumalan yhteydessä.

Pelastuksessa kaikki ovat siis tasa-arvoisia. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, pelastuu. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin olemme tätä elämänmatkaa pystyneet elämään. Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8-9) Uskon Jeesukseen me saamme siis lahjana Jumalalta. Efesolaiskirje jatkuu: ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut”. (jae 10)

Ihmisen suorituskeskeinen mieli ajattelee nyt helposti, että kun Jumala on antanut meille uskonlahjan, niin tästä maksuksi meidän täytyy tehdä hyviä tekoja. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Pelastus on yksin armosta eikä se perustu ihmisen tekoihin, ei etukäteen eikä jälkikäteen. Ne hyvät teot, joita me täällä maanpäällä teemme, ovat Pyhän Hengen aikaan saamaa ihmisenä kasvamista. Jumalan hyvä tahto on, että me osoitamme rakkautta lähimmäisillemme niillä tavoilla, jotka meille ovat mahdollisia. Tämä ei ole kuitenkaan pelastukseen liittyvä asia, vaan meidät pelastaa yksin Jeesus.

Rauhan sanoma

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Jeesuksen rauha on se rauha, jota ei ole muilla kuin niillä, jotka uskovat Jeesuksen armon omalle kohdalle. Siitä rauhasta ja Jeesuksen armosta me tahdomme olla kiitollisia ja viedä eteenpäin sitä sanomaa, että meillä jokaisella on mahdollisuus ottaa se lahja vastaan ja uskoa Jeesuksen armo omalle kohdalle.

Olin viime viikolla ajamassa erään vanhan tuttavani kanssa. Puhuimme evankeliumin viemisestä ja siitä, kuinka meillä olisi täällä kotimaassakin paljon sanoman vientiä vanhusten koteihin ja moniin muihinkin paikkoihin, missä voisi olla enemmän hartaustilaisuuksia. Tämä ystäväni totesi, että sanan viemisessä on tärkeää, että sitä viedään alhaalta käsin. Jäin miettimään sitä alhaalta käsin evankeliumin vientiä. Se on juuri sitä, ettei nosteta ihmistä vaan Jeesusta ja kerrotaan Jeesuksen armosta.

Kuuntelin muutamia todistuspuheita, joissa ihmiset kertoivat siitä, millaista heidän elämänsä oli aikaisemmin ja millaista se on ollut sen jälkeen, kun he ovat tulleet uskoon. Väkisinkin niitä kuunnellessa tuli mieleen, että niissä helposti nostetaan sitä ihmistä ja sitä, kuinka hän on muuttunut. Toki ihminen, joka käsittää Kristuksen armon, niin häneen tulee ilo ja vapaus ja rauha. Mutta näissä todistuksissa oli paljon sitä, että mitä on jäänyt pois elämästä. Siinä tavallaan korotetaan ihmistä ja sitä, kuinka ikään kuin ihmisestä olisi tullut hyvä.

Totuus kuitenkin on se, että meidän tulisi joka tilanteessa tuoda esiin Jeesuksen armo ja kuinka Jeesus on hyvä meitä syntisiä kohtaan. Siitä rakkaudesta käsin me saamme uskon kautta Pyhän Hengen ja se ohjaa meidän elämää. Meidän tulee ymmärtää se, että me olemme jo perisynnin kautta, joka on Aatamissa ja Eevassa tullut, niin me ihmiset olemme kelvottomia Jumalalle. Sen tähden Jumala lähetti Ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tällaisia ajatuksia minulla oli tänään ja sen vuoksi ystävät haluankin sanoa sinulle ja minulle, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Kiitollisuus

 

”Kiitollisuudelle täytyy antaa etumatkaa, sillä huolella on niin nopeat jalat.” (Elina Salminen) Kun luin tuon ajatuksen, se kolahti minuun. Miten helposti annan huolten polkea kiitollisuuden jalkoihinsa. Aamurukouksessa on helppo olla kiitollinen uudesta päivästä ja Jumalan huolenpidosta. Kun sitten päivä etenee, erilaiset huolet ja murheet valtaavat helposti mielen. Usein tuo murehtiminen kohdistuu sellaisiin asioihin, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet eikä niiden tapahtumisesta ole mitään varmuutta. Erilaisilla huolilla on niin nopeat jalat, että ne ovat helposti ensimmäisenä mielessä, jos emme tee asialle mitään.

Aloin miettiä, miten voisin antaa kiitollisuudelle etumatkaa, jotta huolet eivät tulisi aina ensimmäisenä. Yhdellä ystävälläni on tapana pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Hän kirjoittaa siihen rukouspyyntöjään ja niihin tulleita vastauksia, mutta erityisesti hän kirjoittaa kaikkea sitä hyvää, mitä hänen elämässään on.

Maailmantilanne on tällä hetkellä sellainen, että monien mielet valtaa suuri huoli ja jopa epätoivo. Meidän tulee rukoilla rauhaa ja Jumalan puuttumista maailman tilanteisiin. Jos me kuitenkin kiinnitämme ajatusmaailmamme näihin ikäviin asioihin, voi käydä niin, että sellaiset huolet, joita emme itse pysty ratkaisemaan, valtaavat meidät kokonaan.

Vaikeassa elämäntilanteessa mielelle on hyväksi, jos pystyy kiinnittämään huomiota elämän hyviin asioihin. Mielen ollessa alakuloinen voi alkaa miettiä, mistä on kiitollinen. Ensimmäinen ja tärkein asia on uskon lahja; että saa olla Jeesuksen pelastama ja olla matkalla taivaaseen. Tämä on niin suuri kiitoksen aihe, että sitä kannattaa ajatella aina, kun huolet koettavat ottaa ylivallan. Monille kiitollisuutta tuovat myös perhe, vaikka se sisältäisi vaikeuksiakin, ystävät ja luonto.

Joskus kannattaa ottaa vaikka Psalmit esiin ja lukea niitä. Psalmien kirjoittajat purkavat taakkaansa Jumalalle, mutta yleensä Psalmi päättyy kiitokseen. Me saamme olla rakastavan Isän huolenpidossa. Psalmissa 95 jakeessa 1 sanotaan: ”Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.” Tähän iloon me saamme tänäänkin jäädä.

