Jeesus ja enkelit

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Muistaakseni Anne Mattila laulaa sellaista laulua kuin Enkeleitä, onko heitä päällä tämän maan. Jotenkin tällä tavalla sanat menevät. Ajattelin tässä puhua enkeleistä Heprealaiskirjeen perusteella.

Mehän emme tiedä, kuka Heprealaiskirjeen on kirjoittanut, mutta Luther epäilee, että se on ollut Apollos. Heprealaiskirje on Roomalaiskirjeen jälkeen yksi Uuden Testamentin tärkeimpiä kirjeitä. Kirje on kirjoitettu tilanteessa, jossa kristittyjen joukossa alettiin häpeillä Jeesusta ja Jeesuksen tuntemista. Siellä tuli jopa sellaista ajatusta, että kun me tiedämme, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta, niin se riittää meille. Nyt täytyy saada jotain fiksumpaa tilalle. Syntyi enkeliuskonto niin kuin se on tänä päivänäkin voimissaan. Tähän kirjeen kirjoittaja puuttuu heti alussa ja tuo esille Jeesuksen voimaa ja valtaa.

Heprealaiskirjeen 1. luvussa jakeissa 5-7 sanotaan: ”Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.  Ei myöskään näin: - Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: - Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: - Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.”

Tässä käy selkeästi esille, että kukaan ei pelastu uskomalla enkeleihin tai olemalla jossain enkeliuskonnossa. Ainoastaan Jeesus Kristus pelastaa. Meidän ei tule rukoilla enkeliä vaan Jeesusta: Rakas Jeesus, paranna minut. Rakas Jeesus, anna minulle ymmärrystä, tai mikä kulloinkin on tarpeen. Myös kiitosrukoukset pitää mennä suoraan Jeesukselle.

Halusin kirjoittaa tästä sen takia, kun olin käymässä eräässä raamattupiirissä, jossa tutkittiin Heprealaiskirjettä. Sieltä kotiin tuntuani otin esille Heprealaiskirjeen taustat ja muistin, että siinähän oli kysymys näistä enkeleistä ja siitä, miten ihmiset alkoivat palvella enkeleitä ja jättivät Jeesuksen pois.

Me, ystävät, saadaan tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidät pessyt puhtaaksi ja sovittanut. Me ei siihen tarvita enkeliuskoa, vaan ainoastaan kristinuskon ja sovituksen uskon siitä, että Jeesus on mun synnit pessyt pois. Ollaan, ystävät, hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen nimen ja veren tähden kaikki synnit anteeksi. Aamen.

Vehnä ja rikkavilja

 

Olen viime aikoina pohtinut, mitä merkitsee Jumalan kaikkivaltius tässä maailmassa, jossa ihminen aiheuttaa valtavaa tuhoa ja kärsimystä. Ihminen alkoi sotia Jumalaa vastaan jo syntiinlankeemuksessa, ja siitä pitäen sitä on jatkunut. Mutta miksi Jumala sallii tämän?

Mielestäni yksi vastaus löytyy Jeesuksen vertauksesta vehnästä ja rikkaviljasta (Matt. 13). Siinä mies kylvi peltoonsa hyvää siementä, mutta sitten hänen vihamiehensä tuli ja kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa. Kasvit kasvoivat ja tähkän tullessa esiin paljastui myös rikkavilja. Työmiehet olisivat halunneet kitkeä rikkaviljan pois, mutta isäntä kielsi heitä, koska samalla he voisivat vahingossa nyhtää irti myös vehnää. Vasta elonkorjuun koittaessa kootaan ensin rikkavilja poltettavaksi ja sitten hyvä vehnä isännän aittaan.

Jeesus selittää vertausta opetuslapsille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.” (Matt. 13: 37-29)

Rakkauteen kuuluu valinnanvapaus ja siksi Jumala ei luonut ihmisestä robottia, jonka on pakko totella häntä. Saatanalla on lupa toimia tässä maailmassa, jossa elämme. Hän käyttää hyväkseen niitä, joilla maailmassa on valtaa, mutta myös pienemmässä mittakaavassa kaikkia meitä omassa elinpiirissämme. Jumalan tahto on pelastaa jokainen ihminen, mutta valitettavasti kaikki eivät tahdo. Saatanan tarjoama näennäinen valta on niin houkuttelevaa, että me ihmiset lankeamme siihen houkutukseen uudelleen ja uudelleen.

Rakkaudessaan Jumala kuitenkin syntyi ihmiseksi ja sovitti syntimme. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, pelastuu. Tämä mahdollisuus pelastukseen on voimassa niin kauan kuin vehnä ja rikkavilja kasvavat yhdessä. Armossaan Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden pelastua.

Meidät kristityt on kutsuttu levittämään Jumalan läsnäoloa maan päälle ja kertomaan Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Pyhä Henki on meissä ja ohjaa elämäämme. Hän kasvattaa meissä Jumalan valtakunnan hedelmää, jonka tarkoitus on vetää ihmisiä Jeesuksen luokse. Ei siis lannistuta, vaan luotetaan siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään, vaikka kärsimysten kautta.

Pelko pois

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluaisin tässä muistuttaa sekä itseäni että teitä blogin lukijoita asiasta, joka jäi eilen painamaan mieltäni. Olin katsomassa vanhaa ystävääni, joka on siirretty palliatiiviseen hoitoon ja tehty päätös elvyttämättä jättämisestä. Hän oli hyvin huonossa kunnossa. Sanoin hänen avovaimolleen, joka on jumalankieltäjä, että otan erään uskovan ystävän mukaani ja tulemme käymään tämän ystäväni luona. Avovaimo sanoi vihaisella äänellä, että meinaatteko te puhua uskonasioita. Hänen asenteensa oli sellainen, ettei tänne tarvitse tulla uskosta puhumaan. Tunnen tämän miehen kymmenien vuosien ajalta ja tiedän, että hän haluaa kuulla sanaa. Minä vähän hätäännyin ja sanoin, että me tulisimme vain rukoilemaan miehen puolesta. Jäin miettimään, että miksi minun piti tällainen selitys sanoa, koska ajatukseni kuitenkin oli, että puhumme evankeliumia ja sitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen.

1.Johanneksen kirjeen luvussa 4, jakeissa 2-3 sanotaan: ” Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” Tässä käy selkeästi ilmi, että antikristuksen henki on ollut täällä kautta aikojen jo syntiin lankeemuksessa. Se on voimallinen ja varsinkin silloin, kun evankeliumia viedään eteenpäin, tulee voimallisia hyökkäyksiä ja huomaa, kuinka se on voimakas henki. Se haluaisi tehdä meistä hiljaisia, ettemme vain Jeesusta kenellekään kirkastaisi emmekä puhuisi Jeesuksen armosta.

Tämän naisen kovan kommentin jälkeen tulin kotiin ja minulle tuli olo, että minun pitää lukea Psalmi 47. Kun luin sen, niin ymmärsin, että totisesti ei ole mitään, mikä ei ole Jumalan voiman alle annettu. Kaikki nuo ovat turmion henkiä, jotka loppupeleissä tulevat häviämään. Jeesus on voittaja ja kuningas ja me saamme ylistää niin kuin Psalmissa 47 sanotaan ja tietää se, että Jeesus on meidän Herramme. Meidän ei tule sitä millään tavalla häpeillä eikä pelätä viedä Jeesuksen sanaa. Saatana on se, joka pelkää ja se saa väistyä.

Tällaisella mielellä ajattelin pyytää kristittyä ystävääni mukaan ja lähdemme käymään tämän miespotilaan luona. Pyydän teiltä kristityt ystävät rukousta, että osaisimme oikeilla sanoilla häntä lohduttaa ja tuoda hänelle Jumalan evankeliumia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että sinun ja minun synnit on anteeksi annettu, meidän kaikkien, jotka haluamme turvata Jeesuksen armon omalle kohdalle. Aamen.

Korppi ruokkijana

 

Armontervehdys rakkaat ystävät. Tänään tuli puhe sellaisesta asiasta, että meidän kristittyjen tulisi täällä ajassa auttaa ja tukea toinen toisiamme ja huolehtia toisistamme. Haluan aluksi kertoa profeetta Eliasta, joka oli paennut karkotusta ja piileskeli Keritin puron uomassa. Jumala lähetti sinne korppeja, jotka toivat Elialle aamuisin ja iltaisin leipää ja lihaa ja purosta Elia sai juodakseen. Jumala oli lähettänyt Elian tuolle purolle piiloon Isebeliä. Se mikä tässä on ihmeellistä, niin Jumala lähetti saastaiseksi määriteltyjä korppeja ruokkimaan Eliaa. Myös Luukkaan evankeliumissa Jeesus puhuu, että kun hän pitää korpeistakin huolen, niin eikö hän paljon ennemmin pidä teistä huolta. Vaikka Elia oli profeetta, niin ei hänelle tuonut ruokaa mitkään pyhät tai taivaan enkelit, vaikka sekin olisi ollut mahdollista tai ruokaa satanut taivaasta. Se kaikista vastenmielisin otus, korppi, toi leipää ja lihaa.

