Jalkojen pesu

 

Rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Minulla oli tilaisuus olla mukana eräässä raamattupiirissä. Kerroin siellä, että sain kerran eräältä lähetyspapilta kortin, jossa hän toivotti hyvää jatkoa. Siinä kortissa oli kehotus, että jatketaan toinen toistemme jalkojen pesua. Halusin sitten kysyä tuolla raamattupiirissä, mitä kristityt ajattelevat tuosta jalkojen pesusta. Siihen tuli todella hyviä vastauksia. Yksi huomio oli, että kun pestään toisen jalkoja, niin mennään niin alas kuin voi mennä eli jalat täytyy olla lattiatasossa, että niitä voidaan pestä. Se myös kuvaa hyvin sitä, miten meidän tulisi toinen toistamme kohdata täällä tiellä ja matkalla.

Lähi-Idän kulttuurissa, jossa tuota jalkojen pesua on suoritettu, niin juutalaisuudessa ajateltiin, että jalat on kaikkein saastaisin paikka ihmisessä. Se johtui siitä, että kadut olivat todella likaisia ja Raamatullisessa mielessä meidän jalkojen pahat retket. Kyllähän jalat ovat siihen aikaan olleet todella likaiset. Kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja, niin Pietari esteli Jeesusta. Silloin Jeesus sanoi, että sinulla ei ole osaa taivasten valtakunnassa, ellei hän pese Pietarin jalkoja. Pietari tästä sitten intoutui, että pese myöskin minun pääni. Jeesus sanoi, että kun jalat on pesty, niin kaikki muukin on puhdasta. (Joh. 13)

Tämä on syvällinen vertaus syntien anteeksi antamisesta ja siitä, kuinka Jeesuksen armo kulkee todella lattiatasossa, alempana kuin lattialista. Me saadaan ystävät tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus pesee niitä jalkoja siinä, kun me toinen toistemme jalkoja pestään eli kerromme toinen toisillemme evankeliumia, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Sen tähden ystävät me saamme tänäänkin luottaa siihen, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Vapauteen!

 

Luin lastenlapsilleni menneisyyteen sijoittuvaa kirjaa ja siinä käytettiin ansoja eläinten pyydystämiseen ruuaksi. Aloin miettiä ansaa ja sen merkitystä enemmän. Ansan tarkoitus on saada uhri tarttumaan kiinni ja myös pysymään kiinni. Yleensä yritys päästä ansasta itse irti vain pahentaa tilannetta. Ansasta pääsee irti vain, kun toinen päästää.

Mieleeni tuli, miten Raamatussakin puhutaan monessa kohtaa ansoista. Fariseukset koettivat virittää Jeesukselle ansoja, jotta saisivat hänet lankaan. Jeesus oli kuitenkin synnitön eikä langennut noihin ansoihin. Toisin on meidän laitamme. Me lankeamme helposti synnin ansoihin, joita elämässämme tulee vastaan.

Äitini on kertonut oman isänsä sanoneen lapsilleen, kun nämä olivat nuoria, että jos jokin asia alkaa olla liian tärkeä ja jatkuvasti mielessä, niin lopeta se. Hän tarkoitti näillä asioilla esim. alkoholia ja tupakkaa, mutta myös sellaista harrastusta, joka vie sydämen kokonaan tai vaikka valtavaa halua rikastua. Näitä Raamatussa sanotaan epäjumaliksi.

Meillä jokaisella on omat ansamme, johon me helposti lankeamme. Meidän on itse vaikea näistä vapautua, vaan tarvitsemme siihen Jeesuksen apua. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1) Jeesus haluaa vapauttaa meidät kaikenlaisista ansoista, jotka orjuuttavat meitä. Toisille nuo ansat ovat maailman houkutuksia, toisille taas uskoon liittyviä omia suorituksia. Tuo Galatalaiskirjeen kohta puhuu erityisesti juuri noista uskoon liittyvistä ansoista.