Vapaaksi vankeudesta

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Luin tänään kertomusta yhdestä vangista, joka oli istunut pitkän tuomion vankilassa. Hän oli siellä vankeudessa ollessaan löytänyt Jeesuksen ja hänen mielensä oli muuttunut.

Psalmissa 18, jakeessa 30 sanotaan: ” Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.” Entiseen aikaan on rakennettu linnoja, valleja ja muureja kyläyhteisön tai kaupungin suojaksi vihollista vastaan. Muurin sisäpuolelta oli myös helpompi torjua vihollisen hyökkäystä. Linnoitus toi turvallisuutta, mutta pahimmillaan se toi myös vankeuden tunteen.

Kristillisyydessä me helposti menemme sellaiseen yhteisöön mukaan, jossa on selkeät rajat, selkeät muurit ja sillä tavalla meistä tulee sen yhteisön vankeja. Evankeliumin tuoma ilo katoaa meistä. Mutta niin kuin Psalmin kirjoittaja sanoo, meillä on Jumalan voimassa mahdollista rynnätä vallien ja muurien yli. Meillä on myös mahdollisuus jättää kaikki ahdasmielinen uskonnollisuus ja siirtyä Kristuksen vapauteen, mihin hän meidät vapautti. Hän vapautti siihen, että me saamme yksin armosta uskoa kaikki synnit anteeksi eikä meidän tarvitse enää vaeltaa ns. mustissa vaatteissa vaan voimme kulkea vapaana myös vaatetusasioissa.

Jeesuksen tuomaa vapautta voi myös kokea siellä muurien sisäpuolella. Nämä ihmiset, jotka sitä kokevat, mielellään kertovat muurien ulkopuolella olevasta väärästä vapaudesta. Se, millä voimalla me taistelemme tämän maailman pahuutta vastaan ja omaa itsessämme olevaa pahuutta vastaan, on Kristuksen armo. Jeesuksen rakkaus on se, joka vaikuttaa meissä ihmisissä ja ainoastaan sen avulla me voimme taistella syntiä vastaan. Jeesus on meidät pessyt puhtaiksi ja se on ainut keino, jolla me voimme kelvata Jeesus Jumalalle, joka on samalla kertaa syyttäjä ja tuomari, mutta hän on myös vapauttaja.

Jeesus on syyttäjä viimeisellä tuomiolla niille, jotka eivät ole ottaneet häntä vastaan. Niissä, jotka uskovat Jeesukseen, hän ei näe mitään pahaa, koska hän on omalla sovintoverellään meidät pessyt puhtaaksi. Sen tähden ystävä, sinä ja minä, me saamme olla tänäänkin hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jumalan matematiikkaa

 

Minulla on tapana joka päivä tehdä ristisanatehtäviä. Tässä yhtenä päivänä vihjeruudussa oli 1+1=2 ja sanaksi tuli ’tosi’. Silloin mieleeni nousi hengellinen lastenlaulu, jota tyttäreni aikoinaan lauloivat. Muistan siitä vain kertosäkeen, joka menee näin: ”Yksi plus yksi ei olekaan kaksi, kun oikein tarkasti laskemme sen. Pieni ja heikko voi tulla suurimmaksi ja viimeinen voi olla ensimmäinen. Mitä se on? Mitä se on? Se on Jumalan matematiikkaa!”

Tuo hetki laittoi taas ajatukset pyörimään ja tällaisia olen pohdiskellut. Jumala on luonut tämän maailmankaikkeuden lainalaisuudet. Hän on laittanut avaruudessa ja maapallolla kaiken omalle paikalleen ja toimimaan juuri niin kuin niiden pitää toimia. Hän on luonut pienimmätkin solut ja yhdistänyt ne toisiinsa niin, että ne toimivat mahdollistaen elämän. Tässä luomakunnassa Jumalan hyvän luomistyön mukaan 1+1=2.

Sitten tulee Jumalasuhteen ja ihmissuhteiden maailma, jotka toimivat eri periaatteella. Kohtaaminen uskonystävän kanssa, jolloin voi keskustella kaikista asioista, on valtavan suuri asia. Siinä tilanteessa yhteys tuo niin paljon lisää, että 1+1 on paljon enemmän kuin kaksi. Myös seurakunnan kokoontumisessa jokainen paikallaolija on tärkeä ja tuo omalla persoonallaan paljon hyvää yhdessäoloon.

Erityisesti raamattupiirissä olen huomannut, miten yhdessä Sanaa tutkiessamme Pyhä Henki opettaa meitä jokaisen läsnäolijan kautta. Paavali sanoo korinttilaisille: ”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa” (1. Kor. 14:26) Tämä on totuus, joka meiltä helposti unohtuu. On tärkeää antaa kaikille mahdollisuus osallistua ilman arvostelua, rohkaisemalla ja hyväksymällä jokainen sellaisena kuin hän on.

Jeesus on pelastanut meidät yksin armosta. Kukaan ei voi omilla teoillaan pelastua ja siksi me olemme kaikki saman arvoisia Jumalan edessä. Inhimillisesti pieni ja heikko voi olla tuomassa Jumalan valoa yhteiseen kokoontumiseen paljon enemmän kuin itseriittoinen ja vahva. Jäädään siis tänäkin päivänä sisarina ja veljinä Jeesuksen armon varaan. Yhdessä me olemme Kristuksen seurakunta.

Sotavarustus

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta kuin sotavarustus. Nyt kun tämä maailman tilanne on tällainen mikä on, me ymmärrämme, että monet maat varustautuvat pahimpaan. Meidän ei kuitenkaan kristittyinä tarvitse olla huolissaan, vaan me saamme luottaa siihen, että Jeesus tekee juuri niin kuin on hyväksi nähnyt. Yksi karvakaan ei meidän päästämme katoa hänen tietämättään.

Raamatussa puhutaan siitä, kuinka meidän tulee pukea sotavarustus päällemme ja siihen vyö, kypärä ja miekka. Se kuvaa uskoa Kristukseen. Meidän sotavarustuksemme on se, että meillä on turva yksin Jeesuksessa. Se on yhtä kuin Jeesus pukee meidät siihen sotavarustukseen.