Haluan kertoa eräästä kristitystä ystävästä, joka oli sairastellut ja oli rahaton. Hän soitti kahdelle kristitylle ystävälle ja kysyi, voisiko hän saada vähän apua, että hän voisi ostaa ruokaa. Kummaltakaan hän ei saanut apua. Sitten hänen naapurissaan asuva mummo soitti ovikelloa. Tuo mummo on jumalankieltäjä, mutta hän tuli ja sanoi, että kun sinä olet ollut noin pitkään sairaalassa, niin hänelle tuli sellainen ilmoitus, että hänen pitää tuoda sinulle rahaa. Hän antoi 40€. Hänelle oli ilmoitettu tuo summa.

 Minulle tuli tämä paikka mieleen, että jos me kristityt emme toinen toisiamme auta, niin Jumalalle on myös mahdollista se, että hän laittaa jumalankieltäjän auttamaan. Aivan niin kuin hän laittoi korpin ruokkimaan Eliaa. Kun Jeesus puhuu, että älkää huolehtiko, mitä söisitte ja joisitte, sillä hän pitää teistä huolen. Se on valtavaa evankeliumia, että me saamme nämä maalliset asiat luottaa Jeesuksen käsiin. Kristityn rukous voi paljon.

Haluan vielä kertoa, kun ystäväni kotiseudulla oli kova myrsky. Me rukoilimme hänen kotiseutunsa puolesta, että se myrsky menisi ohi hänen vanhempiensa talosta. Amerikassakin kristittyjen taloja säästyi, kun tuli kiersi ympäri eikä heidän talonsa tuhoutuneet. Samalla tavalla kävi Kuubassa ystäväni kodissa, siihen ei tuuli osunut. Jumala kuuli rukoukset.

Haluan ystävä sinua rohkaista, että luota koko elämäsi Jeesuksen käsiin. Me saamme luottaa, että Jeesus pitää meistä huolen. Meidän ei tarvitse huolehtia eikä olla epäilemässä. Kiitos, Jeesus, että sinä huolehdit ja me saamme luottaa siihen, että sinä annat ja sallit jokaiselle päivälle sopivan kuorman. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Pääasia on, että me saadaan uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Pois turha epäily

 

Rakkaat kristityt matkakumppanit. Ajattelin tänään pohtia sellaista asiaa, puhun nyt vain itsestäni, kun rukoilen Jumalaa, että hoida rakas Jeesus tämä asia, niin kohta huomaan, että sama asia huolettaa minua uudelleen ja uudelleen. Huomaan itsessäni, kuinka tällaiset epäilykset tulevat epäuskosta.

Minua puhutteli todella paljon, kun kuulin erään hyvin vanhan ja sairaan naisen tarinan. Hän kertoi, kuinka hän ei pitkän elämänsä aikana ole koskaan oikein osannut iloita Herrasta. Sitten kun hän sairastui, hän rukoili, ja kohta taas epäili ja hän rukoili uudestaan ja taas hänelle tuli epäilys. Sitten kun lääkärit totesivat, ettei hän enää parane, vaan hänen paikkansa on lähteä tästä elämästä parempaan suuntaan taivasta kohti, niin siinä vaiheessa tämä nainen sai uskon, joka oli iloinen asia. Hän alkoi kiittämään Jumalaa elämästään ja siitä, että Jumala on antanut hänelle uskon, että hän pääsee taivaan kotiin.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa ilosta, niin kuin Galatalaiskirjeessäkin on ilo yksi autuuden tuntomerkeistä. Jotenkin minä toivoisin, että me kristityt jo täällä ajassa, osaisimme iloita Herrasta, Herran armosta ja suuruudesta ja siitä, että Jeesus on mennyt meidän puolestamme ristille. Me osaisimme kiittää Jeesusta. Kuinka vähän, ainakin minä kiitän Jeesusta. Hyvin harvoin tulee oikein sydämestään kiitettyä. Tänä aamuna kuitenkin minulla on ollut sellainen olo, että olen kiittänyt Jeesusta: Kiitos Jeesus, hoida nämä minun asiani kuntoon. Kiitos Jeesus, että sinä olet tässä ajassa. Kiitos, että minä saan luottaa sinun armoosi.

Sinä ystävä, joka epäilet, niin sinä et ole yksin. Ei anneta sielunviholliselle valtaa, vaan niin kuin vanhat kristityt sanovat, että riettaan kiusaksikin meidän tulee uskoa yksin armosta syntimme anteeksi. Me saamme todella luottaa syntimme anteeksi, sillä Jeesus on meidät Golgatan ristillä sovittanut. Sanon sinulle ystävä ja myös itselleni, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Iloitaan oikein Herrassa ja kiitetään hänen armostaan. Aamen.

Totuus ja valhe

 

Näin netissä videon, jossa presidentti Kekkonen oli laitettu puhumaan asioita, joita hän ei ole oikeasti sanonut. Hänen kasvonsa näyttivät täysin oikeilta niin kuin hän olisi tuota puhetta pitänyt. Nykyään tekoälyn avulla levitetään valtavasti valhetta. Jos valhe on vain kirjoitettuna, on helpompi tunnistaa se. Kekkosen kohdalla tietenkin myös valheen tunnistaa, mutta se panee miettimään, kuinka paljon valheita minulta jää tunnistamatta, kun puhujana on nykyajan henkilö.

Tuo havainto sai minut miettimään Efesolaiskirjeessä kerrottua Jumalan taisteluvarustusta, joka meitä kehotetaan ottamaan yllemme. ”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.  Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.” (Ef. 6:13-17)

Elämme aikaa, jolloin tuo Jumalan sota-asu on hyvin tärkeä olla suojanamme. Maailma hyökkää totuutta vastaan suurella voimalla. Yksi uusista hyökkäyksistä on juuri käyttää tiedotusvälineitä totuuden vääristämiseen. Me olemme tottuneet luottamaan tiedotusvälineisiin ja varsinkin uutislähetyksiin. Nyt kuitenkin joudumme kyseenalaistamaan sitäkin tietoa.

Jeesus sanoo, että hän on tie, totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin hänen kauttaan. (Joh. 14:6) Tätä totuutta maailma ei hyväksy, ja me kristitytkin tarvitsemme Jumalan suojan, jotta emme eksy tämän maailman valheisiin, vaan pysymme siinä totuudessa Jeesuksesta, jonka Raamattu meille ilmoittaa.

Ole turvallisella mielellä. Jeesus on meidän Pelastajamme ja Pyhä Henki Puolustajamme. Annetaan Jumalan pukea hänen sota-asunsa yllemme joka päivä, niin silloin meillä ei ole mitään hätää tämän valheellisen maailman keskellä, vaan hän pitää huolen, että pysymme totuudessa.

Ontuen eteenpäin

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan tässä aluksi kertoa sellaisen kevennyksen, kun lääkärin vastaanotolla perjantaina klo 16 lääkäri oli lähdössä kotiin. Hän tuli odotusaulaan ja huomasi, että siellä istui vielä mies ja nainen. Kaikessa kiireessään hän sanoi, että tulkaa nyt vielä sisään. Hän ottaa heidät vastaan, mutta sitten hänellä on kiire lähteä. Nainen valitti jalkaansa ja näytti sitä lääkärille. Lääkäri sanoi miehelle, että voitteko te tulla katsomaan, että kuinka kauan naisen jalka on ollut näin turvoksissa. Mies sanoi lääkärille, että eihän hän voi sitä tietää,  hän on Tuupovaarasta.

Myös kristillisessä mielessä me olemme helposti sanomassa toisten ihmisten vaivoista ja matkanteosta tuomioita ja arvostelemassa. Kuitenkin yksin Jeesuksella on tuomiovalta. Jos me huomaamme, että joku ystävä ontuu jalkaa, meidän ei tule ottaa siihen muuta kantaa kuin että voimmeko jotenkin olla avuksi; ei tuomiohengessä vaan rakkauden hengessä, Jeesuksen Hengessä. Voinko minä jotenkin, ystäväni, auttaa sinua.

Raamatussa kun puhutaan rakkaudesta, meidän tulisi aina ajatella, että tuo rakkaus on Jeesus. Jeesus on rakastanut meitä syntisiä niin paljon, että hän on mennyt meidän puolestamme ristille. Näin tässä hiljakkoin Facebookista sellaisen kuvan, joka oli kuin Ilta Sanomien lööppi, ja siinä sanottiin, että Jeesus on ristiinnaulittu sinun syntiesi tähden. Se kolahti. Mutta on hieno asia, että Jeesus meni ristille sinun ja minun syntien tähden ja sovitti meidät Jumalamme kanssa.

Ystävä, jos yhtään tunnet sillä tavalla, ettet oikein jaksa uskoa, niin se on kuitenkin totta. Me emme saa epäillä Jeesuksen sovintotyötä, sitä, että hän on kuollut meidän puolestamme. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa armo omalle kohdalle. Aamen.