Jokainen meistä voi rukoilla Pyhää Henkeä osoittamaan, mikä ansa juuri tällä hetkellä pitää meitä otteessaan. Olen huomannut, että kun Pyhä Henki ilmoittaa tuon riippuvuuden minulle, tunnistan sen kyllä heti, mutta siitä irti pääseminen ei olekaan sitten yhtä helppoa. Oma mieleni saattaa olla siihen niin kiinnittynyt, että en halua päästä ansasta irti. Pyhä Henki kuitenkin vaikuttaa meissä myös tahtomista, kun vain sallimme sen. Me saamme uskoa jokaisen lankeemuksemme anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden ja jatkaa eteenpäin. Jokainen päivä on kasvun aikaa. Rukoillaan siis Pyhän Hengen ohjausta tähänkin päivään, pidetään katseemme Jeesuksessa ja luotetaan Jumalan rakkauteen, joka kestää koko elämämme ajan.

Tuomiosta vapaita

 

Rauhaa rakkaat ystävät! Me käsittelimme raamattupiirissä sellaista asiaa kuin onko meillä lupa tuomita toisia tai itseämme. Kun me mietimme esimerkkinä oikeuslaitostamme, niin siellä on syyttäjä, mutta syyttäjä ei tuomitse vaan tuomari tuomitsee. Niin se on rakkaat ystävät kristillisessä mielessäkin, että vaikka meidän sielunvihollinen syyttää meitä monella tapaa, niin hän ei kuitenkaan voi meitä tuomita. Ainut, joka meidät voi tuomita, on Jeesus ja Jeesus haluaa meidät kristityt tuomita armolla ja laupeudella.

Meillä ei ole lupa tuomita edes omaa itseämme, sillä tuomiovalta on yksin Jeesuksella. Ne ihmiset, jotka eivät usko Jeesuksen sovintotyötä omalle kohdalleen, on jo tuomittu, mutta ne, jotka uskovat, ovat vapaita tästä tuomiosta. Jeesus näkee näissä ihmisissä vain pelkkää hyvää.

Kun me ajattelemme viimeistä tuomiota, niin oikealla puolella oleville lampaille Jeesus sanoo, mitä kaikkea hyvää te olette tehneet. Oikealla puolella olevat sanovat, että koska me olemme näitä tehneet. Jeesus katsoo oman sovintotyönsä läpi, eikä hän siksi näe näissä ihmisissä mitään syntiä tai vikaa. Vasemmalla puolella oleville Jeesus ei sano, mitä he ovat tehneet, vaan mitä he ovat jättäneet tekemättä. He ovat tuomion alaisia.

Meidän täytyy ymmärtää, että todellakin yksin Jeesus on tuomari. Mennään eteenpäin tällaisina, ettei tuomita muita eikä myöskään itseämme. Jätetään tuomiovalta täysin Jeesukselle, jolle se kuuluu. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Tule sellaisena kuin olet

 

Armoa ja rauhaa Herralta Jeesukselta Kristukselta, rakas ystävä. Minua on useamman päivän puhutellut sellainen asia, kun luin 2. Mooseksen kirjaa lukua 20, jossa Jumala asettaa Israelin kansalle 10 käskyä. Siinä Mooses oli välimies aivan niin kuin meidän aikanamme Jeesus on se välimies. Israelin kansa ymmärsi sen, että Jumala ei puhu heille suoraan, vaan hän puhuu Moosekselle. Se oli aika järisyttävä kokemus, kun vuorella Jumala puhui Moosekselle suoraan taivaasta.

Jakeissa 22-26 sanotaan: ”Herra sanoi Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: Te itse näitte, että minä puhuin teille ylhäältä taivaasta. Älkää asettako mitään minun rinnalleni, älkää tehkö itsellenne jumalia hopeasta tai kullasta. Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi. Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi.”