Aivan erityisesti tuli mieleeni se, kun Daavid oli lähdössä taistelemaan Goljatia vastaan, niin Daavidin ylle koetettiin pukea kuningas Saulin sotavarustus, mutta se ei ollut sopiva. Tässä yhteydessä Daavid tajusi, että hänen pitää mennä sellaisena kuin on, omana itsenään, Goljatia vastaan. Saulin varusteet kuvasivat Saulin uskoa eivätkä siksi sopineet Daavidille. Kun hän meni Goljatin eteen, hänellä ei ollut omasta puolestaan mitään varusteita päällä, ainoastaan kivi ja linko, jotka kuvaa Kristusta ja niillä hän voitti Goljatin. Mekään emme voi pelastua kenenkään toisen uskolla vaan yksin uskomalla Jeesuksen armon omalle kohdalle.

Ajattelen niin, että tänä päivänäkin, ystävät, meidän tulee luottaa siihen, että Jeesus on meidän kanssamme ja rohkeasti mennä sinne, minne Jumala meitä johdattaa eikä meidän tule pelätä vihollista. Sielunvihollinen on ollut aina ovela ja se tuntee meidät, mutta Jeesus on kuitenkin väkevämpi kuin sielunvihollinen. Sen tähden me saamme luottaa, ystävät rakkaat, tänäänkin siihen, että Jeesus on meidän kanssamme aivan niin kuin Daavidin kanssa, kun hän kohtasi Goljatin.

Me saamme uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Työnvälitys

 

Armoa ja rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Rauha, joka meillä on, tulee siitä, että Jeesus on rauha ja rauhan antaja. Ihminen, jolla on synnit anteeksi, hänen sydämessään on rauha ja lepo ja luja luottamus siihen, että Jeesus on minun kanssani.

Ajattelin tässä viime sunnuntain tekstiä, jossa Jeesus palkkasi työväkeä. Aamusta alkaen hän kävi useamman kerran torilla ja palkkasi väkeä töihin viinitarhaansa. Kun hän meni vielä yhdennellätoista tunnilla eli päivän viimeisellä tunnilla, niin siellä oli vielä miehiä vapaana. Hän kysyi, miksi te olette vieläkin täällä torilla. Nämä ihmiset vastasivat, että kukaan ei ole palkannut heitä. Itse ajattelen, että tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Jeesus ottaa viinitarhaansa nekin ihmiset, joita kukaan muu ei huoli ja vielä yhdennellätoista tunnillakin. Se, että kukaan ei ollut heitä huolinut kertoo siitä, että ehkä he olivat rampoja ja muilla tavoilla vajaita, koska heitä ei haluttu palkata viinitarhaan.

Kun tulee palkanmaksun aika, Jeesus käskee maksaa ensin noille viimeksi tulleille yhden denaarin. Ne, jotka olivat tulleet aamuvarhaisella töihin, saivat myös sen yhden denaarin. He alkoivat siitä napista, kuinka heillekin maksetaan vain yksi denaari, vaikka he olivat rehkineet koko päivän. Mutta Jeesus sanoi, että enkö minä saa tehdä omallani, mitä minä haluan. Jeesus on totisesti oikeudenmukainen. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen, aivan niin kuin ristinryöväri tai tuhlaajapoika. Aina on mahdollista kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää, että anna Jeesus minulle minun syntini anteeksi.

Sinä ystävä, joka tunnet tänä päivänä, että olet juuri se, jota ei oikein kukaan tahdo huolia, niin Jeesus huolii. Jeesuksen edessä me kaikki ihmiset olemme saman arvoisia, ei ole hyviä eikä pahoja, vaan on Jeesuksen verellä pestyjä ihmisiä. Tarkoitan tällä niitä, jotka Jeesus on sovintoverellään pessyt. Se on rakkaat ystävät tänä päivänäkin meidän turvamme. Me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa siihen, että Jeesus Kristus on kaikki meidän synnit sovittanut ja me saamme uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Aamen.

Ääni läheltä

 

Sain osallistua seurakunnan kokoontumiseen, jossa minua puhutteli aivan erityisesti Aaro Hellaakosken runo Ääni läheltä. Tuo runo alkaa: ”Niin, tilasin puhelinsoiton hyvin kaukaisen, hyvin loiton, luo Herramme istuimen. En tiedä, jos yhdistettiin, en tiedä, jos ymmärrettiin. Sainko vastauksen? En.”

Runon ihminen pohtii, voiko ihminen omilla ajatuksillaan tavoittaa Jumalaa. Toisaalta hän tunnistaa kärsivän Jeesuksen ja pyytää, että Jeesus tulisi hänen, kärsivän ihmisen, luokse. Runo päättyy valtavaan lohdutukseen: ” …ympäri kipeän pääni, soi aivan likeltä ääni: mua katso, ja hiljene vait. Tuo kärsijän kouriin vaivas. Näet: syntyy laulu ja taivas. Mua liian kaukaa hait.”

Kun meillä on elämässä vaikeaa, saattaa tuntua, että Jumalakaan ei kuule eikä auta. Elämän vaikeudet jatkuvat samanlaisina tai jopa lisääntyvät. Tuntuu, että Jumala on kaukana eikä vastausta tule. Jumala kuitenkin rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että antoi Ainoan Poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden. Jeesus kantoi koko synnin taakan, jotta me saamme elää.

Runon ihminen pyytää Jeesusta: ”Tule taas, välimatkojes takaa. Tule, tahtonethan jakaa tämän Golgatamme nyt.” Ja Jeesus tulee. Hän ei ole kaukana, vaan ihan lähellä. Hän on läsnä elämässämme niin kärsimyksissä kuin ilossa, jos vain annamme hänen olla. Jeesus pyytää meitä tuomaan kaikki vaivamme hänen käsiinsä. Hän ottaa ne. Hän ottaa meidät syliinsä, keskelle taivasta.