Kristus-leipä riittää

 

Jumalan armolla ja rauhalla haluan tervehtiä teitä kaikkia blogin lukijoita ja rakkaiksi tulleita kristittyjä ystäviä. Olin sairaalassa ja minun ja huonekaverini huone sattui olemaan osaston viimeinen. Ruuanjakotilanteessa meille ei riittänytkään ruokaa. Syy tähän oli ilmeisesti se, että ruokaa oli tilattu keskuskeittiöltä liian vähän. Ystävällinen hoitaja kävi hakemassa osaston jääkaapista meille leipää, ettemme jääneet kokonaan ilman ruokaa. Se on vain maallista ruokaa ja meidän nälkämme kyllä lähti hoitajan neuvokkuudella ja vahvalla iltapalalla, jonka hän lisäksi meille laittoi.

Tästä minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla valtavan joukon ihmisiä, 5000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset. Ajattelen, että se on vertauskuvakuva siitä, että vanha liitto, koska ruokailijat olivat juutalaisia, on täytetty; viisi Mooseksen kirjaa sekä Vanha ja Uusi liitto. Se on kuvaa siitä, että on tullut uusi aika. Jeesuksen ruumis ja veri riittää meille kaikille. Toisessa paikassa, jossa puhutaan neljästä leivästä, niin siinä puhutaan pakanoille. Se kertoo mielestäni neljästä evankeliumista ja kuinka siinä on meille kaikki sana.

Me saamme ystävät tänä päivänäkin luottaa siihen, että Jeesuksen ruumis ja veri riittää meille. Kun me sitä syömme ja juomme, me saamme täydellä nauttia Jeesuksen armosta ja luottaa armo omalle kohdalle. Haluan ystävä sanoa sinulle, joka tänään epäilet, kuuluuko Jumalan armo sinulle, että se kuuluu juuri sinulle. Jeesuksen ruumis ja veri riittää myös sinulle. Se riittää meille kaikille. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Me saamme ystävät olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Rakkaus on voimavara

 

Rakkaudentervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan toivottaa kestävää ja aitoa rakkautta ihan jokaiselle. Katsoin pari viikkoa sitten Lotan ja papan järjestämän konsertin muistisairaille ja miten he viime talvena ovat sitä alkaneet tehdä Helsingissä. Rakkaus, jota Lotta pappaansa kohtaan tuntee, koskettaa. Kunpa meilläkin olisi sellainen rakkaus lähimmäisiämme kohtaan. Ohjelma oli varsin puhutteleva. Ihan kyynelsilmässä sitä sai katsoa.

Ajattelin tänään puhua siitä, kuinka meidänkin tulee rakastaa sisaria ja veljiä, kaikkia lähimmäisiä, mutta varsinkin seurakuntayhteydessä. Minä olen alkanut tajuamaan, että jos toinen ajattelee eri tavalla kuin minä, se ei tarkoita, että hän ajattelisi väärin. Eri aikana Jumalan sana kirkastuu eri tavalla. Me olemme kaikki tiellä ja matkalla menossa. Joku on vähän edempänä, joku vähän taaempana. Toisella on enempi kokemusta kuin toisella. Joku on lukenut sanaa enemmän kuin joku toinen, mutta se ei oikeuta sitä, että me alkaisimme häätämään toisia pois seurakuntayhteydestä.

Minä olen jäänyt kaipaamaan yhteisöllisyyttä, jossa voidaan auttaa toinen toistamme. Me voimme esimerkiksi tarjota kyytiä niille, joiden on vaikea muuten päästä seurakuntayhteyteen. On myös tärkeää jäädä vapaampiin kohtaamisiin, esimerkiksi kirkkokahveille, jossa voimme tutustua toisiimme paremmin. Me tarvitsemme myös rohkeutta kertoa omista vaikeuksistamme kanssasisarille ja veljille, jotta he tietävät, kuka tarvitsee apua.

Tämä tuli mieleeni siitä Lotan ja papan jutusta. Me tarvitsemme seurakunnissa enemmän yhteisöllisyyttä, sitä että me rakastamme aidosti ja ymmärrämme toistemme virheitä. Toivotan oikein hyvää päivän jatkoa ja kehotan jokaista uskomaan omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Rauhaa sinulle!

Johdatus

 

Eräässä tarinassa kaksi matkalaista kulkee samaa tietä. Toinen heistä uskoo varmasti olevansa matkalla taivaaseen, toinen ei tiedä minne tie vie. He kääntyvät katsomaan taaksepäin. Toinen näkee matkan varrella merkkejä johdatuksesta. Hän näkee tienviittoja, joita seuraamalla pysyy oikealla taivaaseen johtavalla tiellä. Toinen kulkija ei näe minkäänlaisia johdatuksen merkkejä. Matkalaiset jatkavat kulkuaan, välillä myrskyää, toisinaan vaivaa helle, joinakin päivinä kulkeminen on helppoa. Toinen kulkija tietää olevansa matkalla taivaaseen Jumalan johdattamana. Toinen on vain matkalla, siinä kaikki.

Tämä tarina tuli mieleeni eilen, kun Jumala johdatti minut käymään ystävän luona. Ensin tapahtui yksi asia, sitten toinen, jonka seurauksena menin ystäväni luo. Ensimmäisenä hän sanoi, että oli toivonutkin, että tulisin. Hän elää raskasta elämänvaihetta. Saimme rukoilla ja sain olla tuomassa pientä ystävän lohdutusta hänelle.

Jeesuksen pelastamina me olemme saaneet Pyhän Hengen matkaoppaaksemme. Usein näemme johdatuksen vasta jälkikäteen. Kaikkea johdatusta emme edes huomaa. Herra sanoo kuitenkin meille jokaiselle: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Kun kuljemme tätä elämän matkaa uskossa Jeesukseen, voimme olla varmoja, että tienviittoja on matkamme varrella riittävästi. Tärkein opastin on Raamatun sana. Siellä on kerrottu, miten ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen syntiensä sovittajana. Raamatussa on myös perusohjeet kristittynä elämiseen. Jokaisen elämä on yksilöllinen eikä Raamatusta voi etsiä yksittäiseen tilanteeseen täsmävastausta. Me saamme kuitenkin rukoilla johdatusta kaikkiin elämämme ratkaisuihin. Välillä teemme huonoja päätöksiä, mutta onneksi ne eivät suista meitä pois tieltä. Saamme aina kääntyä rakastavan Isän puoleen ja pyytää syntejämme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Hän antaa meille anteeksi ja saamme jatkaa taivastiellä eteenpäin luottaen siihen, että kerran pääsemme perille.

Ystävyys

 

Rakas ystäväni soitti minulle yhtenä iltana. Juttelimme molempien arjesta, mutta aivan erityisesti mieleeni jäi se, miten me molemmat olemme kiitollisia, että on ystävä, jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä. Tämä ystävyys on antanut meille rohkeutta myös muiden ihmisten kanssa olemiseen sellaisina kuin olemme.

Puhelun jälkeen aloin miettiä ystävyyttä enemmän. Ystävyys ei koskaan ole yksipuolista. Meillä voi olla paljonkin tuttavia, joiden kanssa vietämme aikaa eri yhteyksissä. Me myös saatamme pitää jostain ihmisestä todella paljon, mutta tuo toinen ei ole valmis ystävyyteen vaan tuttavuus riittää hänelle. Rakkauskin voi olla yksipuolista, mutta ystävyys ei voi olla.

Sitten minulle tuli mieleen, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumin luvussa 15 jakeessa 15: ” En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” Yhteistä aikaa viettäessään Jeesus oli opettanut lähimmille opetuslapsilleen kuka hän on ja miksi hän oli maailmaan tullut. Nyt Jeesus sanoo heitä ystävikseen.

Ystävyys voi syntyä nopeasti, mutta se ei säily, ellei sitä pidä yllä. Meillä voi toki olla esimerkiksi lapsuuden ystävä, jonka näemme vuosikymmenien jälkeen ja kohtaamisessa on valtava ilo. Ystävyys ei kuitenkaan tuo elämäämme sitä tukea ja turvaa, jota sen on tarkoitus tuoda, ellemme pidä säännöllistä yhteyttä.

Jeesuksella on elämässämme monenlaisia rooleja. Ennen kaikkea hän on syntiemme sovittaja, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Jokapäiväisessä elämässämme Jeesus kuitenkin haluaa olla myös ystävämme. Kun vietämme Jeesuksen kanssaan aikaa, opimme tuntemaan häntä yhä paremmin. Jeesus voi tuoda elämäämme sitä läsnäoloa, turvaa, tukea ja iloa, jota ystävä tuo. On toivottavaa, että jokaisella ihmisellä olisi ainakin yksi hyvä ystävä, jonka kanssa voi avoimesti jakaa elämäänsä. Mutta vaikka sinulla ei tuollaista ystävää olisikaan, niin Jeesus kuitenkin on sinun ystäväsi. Hänen kanssaan voit jakaa koko elämäsi juuri sellaisena kuin se on. Jeesukselta meidän ei tarvitse salata mitään. Hän on antanut henkensä meidän puolestamme ja sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh. 15:13) ja sen Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Ollaan turvallisella mielellä ja jatketaan elämäämme Jeesus-ystävämme kanssa.

Vain yksi kiittää

 

Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Kiitän teitä kaikkia blogin lukijoita, että olette olleet meitä kannustamassa ja rukoilemassa meidän puolestamme, että me jaksaisimme näitä blogitekstejä kirjoittaa. Kiitos myös kannustavista viesteistä. Vaikka kiitos kuuluu aina Jumalalle, niin kyllä se kirjoittajan mieltä nostaa, kun saa kuulla, että jollekin on jostain tekstistä ollut suuri apu.