Kuuntelin erästä puhetta ja siinä oli vanhempi ihminen tullut valittamaan papille, kun Galatalaiskirjeessä puhutaan hedelmästä, mutta hänellä ei ole ollenkaan hedelmää. Viisas pappi oli sanonut, että jos sinä huomaisit sen hedelmän, niin sinä söisit sen. Siinä piilee suuri vaara. Miten tämä sitten liittyy tuohon Raamatun kohtaan. Kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle, niin meidän tulee mennä sinne aitona, ei pyhänä eikä hyvänä, vaan sellaisena kuin me olemme. Jumala toivoo, että alttarin kivet pysyvät sellaisena kuin hän on ne luonut ja muovannut eikä niitä ole ihminen hakannut.

Vaikka emme enää elä Vanhan Liiton aikaa, se kuuluu meille sillä tavalla, että kun me ajattelemme alttarikäytäntöä, niin tässä puhutaan maa-alttarista ja se on tehty savesta. Mutta jos käytätte kiveä, niin älkää niitä muotoilko tai hakatko. Alttarista ei ole saanut tehdä sileää ja puunattua. Tästä on viisaat sanonut sillä tavalla, että meidän alttarimme on Jeesus, jossa me saamme syntimme anteeksi, kun polvistumme hänen eteensä. Mutta minusta tässä on myös selkeä kuvaus siitä, että annetaan sen alttarinkin olla sen muotoinen kuin Jumala on hyväksi nähnyt.

Joskus joku mies, joka oli haissut vähän pahalle, oli yrittänyt mennä kirkkoon juttelemaan ihmisten kanssa, niin kaikki oli kääntänyt hänelle selkänsä. Hän oli mennyt ulos ja silloin Jumala oli sanonut hänelle, että älä välitä, ei hänkään ole ollut siellä enää pitkään aikaan. Jos meistä tulee sellaisia kristittyjä, että me näyttelemme parempaa kuin mitä me olemme, niin silloin me olemme hakoteillä.

Jakeessa 26 puhutaan siitä, että älkää tehkö alttarille portaita, ettei teidän häpynne paljastuisi. Kuulin tästä sellaisen hyvän ajatuksen, että me emme saarnassamme valita omia asioitamme ja näin paljasta omaa häpyämme, koska siinä ei uskomme rakennu, vaan se rakentuu sillä tavalla, että me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, mitä Jumalan Poika on meille tehnyt. Kun me ajattelemme, että jos me puheissa kerromme omia asioitamme, niin kyllä viikon aikana ihmisillä olisi paljon puhuttavaa, että sekö on tehnyt sellaista ja sellaista. Kun kerrotaan Jeesuksen armosta, niin jokainen tajuaa, että siinä on koko meidän kristillisyys.

Ystävät, me saamme tänäänkin olla todella hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että mennään Kristus-alttarille, joka on sen muotoinen kuin Kristus on meille jättänyt. Niin kuin Jeesus itse sanoo Heprealaiskirjeessä, että hän on ottanut orjan muodon. Hän on tullut perisynnin kautta meidän syntiorjaksi ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu ja lopetetaan kaikenlainen itseemme tuijottelu ja teeskentely. Aamen.

Puhdistus

 

Nyt kun sää on lämmennyt, ajattelin syödä lounaan ulkoterassilla. Kun menin terassille, huomasin, että kalusteet olivat siitepölyn peitossa. Siitä ei ole kuin muutama päivä, kun viimeksi pyyhin kalusteet, mutta taas oli siitepölyä ja myös pari linnun kakkaa tullut kalusteiden päälle. Kalusteet on öljytty ja siksi lika on vain pinnassa eikä ole päässyt imeytymään puun syihin. Puhdistuksen jälkeen laitoin tuolille pehmusteen ja siinä on sitten hyvä aterioida.