Usein me haemme yhteyttä Jumalaan liian kaukaa. Koetamme suoriutua sellaisista vaatimuksista, joita oletamme hänen meiltä vaativan, että hän sitten armahtaisi meitä. Hän on kuitenkin jo armahtanut. Hän on pelastanut. Hän on läsnä tässä ja nyt, ilman vaatimuksia. Me saamme uskoa yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Saamme pyytää Jeesusta pitämään meistä kiinni koko elämän matkamme ajan ja luottaa siihen, että hän sen tekee. Tähän rauhaan saamme tänäänkin jäädä.

Nousemme ylös

 

Saanen tervehtiä kaikkia rakkaita kristittyjä ja blogin lukijoita Jumalan armolla ja rauhalla ja kehottaa luottamaan Jumalan armoon. Menneellä viikolla minulla oli mahdollisuus tavata eräs ystäväni. Siinä keskustellessamme elämän eri vaiheista ja siitä, kuinka meitä kuljetetaan täällä tiellä ja matkalla monenlaisten vaiheiden kautta. Mikä meille on tärkeää, niin me emme saisi koskaan antaa periksi.

Jos me ajattelemme omaa elämäämme, niin tämä ystäväni käytti tällaista sanontaa, että me kyllä elämässämme sukellamme, mutta tärkeää tässä on se, että me nousemme pintaan eli juuri se, että me palaamme uskonelämään ja seurakuntayhteyteen. Ettemme laskeudu pohjaan ja unohda ja jätä elävää uskoa Kristukseen. Vesilinnullakin on niin, että kun ne sukeltavat, ne saattavat pitkäänkin olla sukelluksissa ja sitten nousta pintaan ihan eri kohdasta.

Psalmissa 51 puhutaan siitä, kuinka Jumala sanallaan luo meille uuden sydämen. Me saamme siihen tänä päivänäkin luottaa, että sana kantaa ja kestää. Minkä Jumala on luvannut, sen hän pitää. Jeesus Kristus ei jätä ketään tielle ja matkalle, koska hän tietää meidän heikkoudet ja puutteet. Jokaiselle, joka on sieltä sukelluksista noussut pintaan, niin armo kuuluu hänelle.

Meidän elämässämme voi olla aikoja, jolloin emme oikein tahdo jaksaa uskoa, mutta se on vain meidän tunteemme. Jeesus kyllä silloinkin kantaa meitä ja pitää meistä huolen. Se on tärkeää, että me pysyisimme seurakuntayhteydessä ja meillä olisi muutama hyvä luottokristitty kenen kanssa keskustella asioista ja tästä meidän maanpäällisestä matkasta.

Tällä lyhyellä tekstillä haluan sinua, ystävä, rohkaista uskomaan, että kaikki sinun synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Sinä saat olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Vaikka olisit sukeltanut, kaatunut tai ihan mitä vaan. Kun nouset pystyyn, niin Jeesus kyllä siinä meitä auttaa. Raamatussa on myös kohtia, että toiset kristityt tulee ja auttaa. Meidän tulisi tänä päivänäkin olla rukoilemassa toinen toistemme puolesta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on sanallaan luonut meihin uuden sydämen ja uuden mielen. Aamen.

Jeesus kutsuu sinua nimeltä

 

Luin tällaisen minua puhuttelevan ajatuksen: ”Sielunvihollinen tuntee nimesi, mutta kutsuu sinua synneilläsi. Jumala tuntee syntisi, mutta kutsuu sinua nimelläsi.” (Ricardo Sanchez) Aloin miettimään, kumpaa kutsua minä helpommin kuuntelen.

Ajattelen, että uskosta osattomia perkele houkuttelee synnin ihanuudella. Kun taas meitä, jotka jo olemme Jeesuksen pelastamia, perkele muistuttaa menneistä, jo anteeksi saaduista synneistä ja toisaalta pelottelee uusilla syntiin lankeamisilla.

Jokainen ihminen on hengellisesti kuollut rikkomustensa tähden, mutta Jumala on tehnyt meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän on antanut meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, kumonnut meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja tehnyt sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän on riisunut aseista vallat ja voimat ja saattanut ne häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan. (Kol. 2:13-15)

Jeesus on voittanut perkeleen ja siksi meidän ei pidä kuunnella sen muistutuksia eikä houkutuksia. Kun olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen tähden, olemme samalla saaneet Pyhän Hengen, joka puhuu meille Jumalan äänellä. Hän kutsuu meitä nimeltä ja opastaa meitä henkilökohtaisesti koko tämän elämänmatkan ajan. Jokaisella meistä on omat haasteemme ja heikkoutemme. Me tarvitsemme jatkuvasti anteeksiantoa, ohjausta ja apua kristittynä elämisessä ja kasvamisessa.

Meidän tulee luottaa Jeesuksen sovintotyön riittävyyteen. Kukaan meistä ei ole Jeesusta suurempi, niin ettei hän olisi riittävä juuri minun syntieni sovittajaksi. Jos epäilet, että et ole saanut jotain syntiä anteeksi, niin mieti, oletko pyytänyt sitä anteeksi. Jos olet, niin ota vastaan anteeksianto ja usko, että Jeesuksen sovintotyö riittää myös sinulle. Jos perkele muistuttaa sinua tuosta jo käsitellystä asiasta, niin sano itsellesi, että se on jo anteeksi saatu eikä enää ole minun painolastinani. Hengellisen musiikin kuuntelu ja laulaminen on ainakin minulle hyvä keino saada ajatukset pois turhasta painolastista. Käännetään katseemme Jeesukseen ja kuunnellaan hänen rakastavaa ääntään. Jeesuksessa meillä on koko elämä.

 

Jeesus, nimi ainoa

 

Armoa ja rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Ajattelin ottaa esille sellaisen asian, kun usein puhutaan Jumalasta. Kun me ajattelemme jumalien määrää, niin esimerkiksi Intiassa on kymmeniä tuhansia jumalia ja kuinka paljon eri jumalia maailmassa on. Ihmisten on helpompaa puhua jumalasta, koska se on jokaiselle oma käsite. Myös meillä täällä Suomessa jumala voi olla vaikka joku metsän kivi tai lintu tai mikä tahansa.