Tänään ajattelin kirjoittaa sunnuntain evankeliumitekstin pohjalta, joka on Luukkaan evankeliumin luvussa 17, jakeissa 11-19. Siinä 10 spitaalista tulee Jeesusta vastaan ja huutaa, että Herra auta meitä. Jeesus käskee heidän mennä näyttäytymään papille. Matkalla papin luokse he huomaavat puhdistuneensa. Vain yksi heistä palaa Jeesuksen luo ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on puhdistunut.

Minulle tämä kohta kertoo, kuinka Jeesus on kyllä meidät kaikki puhdistanut, mutta vain harva ymmärtää, että siellä on Jumalan työ takana ja Jeesus on puhdistanut meidät kaikesta syntikuormasta, kaikesta maan vaivasta ja kuinka Jeesus hoitaa meitä. Ajattelen, että tämä samarialainen ymmärsi sen. Spitaalisethan olivat yhteiskunnan ulkopuolella ilman mitään oikeuksia ja arvoa. Tämä yksi heistä, joka oli samarialaisena vielä alempaa kastia, niin hän tuli Jeesuksen luo. Tässä on sellainen syvällisempi merkitys, että tänä päivänäkin ihmiset, jotka ymmärtävät oman syntisyytensä ja mistä kaikesta Jumala on meidät pelastanut antamalla syntimme anteeksi, niin kyllä meidän mieli ja tahto on kiittää Jumalaa.

Arkipäivässä usein huomaa, kuinka Jeesus huolehtii asioista. Kun vastaan tulee tiukka paikka ja laittaa Jumalan puoleen huokauksen: Herra auta minua! niin kohta huomaa, että asia menee niin kuin Jumala oli sen tahtonut. Me saamme ystävät kiittää siitä, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Hän on parantanut meidät syntisairaudesta, että meidän ei tarvitse synnissä enää valittaa, vaan me saamme luottaa, että syntiä ei enää ole. Se on upotettu armon mereen, johon ei kellään ole onkimisoikeutta. Tämän kun me ymmärrämme, niin emme voi mitään muuta kuin kiittää.

Muistan omasta nuoruudestani, kun kävin seuratilaisuuksissa, jossa oli iäkkäitä, sota-ajan kärsineitä ihmisiä. He olivat monestakin syystä hyvin ahdistuneita. Näissä seuratilanteissa he saattoivat alkaa suurella äänellä kiittää Jumalaa. Se kertoo, kuinka nämä ihmiset saivat kokea taivaallista armoa jo täällä maan päällä. Tuo Jumalan kiittäminen oli oikein sydäntä riipaisevaa. Ystävät, me saamme tänä päivänäkin kiittää sydämessämme Jeesusta, että hän on meidät sovittanut. Mennään tämä päivä ja kaikki meidän päivämme sillä kiitoksella, että me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Puhdasta sanaa

Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Katselin Areenasta ruotsalaista viihdeohjelmaa, jossa isä antoi lapsille mahdollisuuden tehdä ruokaa, kun äiti oli reissussa. Lapset tekivät ruuan ja kutsuivat sitten isän syömään. Kukaan heistä ei kuitenkaan pystynyt ruokaa syömään, koska se oli niin pahaa. Isä kysyi tyttäreltään, mitä tämä oli laittanut ruokaan. Tytär kertoi, että hän oli laittanut siihen kaikkea, mistä piti: suklaata, ketsuppia, majoneesia ja monta muuta, mistä hän tykkäsi. Jokainen ymmärtää, että ruoka oli mennyt pilalle. Vaikka yksittäisinä asioina nuo ainesosat olivat hyviä, niin yhdessä ne eivät enää olleetkaan hyvää.

Olen tässä viime aikoina jälleen miettinyt Galatalaiskirjettä, jossa Paavali on tuonut hyvin selkeästi esille, että evankeliumi on sellainen asia, johon ei voi sotkea yhtään mitään. Se on niin hyvä ja maukas, että jos siihen laittaa jotain lisää, omia tekoja tai mitään muuta, niin se on pilalla.

Galatalaiskirjeen historia on se, että Galatiaan tuli valeapostoleita, jotka alkoivat Paavalin lähdettyä sieltä pois opettaa, että evankeliumi on kyllä hyvä, mutta sen jälkeen, kun olette ottaneet Jeesuksen elämäänne, teidän täytyy alkaa noudattaa juutalaisia tapoja ja ympärileikkauttaa itsenne. Tähän Paavali joutui kovalla kädellä puuttumaan, ettei evankeliumi menisi pilalle.

Olen huomannut että eräskin ystävä, jonka kanssa olen paljon viettänyt aikaa ja olen ajatellut, että hänellä on evankeliumi hyvin kirkkaana. Kun hän sitten on käynyt tietyissä hengellisissä piireissä, on häneltä ikään kuin evankeliumi kadonnut ja sieltä alkaa taas tulla se vanha vaatimus, että täytyy tehdä sitä ja sitä, kun on evankeliumin käsittänyt.

Kun ajattelemme esimerkiksi omenapuuta, niin se tuottaa omenoita sen kummemmin ajattelematta sitä. Sama se on kristityllä ihmisellä, jolla sydämessä on elävä usko, niin hän ilman mitään pinnistelyjä tuottaa hyvää hedelmää. Nuo hedelmät ovat nimenomaan suhteessa lähimmäiseen. Ne eivät ole mitään vaatimuksia, vaan tulevat luonnostaan.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt puhtaaksi. Hänen sovintoverensä riittää meille kaikille. Aamen.

Kunnioitus

Raamattupiirissämme luemme tällä hetkellä Johanneksen evankeliumin lukua 12. Siinä on kohta, johon en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota. Jeesus puhuu hänen seuraamisestaan. Jakeessa 26 sanotaan: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.” Se, mikä minua tässä hämmästytti, on tuo, että Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee Jeesusta.

Luulen, että useimmille teistäkin tulee ensin mieleen, että meidän ihmisten tulee kunnioittaa Jumalaa ja näin se onkin. Kun paholainen kiusasi Jeesusta, Jeesus vastasi: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” (Matt. 4:10) On kuitenkin valtava ilo, että myös Jumala kunnioittaa niitä, jotka Jeesus on pelastanut ja jotka palvelevat Jeesusta.

Aloin miettiä tuota kunnioittamista enemmän ja tällaisia asioita minulle tuli mieleen. Kunnioittaminen on toisen arvostamista. Tämä arvostaminen näkyy käytännön toimissa ja puheessa. Kunnioitamme toista myös kuuntelemalla häntä ja haluamalla oppia ymmärtämään häntä. Kunnioituksen vastakohta voisi olla vaikkapa halveksunta.

Kunnioitus on hyvässä ihmissuhteessa tosi tärkeä asia ja sitä se on myös jumalasuhteessamme. Me voimme osoittaa Jumalalle kunnioitusta ottamalla vastaan Jeesuksen valmistaman syntien sovituksen ja kiittämällä häntä siitä. Jumalan kunniaksi me palvelemme toinen toisiamme niillä lahjoilla, jotka meille on annettu. Jumalan kunniaksi me myös rakastamme itseämme ja huolehdimme itsestämme. Kunnioituksen perusta on rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39)

Me pelastumme yksin armosta Jeesuksen sovintotyön tähden. Pelastettuina me saamme jatkaa elämäämme Jeesuksen seuraajina ja palvelijoina sillä paikalla, missä olemme. Koska Jumala kunnioittaa meitä tässä asemassa, niin harjoitellaan mekin Jumalan, itsemme ja toinen toisemme kunnioittamista rakastamalla, arvostamalla ja huomioon ottamalla. Ole siunattu, sinä Jumalalle rakas!

Jeesus armon tuoja

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Ajattelin tänään pohtia sellaista asiaa, kun aikanaan oli farisealainen puolue. Fariseukset koostuivat sellaisista ihmisistä, jotka olivat maallikkoja ja halusivat tosissaan noudattaa juutalaisia säännöksiä. He olivat näissä isäinsäännöissä aivan ehdottomia. He olivat niin omaan itseensä kääriytyneitä ja hyvän tekemiseensä katsovia, että he eivät huomanneet Jeesusta.

Jeesus, joka paransi syntisiä ja sairaita ja huomioi kaikki vähäosaiset, niin se oli heistä aivan kauheaa. He ajattelivat, että jos Jeesus vain tietäisi, esimerkiksi siitä syntisestä naisesta, millainen tuo nainen oli, niin ei Jeesus hänen kanssaan olisi. Omassa pyhyydessään fariseukset eivät tajunneet, mitä varten Jeesus oli tullut. Jeesus oli tullut syntisiä varten ja sovittamaan meidän kaikkien synnit.

Olen myös ajatellut, kuinka Aatamista ja Eevasta alkaen ensimmäinen ajatus oli tehdä hyvää, tulla ikään kuin Jumalalle apumieheksi, kun tulee tietämään hyvän ja pahan. Eeva ajatteli omenaa syödessään, että tämä on Jumalan tahto. Kun käärme houkutteli, että onko Jumala todella sanonut. Eeva oli kuullut Jumalan kiellon Aatamilta ja näin oli ihan järkeen käyvää, että kyllä Jumala varmasti haluaa, että hänkin tulee tietämään hyvän ja pahan, että hän voisi tehdä vain sitä hyvää. Ehkäpä Eevalla oli tämän kaltainen ajatus.