Nuo puutarhakalusteet alkoivat puhutella minua hengellisesti. Mieleeni tuli, että meihinkin kertyy joka päivä likaa, joka täytyy pestä pois. Tuo lian pois peseminen tapahtuu tunnustamalla syntimme Jeesukselle, niin hän pesee meidät puhtaiksi. Kun Jeesus on saanut tulla elämämme Herraksi, olemme samalla saaneet Pyhän Hengen. Meihin on vuodatettu Pyhän Hengen öljyä, joka suojaa meitä niin, että synnin lika ei pääse juurtumaan meihin.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen öljyä jatkuvasti lisää, jotta pysymme suojassa. Me voimme valita elää niin, että emme kuuntele Pyhän Hengen ohjausta emmekä mene Jeesuksen puhdistettavaksi. Nytkin olisin voinut vain laittaa pehmusteen likaisten tuolien päälle. Olisin voinut siinä tuolilla hyvin silläkin tavalla istua. Pehmuste olisi kuitenkin likaantunut ja vähitellen tuoli myös alkaa mennä pilalle, jos sitä ei huolla.

Me voimme peittää syntimme ja olla välittämättä siitä, että elämässämme on likaa. Tällä tavalla kuitenkin vähitellen ajaudumme kauemmaksi Jeesuksesta emmekä enää kaipaa hänen verensä puhdistusta. Saattaa olla, että meidän on vaikea luopua jostain elämämme synnistä. Erityisesti sellaisesta asiasta meidän tulee puhua Jeesukselle. Usein tuosta huonosta tavasta irti pääseminen kestää ja vaatii meiltä sinnikkyyttä pistää se uudelleen ja uudelleen pois. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Isän Jumalan rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus on elämässämme koko ajan läsnä.

Me saamme siis turvallisin mielin käydä Jeesuksen eteen, tunnustaa kaikki syntimme ja uskoa, että Jumala antaa ne meille anteeksi Jeesuksen tähden. Me saamme uskoa itsellemme tämän sanan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” (Jes. 1:18) Siunattua kesää sinulle uskonystävä!

Ajatuksiani Joonan kirjasta

 

Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia teitä rakkaita sisaria ja veljiä. Minulla on ollut tilaisuus viime aikoina tutkia Joonan kirjaa, joka kuuluu ns. pieniin profeettoihin, mutta ei todellakaan ole pieni profeetta siinä mielessä, että Jeesus mm. siteeraa sitä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa jakeissa 30-32.

Jumala käski Joonan mennä Niniveen saarnaamaan, mutta Joona lähti karkuun täysin toiseen suuntaan Tarsisiin. Hän matkasi laivassa, joka joutui myrskyyn. Myrsky oli niin kova, että laiva oli uppoamassa. Merimiehet huusivat jokainen omaa jumalaansa avukseen. Kukaan ei voinut kuitenkaan auttaa. Merimiehet heittivät arpaa, kenen syy myrsky oli ja arpa osui Joonaan. He menivät herättämään Joonaa ja Joona sanoi, että hänen Jumalansa on merten ja maitten Jumala, ja että hän on omaa Jumalaansa paossa. Joona pyytää, että hänet heitetään mereen, niin myrsky tyyntyy. Kun Joona heitetään mereen, niin myrsky laantuu heti. Tässä toteutuu sama kuin Jeesuksessa, että oli parempi uhrata yksi kuin että koko laivan miehistö olisi hukkunut. Kun laivan miehistö näki mitä tapahtui, he tekivät parannuksen ja alkoivat uskoa Herraan.

Meripeto nielaisi Joonan. Tämä on vertauskuva siitä, kun Joona oli siellä kolme päivää, niin kuin Jeesuskin kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista, niin samaten Joona sylkäistiin rannalle meripedon vatsasta kolmantena päivänä. Jumala lähetti Joonan uudelleen Niniveen ja hänen tuli julistaa: ”Enää 40 päivää ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä oli maailman lyhin saarna. Tässä tulee se, että meidän ei tarvitse pitää kovin pitkiä saarnoja, kun se tulee Jumalasta.