Silloin kun me puhumme Jeesuksesta, joka tarkoittaa Vapahtajaa, synnin sovittajaa, niin silloin tullaan sellaiselle vaikeusasteelle, että ihmisten on tosi vaikea sanoa Jeesus. Kuitenkin totuus on se, että Jeesus-nimi on se ainut nimi, joka meidät pelastaa. Jeesus Kristus, Jumalan Ainoa Poika, häneen me saamme turvata. Mitä Jeesus haluaa meiltä syntisiltä ihmisiltä, on nöyrä sydän ja särjetty mieli; että meillä olisi sellainen mieli ja tila sydämessä, että me emme omin avuin selviä, vaan me tarvitsemme Jeesuksen armon ja me tunnemme oman syntimme ja heikkoutemme; että me emme kerta kaikkiaan kelpaa Jahve Jumalan eteen ilman Jeesuksen armoa.

Ymmärtäkää ystävät tämä, kuinka tärkeää se on, kun me puhumme esim. läheisille, niin me emme puhu Jumalasta ilman Jeesusta. Siinä on koko meidän kristillisyys. Siitä meidän tulee puhua. Jos me menemme Jumalan eteen sillä mielellä, että minä itse kyllä pärjään ja olen kyllin hyvä, mennään kovalla mielellä ja sydämellä, niin ei Jeesus tarvitse alttarilla sen kaltaista uhria. Ainut uhri, jota hän kaipaa on, että me myönnämme, että me tarvitsemme Jeesuksen armoa. Meidän mielen ja sydämen tila on sellainen, että Jeesus sinä voit minut eheyttää.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Me saadaan olla ihan jokainen hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on kuollut juuri meidän puolestamme. Aamen.

Älä käske vaan usko

 

Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Olin tänään taas Facebookin ihmeellisessä maailmassa ja luin sieltä tällaisen hauskan kevennyksen. Paavi istui auton takapenkillä ja sanoi kuljettajalle, että siitä on pitkä aika, kun hän on viimeksi saanut ajaa autoa. Paavi pyysi kuljettajaa tulemaan takapenkille, jotta hän pääsisi itse ajamaan. Niin he sitten vaihtoivat paikkoja. Paavi lähti ajamaan, mutta ajo oli huteran näköistä ja siksi moottoripyöräpoliisi pysäytti auton. Paavi avasi ikkunan. Poliisilla loksahti leuka auki ja hän sanoi, että hänen täytyy mennä soittamaan. Poliisi soitti päällikölleen, että nyt hän on pysäyttänyt liian suuren pomon auton. Poliisipäällikkö ehdotteli erilaisia julkkiksia ja poliitikkoja, mutta kaikkiin tuo poliisi sanoi, että ei ole se. Lopulta päällikkö kysyi, kuka se sitten on. Poliisi sanoi, ettei hän tiedä, mutta paavi on hänen autonkuljettajansa.

Tämä oli alkukevennys, mutta sen takana piilee myös sellaista totuutta, että kristityt saattavat palvoa sananpalvelijoita ja pitää heitä jonkinlaisina yli-ihmisinä, joilla on viimeinen tieto. Varsinkin sellaisissa liikkeissä, joissa opetetaan erilaisia käyttäytymistapoja, joilla koetetaan hallita ihmisiä, niin usein nuo ihmiset ovat hyvin alistettuja.

Totuus kuitenkin on se, että meidän kristittyjen tehtävä ei ole opettaa mitään ulkoisia sääntöjä, vaan meidän tehtävä on kertoa Jeesuksen armosta ja siitä, kuinka Jeesus on kuollut meidän syntien puolesta. Sieltä Jeesuksen rakkauden kautta ihminen itse tietää, mikä hänelle on sopivaa ja mikä ei. Meidän ihmisten halu hallita toisiamme on väärin. Olen saanut lukea hyvinkin harmillisista tapauksista, joissa on tällä tavalla alistettu.

Laki synnyttää kuolemaa. Laki ei todellakaan osoita muuta kuin sen, että meidän tulee katsoa Jeesusta. Jeesus tekee meidät eläväksi ja hänestä me saamme voiman. Nyt on ollut paljon sellaista opetusta, jossa puhutaan erilaisista hengistä ja ajetaan henkiä ulos ihmisistä ja huutamalla käsketään Jeesusta parantamaan tuo ihminen. Näitä korostettaessa me kiinnitämme ihan väärään asiaan huomiota, koska sielunvihollinen Perkele nauttii siitä, kun me häntä huomioimme.

Meidän tulee huomioida Jeesusta Kristusta ja sitä, että hän on keskimmäisellä ristillä antanut henkensä, noussut kolmantena päivänä kuolleista ja hauta on tyhjä. Kerran mekin saamme lähteä täältä ajasta ikuisuuteen ja mennä taivaan kotiin. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Aamen.

Ongelmamme ydin on ratkaistu

 

Sanomalehdissä julkaistaan paljon sarjakuvia. Monet niistä käsittelee ihmiselämän haasteita huumorin avulla. Ne koskettavat, koska tilanteet tuntuvat omasta elämästä tutuilta. Koska asia on päätynyt sarjakuvaan, se todistaa, että elämäntilanne on tavallinen myös muilla ihmisillä. Sarjakuvien hahmoista jokainen löytää jonkun, joka muistuttaa itseä.

Jeesus kertoi vertauksia oman aikansa kielikuvilla. Sarjakuvat voivat monella tapaa olla kuvaamassa samoja asioita nykyihmiselle. Tenavat -sarjakuvassa pohdiskellaan kärjistettyjen hahmojen avulla ihmisen olemusta. Kerran Tellu ja Jaska keskustelivat elämän suurimmasta ongelmasta. Tellu kysyi: ”Tiedätkö mikä on sinun ongelmasi ydin, Jaska Jokunen?” Jaska vastaa, ettei hän haluakaan tietää ja käskee Tellua jättämään hänet rauhaan. Jaska lähtee pois ja Tellu huutaa hänen peräänsä: ”Ongelmasi ydin on siinä, ettet halua kuulla, mikä on ongelmasi ydin!”