Niin se on ystävät tänä päivänäkin, että meillä on halu kelvata Jumalalle parempana kuin me olemmekaan. Meillä on halu siihen, että me olisimme hyviä. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että meistä ei tule tässä ajassa hyviä eikä omasta puolestamme Jumalalle kelpaavia, vaan ainoastaan Jeesuksen sovintokuoleman kautta me kelvataan.

Ollaan ystävät tänäkin päivänä hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Muistetaan, että ei ole niin suurta syntistä, jota Jumala ei armahda. Jeesus on tullut kaikkein suurimmankin syntisen puolesta tänne maan päälle. Me saamme luottaa, että Jeesuksen armo riittää. Me saamme turvautua Jeesukseen. Kun me uskomme Jeesuksessa syntimme anteeksi, niin siitä me saamme voiman tälle tielle ja matkalle. Meidän tulee myös muistaa se, että Jeesus ei tullut ketään pelastamaan rakkauden kautta vaan oman sovintoverensä kautta, joka todella on myös rakkaus. Sovintoveri on se, joka on meidät pessyt puhtaaksi. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Sana oli alussa

 

Jumalan armolla ja rauhalla tervehdin kaikkia rakkaita blogin lukijoita. Olen viime aikoina miettinyt sellaista asiaa, kun on monenlaista ennustajaa, mitä maailmassa tulee tapahtumaan. Näitä ennustajia ja monenlaista profetiaa on tietysti ollut aina. Meidän täytyy kaikki tällaiset profetiat koetella. Meille on kuitenkin Raamattuun jätetty se sana ja Sana on itse Jeesus. Me saamme luottaa, että tapahtuu juuri niin kuin hän tahtoo.

On myös usein ollut keskustelua, kuinka kauan tämä maapallo on ollut olemassa. Joku on sitä mieltä, että tämä on ollut 6000 vuotta. Itse ajattelen, että sillä ei ole mitään väliä vaikka tämä olisi miljardeja vuosia vanha. Johanneksen evankeliumin luvussa 1 jakeessa 1 sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Jumalalla on ihan toiset ajat ja merkitykset, mutta ensimmäisenä on kuitenkin ollut Jeesus. Se käy tässä selkeästi esille. Luku jatkuu: ” Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.”

Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus on silloin ensimmäisenä, vaikka miljardi vuotta sitten, ollut jo täällä ja hän on luonut tämän maailmankaikkeuden. Meidän ei tule laskea vuosia eikä aikoja, vaan me voimme luottaa, että minkä Jeesus on luonut, niin hänen päivänsä on silloin kun on hänen aikansa. Se on varmaa, että Jeesuksen toinen tuleminen on lähempänä kuin mitä se on ollut tuhat vuotta sitten tai vaikkapa eilen.

Meillä ihmisillä on kova halu tietää asioita etukäteen. Se on meille sellainen luontainen tarve. Jumala ei ole kuitenkaan tarkoittanut, että me tietäisimme aikoja tai hetkiä. Tietenkin me ajan merkeistä voimme päätellä, että aika on lähellä. Meidän oma lähtömme tästä ajasta ikuisuuteen voi kuitenkin olla paljon lähempänä ja meidän tulee vain sitä katsoa, että meillä olisi sellainen mieli ja usko, että Jeesus on kaikki minun syntini pessyt pois.

Ihan omalta kohdaltani voin sanoa, ettei minulla ole mitään muuta turvaa kuin uskoa armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Se on ainut turva. Niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, meidän on turha laskea mitään aikoja ja pohtia sellaisia asioita, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että Jeesus oli ensimmäinen ja Jeesus on viimeinen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus pitää omistaan huolen. Aamen.

Myötätuntoinen Jeesus

 

Itku on luonnollinen reaktio moniin eri tunteisiin: suruun, tuskaan, kipuun ja joskus myös iloon. Usein itkeminen auttaa tunteiden käsittelyssä ja mahdollistaa eteenpäin pääsemisen jossain vaikeassa tilanteessa. Monia meistä on lapsena kielletty itkemästä ja se on saattanut jättää isoja tunnelukkoja niin, ettemme aikuisenakaan ole osanneet käsitellä tunteitamme.

Raamatussa on paljon kertomuksia, joissa ihmiset itkevät joko yksin tai yhdessä läheistensä kanssa. Tähän haluan kuitenkin ottaa ne kaksi tilannetta, joissa Jeesus itki. Luukkaan evankeliumin luvussa 19 kerrotaan siitä, miten Jeesus katsoo Jerusalemia ja itkee, koska hän tietää, ettei sen asukkaat ota Jeesusta vastaan Messiaana. Hän itkee myös sitä, miten Jerusalem tullaan hävittämään maan tasalle. Toinen kohta, jossa Jeesus itkee, on Johanneksen evankeliumin luvussa 11. Lasarus on kuollut. Jeesus on tullut paikalle ja näkee, miten Lasaruksen sisaret Martta ja Maria surevat veljeään. Heidän kanssaan suree muita läheisiä ihmisiä, jotka olivat tulleet lohduttamaan.

Näitä kohtia lukiessani minua lohduttaa valtavasti se, että Jeesus osallistuu meidän suruumme. Meidän elämämme ei ole hänelle yhdentekevä, vaan hän haluaa olla elämässämme läsnä kaikissa tilanteissa, niin ilossa kuin surussakin. Jeesus on läsnä meidän henkilökohtaisissa elämäntilanteissamme kuunnellen murheemme ja lohduttaen meitä. Hän haluaa avata lukkiutuneet tunteemme palvelemaan hyvinvointiamme.

Kun Jeesus itkee Jerusalemia, hän itkee sitä, etteivät ihmiset tunnista ja tunnusta Jeesusta Pelastajakseen. Tuo sama on edelleen Jeesuksen suurin surun aihe. Jeesus haluaisi pelastaa kaikki ihmiset, mutta kaikki eivät tahdo. Jeesus suree myös ihmisten maailmassa aiheuttamaa tuhoa. Tuosta tuhosta me saamme joka päivä kuulla uutisissa. Huoli pelastuksen vastaanottamisesta, maailman tilanne ja jokaisen ihmisen henkilökohtaiset asiat ovat edelleen Jeesuksen mielessä, kun hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. (Room. 8:26)

Jeesus tuntee myötätuntoa meitä kohtaan ja toivoo meidän kaikissa asioissamme kääntyvän hänen puoleensa. Jeesukselle eivät mitkään tunteet ole vieraita eikä niitä tarvitse häneltä peittää. Käännetään siis rohkeasti katseemme Jeesukseen ja kerrotaan hänelle kaikki asiamme. Jeesus katsoo meitä rakastaen ja antaa lohdutuksensa. Ole turvallisella mielellä. Jeesus rakastaa sinua.

Sinua siunata tahdon

 

”Sinua siunata tahdon, jos olet väsynyt työstä tai levottomasta yöstä. Sinua siunata tahdon.” Tuo Matti Nikulan laulu soi usein mielessäni, kun joku kertoo minulle elämänsä haasteista. Siihen pystyy helposti muuttamaan sanat tilanteen mukaan. Kun siunaamme jotain ihmistä, toivomme hänelle hyvää ja puhumme rukouksessa tuosta ihmisestä Jumalalle ja pyydämme Jumalaa auttamaan häntä.

Olen joskus kuullut tällaisen tarinan. Tyttö tuli innoissaan mummonsa luo ja kysyi, onko hän kuullut, mitä naapuri on tehnyt. Mummo katsoi tyttöä ja kysyi: Oletko varma, että se on totta? Tyttö sanoi, ettei ihan varma ole, koska kuuli sen kaverilta. Mummo halusi tietää, onko se jotain hyvää. Siihen tyttö sanoi, ettei se ole. Vielä mummo kysyi, tuleeko hänelle sen kuulemisesta hyvä mieli ja siihenkin tytön täytyi sanoa, ettei varmaankaan tule. Silloin mummo sanoi, että jos se ei ole välttämättä edes totta, eikä se ole mitään hyvää eikä siitä tule mummolle hyvä mieli, niin ei hän halua sitä kuulla.

On tärkeää, miten me puhumme toisille ja toisista. Me kaikki tarvitsemme kiitosta, kannustusta ja lohdutusta, mutta aivan erityisesti sitä tarvitsevat lapset ja vanhukset. Mitäpä jos aloittaisimme oikein siunaavan puheen syksyn. Puhuisimme hyvää läheisillemme ja toisaalta juttelisimme heistä myös Jumalalle siunaten heitä. Jeesus sanoi, että siitä meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen, jos meillä on keskinäinen rakkaus. Annetaan tämän rakkauden näkyä niin sanoissa kuin teoissakin. Siunausta sinulle!