Ninive oli valtava kaupunki. Juutalaisuudessa laskettiin vain 10 000 ja sitten oli 12 sukukuntaa, niin ei voitu laskea kuin 120 000 ja tässä sanotaan, että Ninivessä oli asukkaita enemmän kuin se. Niniven halkaisija oli kolmen päivän kävelymatka eli kaupunki oli valtavan suuri. Joonan saarnan seurauksena niniveläiset kaikki kääntyivät. He olivat pakanoita aivan samoin kuin merimiehetkin ja kaikki he kääntyivät. He uskoivat sanoman omalle kohdalleen.

Se, mikä tässä on merkille pantavaa, on, että Joona meni odottamaan, mitä Ninivelle tapahtuu. Mutta koska niniveläiset kääntyivät, ei sille tapahtunutkaan mitään. Joonalla oli kuuma ja hän pyysi Jumalalta varjoa. Jumala kasvatti risiinikasvin, joka suojasi Joonaa. Seuraavana aamuna mato söi kasvin. Ajattelen, että tuo kasvi kuvaa meidän omaa kunniaa. Joona oli todella vihainen Jumalalle siitä, että kun hän oli saarnannut Niniven kaupungille tuhoa, niin kuinka Jumala sallii sen, että se ei tapahtunutkaan. Jumala sanoo, että etkö ajattele yhtään niitä 120 000 ihmistä ja eläimiä, jotka hän säästi. Tämä Joonan kertomus on tosi syvällinen. Se kertoo meille sen, että Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Aamen.

Hyvää taivasmatkaa!

 

Rakas äitini on päässyt taivaan kotiin 95-vuotiaana. Minulla oli etuoikeus saattaa häntä hänen viimeiset elinviikkonsa ja olen siitä kiitollinen. Haluan tässä kirjoituksessa jakaa joitakin äidin kirjoittamia ajatuksia. Mielestäni ne ovat hyvin puhuttelevia.

Jokaisella meillä on omat ainutlaatuiset kokemuksemme, omat asiamme, oma elämämme. On varmasti hetkiä, jolloin suru peittää kasvot, väsymys vie voiton, suru valtaa kaikki ajatukset. Silloin toivoisi, että vierellä olisi joku, jonka kanssa voisi kysellä kysymyksiä ja joka ymmärtäisi sen huudon, josta ei kuulu pihahdustakaan.

Käsittämätöntä kieltämättä, mutta usein juuri vaikeudet voivat muuttua elämämme voimavaraksi. On hyvä muistaa, että siellä missä omat voimat loppuvat, siellä alkavat Jumalan mahdollisuudet. Siellä, missä ymmärryksemme loppuu, siellä saamme eniten tarvita Jumalan apua. Hänen valonsa ympäröi kaiken pimeyden.

Me käymme yhtä matkaa rukoillen kohti taivasta. On määränpäämme yksi ja yksi tie on kaikilla. Se on Jeesus Kristus. Yön, myrskyn vaaroissa, me saamme aamuun luottaa ja laulaa voitosta.

Armahtavaisuus on tarpeellinen asia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei aina edes hurskaus ole lisännyt armon todellisuutta. Kyllä me herätyksenkin saaneet osaamme olla julmia toisiamme kohtaan. Me lyömme toisia, kuten tavataan sanoa, Raamatulla päähän. Piiloudumme omasta mielestämme juuri sen oikean opin taakse, jonka olemme sisäistäneet. Jeesus haluaa meiltä kuitenkin armahtavaisuutta toisiamme kohtaan.