Mikä siis on suurin ongelmamme? Jos haluamme päästä helpolla, alamme miettimään elämän konkreettisia asioita: talous, ihmissuhteet, terveys jne. Tällaisia pohtiessamme olemme kuin Jaska Jokunen, emmekä haluakaan tietää.

Psalmi 14 kuvaa ongelmaa näin: ”Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 14:1-3)

Elämämme suurin ongelma on synnin aiheuttama ero Jumalasta. Jumala kuitenkin rakastaa meitä niin paljon, että hän halusi pelastaa ihmisen. Jeesus syntyi ihmiseksi ja sovitti koko maailman synnin Golgatan ristillä. Sinun ja minun ja kaikkien maailman ihmisten synnit on sovitettu. Tuo syntien sovitus tulee kuitenkin hyväksemme vasta sitten, kun uskomme sen omaksemme. Automaattisesti kukaan ei pelastu, vaan ensin tulee tunnustaa, että on syntinen ja tarvitsee Jeesusta. Tämän tietoisuuden antaa meille Pyhä Henki. Silloin Jumala suuressa armossaan antaa synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Tässä anteeksiantamuksessa me saamme jatkaa elämäämme. Ongelmamme ydin on ratkaistu.

Uusi mieli

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät. Tänään ajattelin sellaista asiaa, kun joissakin varsinkin herätyskokouksissa puhutaan siitä, että antakaa sydämenne Jumalalle. Kun me ajattelemme sitä asiaa, niin Jumala ei todellakaan tee mitään meidän turmeltuneella vanhalla sydämellä. Se, mitä meidän tulisi rukoilla ja pyytää on, että anna Jumala minulle uusi sydän ja uusi mieli. Raamattuun on kirjoitettu siitä, että teidän kivisydämenne tilalle on annettu lihasydän eli sydän, joka tuntee. Sydän, jossa on Jumalan äänen kuuleva omatunto. Sydän, joka ottaa vastaan Jeesuksen rakkauden.

Olen myös usein miettinyt sitä, kun puhutaan siitä, miten me voimme saada uuden sydämen. Se on vähän sama asia kuin neitseestä syntyminen tai Pyhä Henki, niin sitä emme pysty järjellä käsittämään. Joku viisas on sanonut, että sitä kun lasin läpi tulee auringon valo, ei ihmisjärki käsitä, mutta niin se vain on. Uuden sydämen saaminen on samalla tavalla käsittämätön asia.

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, että meitä kuitenkin se vanha ihminen seuraa mukana. Kun Jeesus ratsasti aasinvarsalla, jolla ei ollut kukaan ennen ratsastanut, niin aasintamma seurasi siinä perässä. Niin kauan, kun me täällä ajassa ollaan, meissä on kuitenkin lihan vaikutukset. Uuden sydämen kautta me saamme uskonvoimia ja luottamusta siihen, että Jeesus on juuri minun synnit sovittanut pois.

Silloin kun itsellä on hyvä omatunto ja uskonasiat ovat kunnossa, on myös helppo antaa ystävälle anteeksi ja sanoa: ’Ole ystävä hyvässä turvassa. Sinun syntisi on anteeksi annettu.’ Siihen se meidän koko kristillisyys perustuu.

Toivotan meille kaikille, että me jaksamme uskontiellä loppuun saakka. Jeesus itse sanoo, että yhtäkään niistä, jotka Isä on hänelle antanut, hän ei ole kadottanut. Jeesus ei jätä meitä tänne matkalle. Uskonvaellus on kuin solanpohjalla kulkemista. Jos sieltä haluaa pois, niin täytyy itse kiivetä jommalle kummalle vuorelle, joko omavanhurskauden vuorelle tai maailman vuorelle. Kun me pysymme siellä solan pohjalla kulkevalla tiellä, niin meille käy hyvin ja me pääsemme kerran perille. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Herra on jo lähellä

 

Tässä yhtenä päivänä oli Päivän tunnussanassa Filippiläiskirjeen sana: ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä.” (4:5) Minua jäi puhuttelemaan se, miten meidän lempeytemme ja Herran tuleminen on tässä peräkkäin. Jäin miettimään sitä, puhutaanko tässä Jeesuksen tulemisesta takaisin kirkkaudessaan vai siitä, että hän on läsnä jo nyt.

Aloin miettiä, mitä lempeys tarkoittaa ja tällaisia asioita mieleeni nousi. Lempeä ihminen kohtaa toisen ystävällisesti. Hän katsoo arvostelematta ja kuuntelee, mitä toisella on asiaa. Hän myös jakaa itsestään toiselle eikä katso ylhäältä päin. Lempeä ihminen kutsuu olemuksellaan toisia lähelleen.

Joskus ajatellaan, että lempeä ihminen ottaa kaiken vastaan eikä vastusta mitään. Tämä ei kuitenkaan ole lempeyttä vaan alistumista. Ajattelen, että lempeys on joidenkin ihmisten luonteenpiirre, mutta me voimme myös kasvaa lempeydessä. Usein lempeyden lisääntyminen meissä tapahtuu vasta sen jälkeen, kun olemme ensin joutuneet kokemaan kovia. Kun olemme kokeneet oman rikkinäisyytemme ja saaneet siihen Jeesuksen hoitoa hänen lempeydessään, se kasvattaa meissäkin toisten ihmisten huomioon ottamista.

Lempeys näkyy ihmisessä sanojen lisäksi koko olemuksessa: ilmeissä, eleissä, katseessa, kosketuksessa. Erityisesti tuo ilman sanoja näkyvä lempeys huokuu joistakin ihmisistä niin, että heidän lähellään on helppo olla. Heistä huokuu rauhaa, mutta toisaalta myös iloa. Silloin Herra on siinä läsnä. Jeesus on meissä ja meidän kauttamme hän tuo lempeyttään muille ihmisille. Voisiko tämä olla sitä Kristuksen tuoksua, josta Paavali puhuu: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!” (2. Kor. 2:14)  

Lempeäkin ihminen lankeaa. Hän loukkaantuu ja on monella tapaa epätäydellinen, koska me emme tässä maailmanajassa tule synnittömiksi. On tärkeää tunnustaa oma syntisyytensä ja viedä kaikki elämän asiat Jeesukselle niin, että hän armahtavassa laupeudessaan antaa meille kaiken anteeksi. Anteeksi saaneina saamme sitten jatkaa elämää ja kasvaa ihmisinä Pyhän Hengen opastuksessa.