Jumalalle rakas

 

”Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?... Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:31-32, 38-39)

Tuo Raamatun sanoma oli aiheena Vivamon viikonlopputapahtumassa, johon sain osallistua. Päällimmäiseksi minulle jäi mieleeni, että Jeesuksen tähden Jumala on aina luomansa ihmisen puolella. Jumala rakastaa meitä ja toivoo jokaisen ihmisen suostuvan hänen valmistamaansa pelastukseen. Avuksi tähän maanpäälliseen elämäämme hän lahjoittaa meille Pyhän Hengen. Pyhän Hengen turvassa me voimme käsitellä elämämme haasteita ja oppia iloitsemaan itsestämme ja läheisistämme.

Monille meistä on vaikeaa pitää omia rajoja tilanteessa, jossa läheinen käyttää hyväkseen. Minä olen monta kertaa ollut tilanteessa, jossa annan periksi, vaikka se loukkaa minua, koska pelkään menettäväni toisen ihmisen hyväksynnän. Tästä seuraa sitten entistä pahempi olo. Vaikeiden asioiden käsittely ei ole helppoa, mutta jos muistamme, että Jumala on Pyhän Henkensä kautta läsnä noissa tilanteissa ja hän rakastaa minua, antaa se rohkeutta, jota minussa itsessäni ei ole.

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Arkielämästä tiedämme, että on monia, jotka ovat meitä vastaan. Koska Jumala on meidän puolellamme, he eivät voi kuitenkaan voittaa meitä. Kukaan ei voi viedä meiltä pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Me saamme nuo vastakkainasettelut kertoa Jumalalle ja myös luottaa siihen, että hän auttaa meitä selviytymään niissä. Hän auttaa näkemään, mikä asian ratkaisussa on parasta. Joku asia voi viedä kauankin, mutta Jumalan rakastettuina tyttärinä ja poikina hän kuljettaa meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään yhteydessään. Ole turvallisella mielellä. Jeesuksen pelastamana sinä olet Jumalalle valtavan rakas.

Ei mitään hätää

 

Kuuntelin radiosta Kaisa Tuikkasen tekemän Särkyneen sydämen messun. Sain kesällä osallistua tuohon samaan messuun Sanan Suvipäivillä ja se toi valtavan riemun ja kiitollisuuden. Tänään koin tuon messun hyvin lohduttavana ja kannustavana. Aloin ajatella, miten Jumala vaikuttaa meissä eri tavalla, vaikka laulujen sanat ovat ihan samat, riippuen siitä, mikä oma tilanteemme on.

Evankeliumitekstinä oli Kirkastettu Kristus ja siinä huomioni kiinnittyi erityisesti tekstin loppuun: ”Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!" Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: "Nouskaa, älkää pelätkö." Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.” (Matt. 17:5-8)

Jumalan äänen kuuleminen aiheutti opetuslapsissa suuren pelon. Me olemme syntisiä, emmekä me syntisinä kestä Jumalan kaikkivaltiutta. Jumala kuitenkin kehottaa meitä kuuntelemaan Jeesusta. Jeesus tuli opetuslasten luo, kosketti heitä ja sanoi, ettei heidän tarvinnut pelätä. Jeesuksen kanssa heillä ei ollut mitään pelättävää.

Tuossa Särkyneen sydämen messussa lauletaan: ”Ei mitään hätää, kun suojassani oot.” Meillä ei ole Jeesuksen suojassa mitään hätää. Elämässä tulee vastaan monenlaisia haasteita, mutta Jeesuksen pelastamina me saamme kuitenkin kulkea koko ajan turvassa. Messun toisessa laulussa lauletaan jotenkin näin: Ota vastaan Rakkaus. Rakastettu on nimesi. Olet turvassa lapseni.

Jeesus on tuo Rakkaus, jonka me saamme osaksemme, kun uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme Golgatan ristillä. Meistä tulee rakastettuja. Me saamme elää Jeesuksen turvassa ja luottaa siihen, että hän vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Meillä ei ole mitään hätää, kun olemme Jeesuksen suojassa.

Jeesus ilmestyy armossa

 

Armolla ja rauhalla haluan tervehtiä teitä rakkaat ystävät. Minua on useamman päivän puhutellut sellainen asia, kun kuuntelin erään papin saarnaa ja hän toi esille sen, että nykyään kun esim. TV7:ltä kuulee todistuspuheita, niin niissä hyvin usein tuodaan esille sitä, kuinka Jumala on parantanut jostain sairaudesta tai huumeista ja kenet mistäkin asiasta. Harvoin kuulee puhuttavan siitä, miksi Jumalan Poika tuli tänne maan päälle. Hän tuli sovittamaan meidät synnistä.

Omassa elämässäni muistan sen, kun minulle eräs kristitty kertoi, kuinka hän oli yöllä herännyt valtavaan syntitaakkaan ja hänen oli pitänyt lähteä silloin yöllä etsimään itselleen apua. Hän oli mennyt ystävän luo, joka oli todistanut hänelle kätten päälle panemisen kautta synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden ja sanonut, että sinä saat uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu. Siinä on se meidän tärkein asia. Tätä hän halusi usein tuoda esille, kun tapasin häntä, että kuinka hän, suuri syntinen, on saanut syntinsä anteeksi.

Kun itse mietin tätä asiaa, niin toden totta, ihmiset puhuvat mielellään kaikesta muusta kuin siitä tosiasiasta, että me tarvitaan syntiemme sovittajaksi Jeesus. Mitä enemmän me ymmärrämme Jeesuksen armoa sitä enemmän me tulemme huomaamaan, kuinka suuri Jeesuksen armo on. Se kasvaa synnin tuntemisen kautta. Alamme ymmärtämään, mistä kaikesta Jumala on meidät pelastanut.

Tällainen asia oli tänään mielessä. Haluankin ystävä sinulle sanoa: usko, että kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa ja viattomassa sovintoveressä. Sinä saat uskoa itsesi keskelle taivasta. Jeesuksen armo kuuluu juuri sinulle ja minulle, meille, jotka tunnemme itsemme omasta puolestamme mahdottomaksi Jumalan lapseksi. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jumalan rakkaus osaksemme

 

Vierailin Karunan kirkossa ja sen alttari puhutteli minua vahvasti. Alttaritauluna on kolmiosainen lasimaalaus. Keskellä on Jeesus ristillä ja hänen molemmilla puolillaan enkelit, joista toisella on kädessään leipä ja toisella viini. Jeesuksen rististä lähtee virta. Alttarikaaressa ylinnä lukee: Jumala on rakkaus.

Tällaisia ajatuksia tuo alttari minulle toi: Jumalan rakkaus näkyy täydellisimmin Jeesuksen sovintokuolemassa. Me helposti ajattelemme, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan on sitä, että hän järjestää asiamme kaikin puolin hyvin. Saatamme epäillä Jumalan rakkautta myös siksi, että hän ei poista pahuutta maailmasta. Pahuus maailmassa johtuu kuitenkin ihmisen itsensä valinnoista ja toimista. Toisaalta jos Jumala lopettaisi huolenpitonsa, niin ihminen tuhoaisi tämän maapallon hyvin nopeasti.

Jumalan rakkaus näkyy erityisesti siinä, että hän haluaa pelastaa ihmisen ikuiseen elämään yhteydessään. Tämä ei ole mahdollista muuten kuin, että ihmisen synti sovitetaan. Isä lähetti Ainoan Poikansa maailmaan sovittamaan koko maailman synnin ja se tapahtui Golgatan ristillä. Jeesus antoi ruumiinsa ja verensä meidän pelastukseksemme.

Lasimaalauksessa Jeesuksen rististä virtaa elämän virta. Me pääsemme osalliseksi tuosta elämän lähteestä uskomalla Jeesus omien syntiemme sovittajaksi. Jeesuksen ulkopuolella ei pelastusta ole.  Me tulemme osallisiksi tästä elämän virrasta jo täällä maan päällä niin kuin Jeesus itse todistaa: ”Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh. 7:37-39)

Kuinka ihmeellinen asia, että Jeesuksesta lähtevä elävä vesi tulee meihin Pyhässä Hengessä, joka ohjaa ja auttaa meidät tämän maanpäällisen elämän läpi. Me saamme juoda pelastuksen lähteestä ja uskoa koko elämämme rakastavan Jumalan käsiin. Iloitaan tästä suuresta rakkaudesta, joka osaksemme on tullut.

Jalkojen pesu

 

Rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Minulla oli tilaisuus olla mukana eräässä raamattupiirissä. Kerroin siellä, että sain kerran eräältä lähetyspapilta kortin, jossa hän toivotti hyvää jatkoa. Siinä kortissa oli kehotus, että jatketaan toinen toistemme jalkojen pesua. Halusin sitten kysyä tuolla raamattupiirissä, mitä kristityt ajattelevat tuosta jalkojen pesusta. Siihen tuli todella hyviä vastauksia. Yksi huomio oli, että kun pestään toisen jalkoja, niin mennään niin alas kuin voi mennä eli jalat täytyy olla lattiatasossa, että niitä voidaan pestä. Se myös kuvaa hyvin sitä, miten meidän tulisi toinen toistamme kohdata täällä tiellä ja matkalla.