Pitkäperjantain kärsimystapahtuman jälkeen pääsiäinen on ilojuhla. Meillä kaikilla on elämässämme hyvin raskaita aikoja, kuljemme kärsimystiellä. Meidän tiemme eroaa vain siinä, että olemme syntisiä. Jeesus kulki ristin tien synnittömänä sovittaakseen syntimme ja tasoittaakseen kulkuamme täällä. Pääsiäinen on armon, anteeksiantamuksen ja rakkauden juhla. Iloitkaa! Hän on ylösnoussut!

Hyvää taivasmatkaa, rakas äiti!

                                           THE AROMA  OF CHRIST – WHAT IS IT?

I met a Nigerian pastor named John while I was in Uganda speaking at a Christian conference in May 2023. Pastor John invited me to come to Nigeria, to a town called Ikot Abasi, as a guest speaker. I thanked him for the invitation and told him I would bring it to prayer and get back to him later. Before committing to anything, I always ask Jesus: "Am I supposed to go? Is this Your calling for me as my employer?" This is how the Lord has instructed me to proceed.

After returning home to Finland from Uganda, I knelt one morning and asked Jesus if I should go to Nigeria. I had barely whispered my request when I was overwhelmed by the powerful presence of the Holy Spirit. In His grace, the Lord answered me immediately: "Go, Satu, go. Yes, this invitation is from Me." The Holy Spirit then gave me the message I was to share there. I immediately opened my diary and wrote down several pages of the message. I was stunned by the powerful manifestation of the Lord. I was filled with immense joy and gratitude for such a clear answer—and for the privilege of following Him. I contacted Pastor John and told him I would accept the invitation.

I began preparing for the trip in July 2023. Pastor John was also excited and began planning a two-week tour in Ikot Abasi. This is an old village in southern Nigeria with a dark history. It was once a major point for capturing and shipping thousands upon thousands of Africans across the ocean to be sold as slaves in America. I realized this place was different. It wasn't just some small rural village in Nigeria—it had a deeply dark past. If any place needed the presence of Jesus Christ and the light of God, it was this one. And now, in His mercy, the Lord was sending me there to proclaim His Word.

Because the Almighty God is my employer, no one had the right to question whether it was wise 

for a white woman to travel alone to unstable  region in Nigeria. Yes, Nigeria is extremely dangerous, especially for a lone white woman. The Finnish Ministry of Foreign Affairs even advised against traveling there. But when the Lord calls and sends—I go. I trust in Him alone.

Preparing for a trip like this requires the  intercessory prayers of faithful brothers and sisters. It also means quieting one's surroundings, spending time in stillness before the Lord, and lingering in His presence. Prayer and reading the Word were central to this preparation. The Lord had promised that in addition to the one sermon, He would give me more to proclaim—and He did. On the night before my flight, He gave me another sermon. He also told me that He would let me know on site which of previous evelations I should share. And that is exactly what happened.

 

Then one night—perhaps two weeks before the trip—a miracle happened. I awoke suddenly from deep sleep at around 3 a.m. to an incredible, overwhelmingly beautiful and powerful smell of aroma . It wasn’t just in my bedroom—it filled my entire apartment! Even though I have strong allergies, this scent caused no reaction. I was in complete awe. I sat up and turned on the lights. The smell of the aroma was so astonishing! I began asking the Lord, “What is this?! Is it You, Jesus Christ?” There are no words to describe it. I praised and thanked my Savior. I laughed out loud and tears streamed down my face. I breathed in that heavenly scent and felt overwhelming joy—as if oil of gladness had been poured over me. The smell of aroma healed and strengthened me. Eventually, I fell asleep again.

In the Gospel of John, chapter 12, verse 3, it says: "Then Mary took half a litre of a very expensive perfume made of pure nard, poured it on Jesus´feet, and wiped them with her hair. The sweet smell of the perfume filled the whole house.

When I woke in the morning, the smell of the perfume was gone. I thought to myself—it must have been the aroma of Christ. I had never experienced anything like it before, nor heard of it, but I knew it was from God. I shared this experience with a few friends in faith, and they all said the same: "Satu, that was the Aroma of Christ. The Lord anointed and strengthened you for your mission in Nigeria. This anointing is exactly what you need for that journey. Just give thanks for His presence." 