Lento lähtee

 

Rauhantervehdys kaikille blogin lukijoille. Tänään olen ajatellut sellaista asiaa, kun ollaan lähdössä reissuun, niin lentokentälle pitää mennä matkaselvitykseen vähintäänkin tuntia aikaisemmin. Silloin tarkastetaan matkatavarat, lippu ja passi, jotta päästään tilaan, jossa odotetaan lennon lähtöä.

Myös hengellisessä mielessä meille on annettu tämä elämä sitä varten, että me valmistautuisimme iankaikkista matkaa varten. Jeesus muistuttaa sanassaan ja Pyhässä Hengessä siitä, että tule riittävän aikaisin lähtöselvitykseen, joka on usko Jeesukseen syntien sovittajana. Meidän tulee olla valmiina viimeisen lennon lähtöön ja kärsivällisesti odottaa täällä ajassa omaa vuoroa.

Minä olin hiljakkoin sairaalassa, jossa minulla oli useamman päivän sama huonekaveri. Kysyin häneltä haluaisiko hän keskustella hengellisistä asioista. Hän sanoi, ettei hänellä ole sellaista tarvetta. Minä vielä uudemman kerran kysyin, että haluaisiko hän, että luen hänelle hengellisiä tekstejä, mutta hänellä ei ollut siihenkään tarvetta. Viimeisenä aamuna hän sai jonkin kohtauksen ja alkoi huutamaan hirvittävällä äänellä apua, ja että voiko kukaan häntä auttaa. Paikalle tuli monta lääkäriä ja hoitajaa, mutta hänen hyväkseen ei voitu tehdä mitään, vaan hän menehtyi siihen sairaalavuoteelle. Minua jäi aivan erityisesti puhuttelemaan se, kuinka lyhyt on ihmisen elämänlanka. Me emme koskaan tiedä, koska se niin sanotusti viimeinen lento lähtee. Minä en ole tuonkaan ihmisen tuomari, mutta ainakaan suun tunnustusta en häneltä saanut, että hän olisi ollut uskomassa ja hänellä olisi ollut tarvetta evankeliumille.

On äärettömän tärkeää, että me olisimme aina valmiita. Me emme tiedä, koska meidän viimeinen hetki on. Aivan niin kuin lentokentällä ollaan riittävän ajoissa ja odotetaan kutsua koneeseen, niin sama se on kuolemassa. Meidän tulee olla valmiina, koska oma vuoro tulee varmasti. Tänne maan päälle ei ole jäänyt elämään yksikään ihminen. On äärettömän tärkeää, että lippu on juuri siihen koneeseen, joka vie meidät taivaan Isän kotiin. Vaikka minäkin olen monenlaista nähnyt, niin tuon tapahtuman jälkeen olen miettinyt, että sellaisellekin, jolta ei odoteta pikaista lähtöä, niin se lähtö voi kuitenkin tulla.

Me, joilla on matkalippu Jeesuksen Kristuksen koneeseen, joka vie meidät taivaan kotiin, saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Sinäkin ystävä, joka epäilet, jos sinulla on sellainen mieli, että sinä haluat taivaan kotiin ja haluat ottaa Jeesuksen vastaan, niin sinä saat luottaa siihen, että Isä hoitaa sinutkin taivaan kotiin. Hän antaa uuden sydämen ja uuden mielen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Aamen.

Mannalappuja

 

Siivosin kirjahyllyn laatikostoa ja laatikon pohjalta löysin raamatunlauselapun. Mieleeni tuli, että noita lappuja oli pienessä rasiassa ja niitä sanottiin mannalapuiksi. Joskus vuosia sitten minulla oli tapana ottaa joka päivä tuosta rasiasta yksi Raamatun lause ja pitää sitä koko päivän pöydällä, josta luin sen moneen kertaan. Tuolla tavalla opin monia Raamatun kohtia ulkoa. Minä myös mietin, mitä kukin kohta merkitsi omassa elämässäni. Toisinaan ne innoittivat lukemaan laajemmin, mihin tapahtumaan kyseinen kohta liittyi. Pitäisiköhän ottaa tuo tapa uudelleen käyttöön.

Tuota lappua katsellessani aloin miettiä, miksi niitä sanottiin mannalapuiksi. Manna oli ruokaa, jota Jumala antoi israelilaisille, kun nämä vaelsivat autiomaassa matkalla Egyptistä luvattuun maahan; siihen maahan, jonka Jumala oli Aabrahamille ja tämän jälkeläisille luvannut. Ajattelen, että manna oli sellaista ruokaa, jossa oli kaikki tarpeellinen; yksikään ihmisen tarvitsema ravintoaine ei jäänyt saamatta. Nopeasti israelilaiset alkoivat kuitenkin nurista ruuasta ja halusivat muuta ruokaa.

Raamatun sanassa on meille kaikki se hengellinen ravinto, mitä me tarvitsemme. Jumala ruokkii meitä sanallaan ja Pyhä Henki antaa meille siihen ymmärrystä. Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että me kovin helposti alamme etsiä oman mielemme mukaista ravintoa. Jumalan antama ei kelpaa. Israelilaiset joutuivat monenlaisiin kärsimyksiin, koska vastustivat Jumalan tahtoa. Sama tilanne on jatkunut kaikkina aikoina syntiinlankeemuksesta lähtien. Maailman kärsimykset eivät ole Jumalan vaan ihmisen aiheuttamia, koska me emme toimi Jumalan tahdon mukaan.