Lähi-Idän kulttuurissa, jossa tuota jalkojen pesua on suoritettu, niin juutalaisuudessa ajateltiin, että jalat on kaikkein saastaisin paikka ihmisessä. Se johtui siitä, että kadut olivat todella likaisia ja Raamatullisessa mielessä meidän jalkojen pahat retket. Kyllähän jalat ovat siihen aikaan olleet todella likaiset. Kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja, niin Pietari esteli Jeesusta. Silloin Jeesus sanoi, että sinulla ei ole osaa taivasten valtakunnassa, ellei hän pese Pietarin jalkoja. Pietari tästä sitten intoutui, että pese myöskin minun pääni. Jeesus sanoi, että kun jalat on pesty, niin kaikki muukin on puhdasta. (Joh. 13)

Tämä on syvällinen vertaus syntien anteeksi antamisesta ja siitä, kuinka Jeesuksen armo kulkee todella lattiatasossa, alempana kuin lattialista. Me saadaan ystävät tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus pesee niitä jalkoja siinä, kun me toinen toistemme jalkoja pestään eli kerromme toinen toisillemme evankeliumia, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Sen tähden ystävät me saamme tänäänkin luottaa siihen, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Vapauteen!

 

Luin lastenlapsilleni menneisyyteen sijoittuvaa kirjaa ja siinä käytettiin ansoja eläinten pyydystämiseen ruuaksi. Aloin miettiä ansaa ja sen merkitystä enemmän. Ansan tarkoitus on saada uhri tarttumaan kiinni ja myös pysymään kiinni. Yleensä yritys päästä ansasta itse irti vain pahentaa tilannetta. Ansasta pääsee irti vain, kun toinen päästää.

Mieleeni tuli, miten Raamatussakin puhutaan monessa kohtaa ansoista. Fariseukset koettivat virittää Jeesukselle ansoja, jotta saisivat hänet lankaan. Jeesus oli kuitenkin synnitön eikä langennut noihin ansoihin. Toisin on meidän laitamme. Me lankeamme helposti synnin ansoihin, joita elämässämme tulee vastaan.

Äitini on kertonut oman isänsä sanoneen lapsilleen, kun nämä olivat nuoria, että jos jokin asia alkaa olla liian tärkeä ja jatkuvasti mielessä, niin lopeta se. Hän tarkoitti näillä asioilla esim. alkoholia ja tupakkaa, mutta myös sellaista harrastusta, joka vie sydämen kokonaan tai vaikka valtavaa halua rikastua. Näitä Raamatussa sanotaan epäjumaliksi.

Meillä jokaisella on omat ansamme, johon me helposti lankeamme. Meidän on itse vaikea näistä vapautua, vaan tarvitsemme siihen Jeesuksen apua. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1) Jeesus haluaa vapauttaa meidät kaikenlaisista ansoista, jotka orjuuttavat meitä. Toisille nuo ansat ovat maailman houkutuksia, toisille taas uskoon liittyviä omia suorituksia. Tuo Galatalaiskirjeen kohta puhuu erityisesti juuri noista uskoon liittyvistä ansoista.

Jokainen meistä voi rukoilla Pyhää Henkeä osoittamaan, mikä ansa juuri tällä hetkellä pitää meitä otteessaan. Olen huomannut, että kun Pyhä Henki ilmoittaa tuon riippuvuuden minulle, tunnistan sen kyllä heti, mutta siitä irti pääseminen ei olekaan sitten yhtä helppoa. Oma mieleni saattaa olla siihen niin kiinnittynyt, että en halua päästä ansasta irti. Pyhä Henki kuitenkin vaikuttaa meissä myös tahtomista, kun vain sallimme sen. Me saamme uskoa jokaisen lankeemuksemme anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden ja jatkaa eteenpäin. Jokainen päivä on kasvun aikaa. Rukoillaan siis Pyhän Hengen ohjausta tähänkin päivään, pidetään katseemme Jeesuksessa ja luotetaan Jumalan rakkauteen, joka kestää koko elämämme ajan.

Tuomiosta vapaita

 

Rauhaa rakkaat ystävät! Me käsittelimme raamattupiirissä sellaista asiaa kuin onko meillä lupa tuomita toisia tai itseämme. Kun me mietimme esimerkkinä oikeuslaitostamme, niin siellä on syyttäjä, mutta syyttäjä ei tuomitse vaan tuomari tuomitsee. Niin se on rakkaat ystävät kristillisessä mielessäkin, että vaikka meidän sielunvihollinen syyttää meitä monella tapaa, niin hän ei kuitenkaan voi meitä tuomita. Ainut, joka meidät voi tuomita, on Jeesus ja Jeesus haluaa meidät kristityt tuomita armolla ja laupeudella.

Meillä ei ole lupa tuomita edes omaa itseämme, sillä tuomiovalta on yksin Jeesuksella. Ne ihmiset, jotka eivät usko Jeesuksen sovintotyötä omalle kohdalleen, on jo tuomittu, mutta ne, jotka uskovat, ovat vapaita tästä tuomiosta. Jeesus näkee näissä ihmisissä vain pelkkää hyvää.

Kun me ajattelemme viimeistä tuomiota, niin oikealla puolella oleville lampaille Jeesus sanoo, mitä kaikkea hyvää te olette tehneet. Oikealla puolella olevat sanovat, että koska me olemme näitä tehneet. Jeesus katsoo oman sovintotyönsä läpi, eikä hän siksi näe näissä ihmisissä mitään syntiä tai vikaa. Vasemmalla puolella oleville Jeesus ei sano, mitä he ovat tehneet, vaan mitä he ovat jättäneet tekemättä. He ovat tuomion alaisia.

Meidän täytyy ymmärtää, että todellakin yksin Jeesus on tuomari. Mennään eteenpäin tällaisina, ettei tuomita muita eikä myöskään itseämme. Jätetään tuomiovalta täysin Jeesukselle, jolle se kuuluu. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Tule sellaisena kuin olet

 

Armoa ja rauhaa Herralta Jeesukselta Kristukselta, rakas ystävä. Minua on useamman päivän puhutellut sellainen asia, kun luin 2. Mooseksen kirjaa lukua 20, jossa Jumala asettaa Israelin kansalle 10 käskyä. Siinä Mooses oli välimies aivan niin kuin meidän aikanamme Jeesus on se välimies. Israelin kansa ymmärsi sen, että Jumala ei puhu heille suoraan, vaan hän puhuu Moosekselle. Se oli aika järisyttävä kokemus, kun vuorella Jumala puhui Moosekselle suoraan taivaasta.

Jakeissa 22-26 sanotaan: ”Herra sanoi Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: Te itse näitte, että minä puhuin teille ylhäältä taivaasta. Älkää asettako mitään minun rinnalleni, älkää tehkö itsellenne jumalia hopeasta tai kullasta. Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi. Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi.”

Kuuntelin erästä puhetta ja siinä oli vanhempi ihminen tullut valittamaan papille, kun Galatalaiskirjeessä puhutaan hedelmästä, mutta hänellä ei ole ollenkaan hedelmää. Viisas pappi oli sanonut, että jos sinä huomaisit sen hedelmän, niin sinä söisit sen. Siinä piilee suuri vaara. Miten tämä sitten liittyy tuohon Raamatun kohtaan. Kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle, niin meidän tulee mennä sinne aitona, ei pyhänä eikä hyvänä, vaan sellaisena kuin me olemme. Jumala toivoo, että alttarin kivet pysyvät sellaisena kuin hän on ne luonut ja muovannut eikä niitä ole ihminen hakannut.

Vaikka emme enää elä Vanhan Liiton aikaa, se kuuluu meille sillä tavalla, että kun me ajattelemme alttarikäytäntöä, niin tässä puhutaan maa-alttarista ja se on tehty savesta. Mutta jos käytätte kiveä, niin älkää niitä muotoilko tai hakatko. Alttarista ei ole saanut tehdä sileää ja puunattua. Tästä on viisaat sanonut sillä tavalla, että meidän alttarimme on Jeesus, jossa me saamme syntimme anteeksi, kun polvistumme hänen eteensä. Mutta minusta tässä on myös selkeä kuvaus siitä, että annetaan sen alttarinkin olla sen muotoinen kuin Jumala on hyväksi nähnyt.

Joskus joku mies, joka oli haissut vähän pahalle, oli yrittänyt mennä kirkkoon juttelemaan ihmisten kanssa, niin kaikki oli kääntänyt hänelle selkänsä. Hän oli mennyt ulos ja silloin Jumala oli sanonut hänelle, että älä välitä, ei hänkään ole ollut siellä enää pitkään aikaan. Jos meistä tulee sellaisia kristittyjä, että me näyttelemme parempaa kuin mitä me olemme, niin silloin me olemme hakoteillä.

Jakeessa 26 puhutaan siitä, että älkää tehkö alttarille portaita, ettei teidän häpynne paljastuisi. Kuulin tästä sellaisen hyvän ajatuksen, että me emme saarnassamme valita omia asioitamme ja näin paljasta omaa häpyämme, koska siinä ei uskomme rakennu, vaan se rakentuu sillä tavalla, että me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, mitä Jumalan Poika on meille tehnyt. Kun me ajattelemme, että jos me puheissa kerromme omia asioitamme, niin kyllä viikon aikana ihmisillä olisi paljon puhuttavaa, että sekö on tehnyt sellaista ja sellaista. Kun kerrotaan Jeesuksen armosta, niin jokainen tajuaa, että siinä on koko meidän kristillisyys.