Tuossa löytämässäni mannalapussa oli sanat: ”Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.” (Val. 3:26) Meidän jokaisen elämässä on paljon erilaisia haasteita. Kukaan ei tästä elämästä selviä ilman vaikeuksia. Me emme voi useinkaan itse valita, mitä vaikeuksia elämäämme tulee. Me voimme kuitenkin valita, miten me niihin asennoidumme. Jumala toivoo, että me tuomme kaikki elämämme asiat hänen eteensä, rukoilemme ja toivomme hänen apuaan. Hän on uskollinen ja vie meidät tämän elämän halki luvattuun maahan. Ole turvallisella mielellä ja luota koko elämäsi Herran käsiin. Aamen.

Tyhjä huone

 

Sain eräältä ystävältäni kukan ja ollessani yli kuukauden poissa, sitä kukkaa ei kukaan käynyt kastelemassa. Kun sitten tulin kotiin, oli kukka kuivunut ja kuollut. Kukka täytyi viedä roskiin. Toisaalta kun me ostamme uuden kukan, täytyy se jossain vaiheessa vaihtaa isompaan ruukkuun ja laittaa uudet mullat.

Miksi otan tällaisen esimerkin, niin myös kristillisissä asioissa, jos me emme hoida omaa uskon elämäämme, niin se kuihtuu pois niin kuin se minun kukkani. Kun me uskossa kasvamme seurakuntayhteydessä, me emme voi koko ajan pysyä samassa ruukussa, vaan se täytyy vaihtaa isompaan. Tarkoitan tällä isommalla ruukulla sitä, että kun me kasvamme uskonelämässä, on Pyhä Henki meitä ohjannut ja opettanut ja armon ymmärtämisemme on laajentunut. Jumala on myös antanut jokaiselle tehtäviä esimerkiksi sanan julistamista, kielillä puhumista, profetoimista, kahvin keiton seurakunnan tilaisuudessa ja monia muita tehtäviä. Näitä tehtäviä meidän tulee ottaa vastaan ja hoitaa.

Luukkaan evankeliumin luvussa 11, jakeissa 24-26 sanotaan: "Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa."

Tässä on kysymys siitä, että ihminen, joka yrittää itse parannella elämäänsä ja yrittää kaikella tavalla kelvata Jumalalle, mutta sydämessä ei kuitenkaan asu Jeesusta, niin sen ihmisen tila käy vain entistä huonommaksi. Kun ihminen yrittää parannella elämäänsä ilman Jeesusta ja siten kelvata Jumalalle, niin silloin tämä huone tulee kyllä aluksi siivotuksi, mutta paholainen tulee takaisin ja ottaa mukaansa seitsemän pahempaa henkeä. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku eli ihmisen sisälle tulee täydellinen tuho. Ihmisen tila tulee huonommaksi kuin mitä se on ollut. Tässä täytyy huomata se, että tuo huone oli tyhjä eli siellä ei ollut Jeesusta asumassa. Jos sydämessämme ei ole Jeesusta asumassa, tilanne on juuri tämä. Voi olla myös niin, että jos meidän jumalamme on vaikka seurakunta, niin silloin siellä ei asu Jeesus, vaan parannuksesta on tullut suoritus ja on ajateltu, että pelastus on siinä yhdessä seurakunnassa.

Toisaalta jos taimella olevaa kukkaa joka päivä vaihdetaan eri purkkiin, niin se taimi pikkuhiljaa kuolee, koska se ei pääse juurtumaan mihinkään. Jos me kauheasti kierrämme eri paikoissa, niin mekään emme pääse oikein mihinkään kiinni. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Kriisistä eteenpäin

 

Luin Johanneksen evankeliumin lukua 9, jossa Jeesus antaa näön sokeana syntyneelle miehelle. Näön saaminen johti tuon miehen varsinaiseen ristikuulusteluun, jopa niin että hänet ajettiin pois synagogasta. Tuossa vaiheessa mies ei vielä tuntenut Jeesusta. Vasta myöhemmin Jeesus paljasti hänelle, kuka on.

Jakeessa 39 sanotaan: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.” Olen kirjoittanut Raamattuni reunaan, että sana tuomio on kreikaksi krisis. Tuon kohdan voisi siis kääntää myös: Kriisiksi minä olen tullut tähän maailmaan. Tämä on juuri se asia, joka minua nyt puhuttelee.

Maailma on tälläkin hetkellä täynnä monenlaisia kriisejä, joista kuulemme uutisissa. Myös omassa elämässämme me kaikki olemme joutuneet kriiseihin. Kriisi on aina muutostilanne, jossa tapahtuu jotain vaikeaa. Yleensä kriisit liittyvät ihmissuhteisiin, talouteen tai terveyteen. Koemme tuon kriisin myös tuomioksi. Miksi minulle tapahtuu näin? Miksi Jumala sallii tämän?

Kriisi sisältä siis aina jotain negatiivista, mutta sen seuraukset voivat olla myös positiivisia. Monet ihmiset ovat nimenomaan kriisin seurauksena löytäneet Jeesuksen ja silloin tuo kriisi oli varsinainen onnenpotku. Myös me, jotka olemme jo Jeesuksen omia, saatamme nimenomaan kriisien kautta päästä lähemmäs Jeesusta. Job sanoi Herralle kärsittyään inhimillisesti katsoen kohtuuttomasti: ”Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job. 42:5)

Me emme toivo itsellemme emmekä läheisillemme vaikeita kriisejä ja niin sen kuuluukin olla. Jos Jumala kuitenkin sallii kriisin tulla, hän valmistaa siitä myös ulospääsyn. Kriisin keskellä on vaikea uskoa selviytymiseen, mutta Jeesus on kuitenkin meille todellinen voiman lähde myös vaikeuksien keskellä. Parhaimmassa tapauksessa voimme vaikeuksien hellittäessä todeta niin kuin Job, että tunnemme Herran nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Jos sinä olet tällä hetkellä kriisissä, käännä katseesi Jeesukseen ja luota siihen, että Jeesuksen Henki, Pyhä Henki on täällä kanssamme. Hän auttaa meitä heikkoudessamme ja kuljettaa meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään. Herra sanoi Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9) Näin se on myös meidän kohdallamme. Jeesus, auta meitä kaikissa elämämme tilanteissa katsomaan sinuun ja kulkemaan sinun johdatuksessasi. Aamen.