Ystävät, me saamme tänäänkin olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että mennään Kristus-alttarille, joka on sen muotoinen kuin Kristus on meille jättänyt. Niin kuin Jeesus itse sanoo Heprealaiskirjeessä, että hän on ottanut orjan muodon. Hän on tullut perisynnin kautta meidän syntiorjaksi ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu ja lopetetaan kaikenlainen itseemme tuijottelu ja teeskentely. Aamen.

Puhdistus

 

Nyt kun sää on lämmennyt, ajattelin syödä lounaan ulkoterassilla. Kun menin terassille, huomasin, että kalusteet olivat siitepölyn peitossa. Siitä ei ole kuin muutama päivä, kun viimeksi pyyhin kalusteet, mutta taas oli siitepölyä ja myös pari linnun kakkaa tullut kalusteiden päälle. Kalusteet on öljytty ja siksi lika on vain pinnassa eikä ole päässyt imeytymään puun syihin. Puhdistuksen jälkeen laitoin tuolille pehmusteen ja siinä on sitten hyvä aterioida.

Nuo puutarhakalusteet alkoivat puhutella minua hengellisesti. Mieleeni tuli, että meihinkin kertyy joka päivä likaa, joka täytyy pestä pois. Tuo lian pois peseminen tapahtuu tunnustamalla syntimme Jeesukselle, niin hän pesee meidät puhtaiksi. Kun Jeesus on saanut tulla elämämme Herraksi, olemme samalla saaneet Pyhän Hengen. Meihin on vuodatettu Pyhän Hengen öljyä, joka suojaa meitä niin, että synnin lika ei pääse juurtumaan meihin.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen öljyä jatkuvasti lisää, jotta pysymme suojassa. Me voimme valita elää niin, että emme kuuntele Pyhän Hengen ohjausta emmekä mene Jeesuksen puhdistettavaksi. Nytkin olisin voinut vain laittaa pehmusteen likaisten tuolien päälle. Olisin voinut siinä tuolilla hyvin silläkin tavalla istua. Pehmuste olisi kuitenkin likaantunut ja vähitellen tuoli myös alkaa mennä pilalle, jos sitä ei huolla.

Me voimme peittää syntimme ja olla välittämättä siitä, että elämässämme on likaa. Tällä tavalla kuitenkin vähitellen ajaudumme kauemmaksi Jeesuksesta emmekä enää kaipaa hänen verensä puhdistusta. Saattaa olla, että meidän on vaikea luopua jostain elämämme synnistä. Erityisesti sellaisesta asiasta meidän tulee puhua Jeesukselle. Usein tuosta huonosta tavasta irti pääseminen kestää ja vaatii meiltä sinnikkyyttä pistää se uudelleen ja uudelleen pois. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Isän Jumalan rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus on elämässämme koko ajan läsnä.

Me saamme siis turvallisin mielin käydä Jeesuksen eteen, tunnustaa kaikki syntimme ja uskoa, että Jumala antaa ne meille anteeksi Jeesuksen tähden. Me saamme uskoa itsellemme tämän sanan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18) Siunattua kesää sinulle uskonystävä!

Ajatuksiani Joonan kirjasta

 

Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia teitä rakkaita sisaria ja veljiä. Minulla on ollut tilaisuus viime aikoina tutkia Joonan kirjaa, joka kuuluu ns. pieniin profeettoihin, mutta ei todellakaan ole pieni profeetta siinä mielessä, että Jeesus mm. siteeraa sitä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa jakeissa 30-32.

Jumala käski Joonan mennä Niniveen saarnaamaan, mutta Joona lähti karkuun täysin toiseen suuntaan Tarsisiin. Hän matkasi laivassa, joka joutui myrskyyn. Myrsky oli niin kova, että laiva oli uppoamassa. Merimiehet huusivat jokainen omaa jumalaansa avukseen. Kukaan ei voinut kuitenkaan auttaa. Merimiehet heittivät arpaa, kenen syy myrsky oli ja arpa osui Joonaan. He menivät herättämään Joonaa ja Joona sanoi, että hänen Jumalansa on merten ja maitten Jumala, ja että hän on omaa Jumalaansa paossa. Joona pyytää, että hänet heitetään mereen, niin myrsky tyyntyy. Kun Joona heitetään mereen, niin myrsky laantuu heti. Tässä toteutuu sama kuin Jeesuksessa, että oli parempi uhrata yksi kuin että koko laivan miehistö olisi hukkunut. Kun laivan miehistö näki mitä tapahtui, he tekivät parannuksen ja alkoivat uskoa Herraan.

Meripeto nielaisi Joonan. Tämä on vertauskuva siitä, kun Joona oli siellä kolme päivää, niin kuin Jeesuskin kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista, niin samaten Joona sylkäistiin rannalle meripedon vatsasta kolmantena päivänä. Jumala lähetti Joonan uudelleen Niniveen ja hänen tuli julistaa: ”Enää 40 päivää ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä oli maailman lyhin saarna. Tässä tulee se, että meidän ei tarvitse pitää kovin pitkiä saarnoja, kun se tulee Jumalasta.

Ninive oli valtava kaupunki. Juutalaisuudessa laskettiin vain 10 000 ja sitten oli 12 sukukuntaa, niin ei voitu laskea kuin 120 000 ja tässä sanotaan, että Ninivessä oli asukkaita enemmän kuin se. Niniven halkaisija oli kolmen päivän kävelymatka eli kaupunki oli valtavan suuri. Joonan saarnan seurauksena niniveläiset kaikki kääntyivät. He olivat pakanoita aivan samoin kuin merimiehetkin ja kaikki he kääntyivät. He uskoivat sanoman omalle kohdalleen.

Se, mikä tässä on merkille pantavaa, on, että Joona meni odottamaan, mitä Ninivelle tapahtuu. Mutta koska niniveläiset kääntyivät, ei sille tapahtunutkaan mitään. Joonalla oli kuuma ja hän pyysi Jumalalta varjoa. Jumala kasvatti risiinikasvin, joka suojasi Joonaa. Seuraavana aamuna mato söi kasvin. Ajattelen, että tuo kasvi kuvaa meidän omaa kunniaa. Joona oli todella vihainen Jumalalle siitä, että kun hän oli saarnannut Niniven kaupungille tuhoa, niin kuinka Jumala sallii sen, että se ei tapahtunutkaan. Jumala sanoo, että etkö ajattele yhtään niitä 120 000 ihmistä ja eläimiä, jotka hän säästi. Tämä Joonan kertomus on tosi syvällinen. Se kertoo meille sen, että Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Aamen.

Hyvää taivasmatkaa!

 

Rakas äitini on päässyt taivaan kotiin 95-vuotiaana. Minulla oli etuoikeus saattaa häntä hänen viimeiset elinviikkonsa ja olen siitä kiitollinen. Haluan tässä kirjoituksessa jakaa joitakin äidin kirjoittamia ajatuksia. Mielestäni ne ovat hyvin puhuttelevia.

Jokaisella meillä on omat ainutlaatuiset kokemuksemme, omat asiamme, oma elämämme. On varmasti hetkiä, jolloin suru peittää kasvot, väsymys vie voiton, suru valtaa kaikki ajatukset. Silloin toivoisi, että vierellä olisi joku, jonka kanssa voisi kysellä kysymyksiä ja joka ymmärtäisi sen huudon, josta ei kuulu pihahdustakaan.

Käsittämätöntä kieltämättä, mutta usein juuri vaikeudet voivat muuttua elämämme voimavaraksi. On hyvä muistaa, että siellä missä omat voimat loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Siellä, missä ymmärryksemme loppuu, siellä saamme eniten tarvita Jumalan apua. Hänen valonsa ympäröi kaiken pimeyden.

Me käymme yhtä matkaa rukoillen kohti taivasta. On määränpäämme yksi ja yksi tie on kaikilla. Se on Jeesus Kristus. Yön, myrskyn vaaroissa, me saamme aamuun luottaa ja laulaa voitosta.

Armahtavaisuus on tarpeellinen asia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei aina edes hurskaus ole lisännyt armon todellisuutta. Kyllä me herätyksenkin saaneet osaamme olla julmia toisiamme kohtaan. Me lyömme toisia, kuten tavataan sanoa, Raamatulla päähän. Piiloudumme omasta mielestämme juuri sen oikean opin taakse, jonka olemme sisäistäneet. Jeesus haluaa meiltä kuitenkin armahtavaisuutta toisiamme kohtaan.

Pitkäperjantain kärsimystapahtuman jälkeen pääsiäinen on ilojuhla. Meillä kaikilla on elämässämme hyvin raskaita aikoja, kuljemme kärsimystiellä. Meidän tiemme eroaa vain siinä, että olemme syntisiä. Jeesus kulki ristin tien synnittömänä sovittaakseen syntimme ja tasoittaakseen kulkuamme täällä. Pääsiäinen on armon, anteeksiantamuksen ja rakkauden juhla. Iloitkaa! Hän on ylösnoussut!

Hyvää taivasmatkaa, rakas äiti!