In 2 Corinthians Paul writes about the triumphal procession in Christ: ^14-17 But thanks be to God, who always leads us as captives in Christ’s triumphal procession and uses us to spread the aroma of the knowledge of him everywhere. For we are to God the pleasing aroma of Christ among those who are being saved and those who are perishing. To the one we are an aroma that brings death; to the other, an aroma that brings life. And who is equal to such a task? Unlike so many, we do not peddle the word of God for profit. On the contrary, in Christ we speak before God with sincerity, as those sent from God.

And indeed—the journey was filled with danger. I almost died. But Isaiah 59:1 assures us:
“Surely the arm of the Lord is not too short to save, nor his ear too dull to hear.” Amen.

 

ETSITKÖ PALVELUSPAIKKAASI?                                                                     27.5.2025

 

Herra lupaa sanassaan seuraavaa:

 

Habakuk 2:1-3 ”Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu, mitä Hän valitukseeni vastaa. ” Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky, ja piirrä selvästi tauluihin, niin, että sen voi juostessa lukea.”3 Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä: sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. 4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora: mutta vanhurskas on elävä uskostansa.

 

Tämä Raamatun kohta kehottaa meitä olemaan sillä vartiopaikalla, mihin hän on meidät kutsunut. Jos et ole varma kutsustasi, mille palveluspaikalle Hän on sinut kutsunut, rukoile asiaa. Meillä on Jeesuksen omina etuoikeus lähestyä Häntä rukoillen ja kysellen: ”Herra, mikä on minun palveluspaikkani? Mihin tehtävään sinä kutsut minua tänään ja tulevaisuudessa? Olenko oikealla paikalla, vai onko tahtosi jotain muuta? Herra, osoita minulle tie, jota minun tulee käydä. Kiitos, että kuulet minua ja vastaat tähän rukoukseen, sillä onhan se tahtosi mukainen. Tahdon seisoa Sinun osoittamalla vartiopaikalla. Aamen. 

 

Usko, että Jeesus kuulee rukouksesi. Jää luottaen odottamaan Hänen vastaustaan. Hakeudu rukouskammioosi. Hiljenny etsien Kristuksen Pyhiä kasvoja ja Hänen vanhurskasta tahtoaan. Omassa rukouskammiossasi löydät henkilökohtaisen yhteyden Jeesukseen. Hän ilmestyy sinulle. Hän lupaa sen sanassaan.

 

Jaakobin kirje 4: 8 ”Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”

 

Tässä kohdassa Jumala muistuttaa meitä siitä, mitä Hänen lähestymisensä edellyttää meiltä. Meidän tulee tehdä parannus synneistämme ja puhdistaa sydämemme. Tähän tarvitsemme Kristuksen Jeesuksen puhdistavan veren voittovoimaa. Jeesus sen tekee, mutta meidän osuutemme on tehdä synneistämme ja nurjista ajatuksistamme kokosydäminen parannus.  

 

Ja tulee aika, kun Jeesus vastaa pyyntöösi. Hän kyllä kertoo sinulle, mikä Hänen suunnitelmansa on elämässäsi.  Vastaus ei välttämättä tule heti, mutta kun jatkat rukousta, niin Hän vastaa. Ja kun Hän armossaan vastaa sinulle, kirjoita tuo vastaus ylös, kuten Habakukin kirja kehottaa. Jeesus vahvistaa vastauksensa, mikäli saamasi ymmärrys vartiopaikastasi on Hänen antama.  

 

Matteuksen evankeliumissa luvussa 18 jakeessa 16 todetaan: ”Jokainen asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen todistajan sanalla. Muista pyytää saamaasi vastaukseen Jeesuksen vahvistus.

 

Saamasi vastaus, tuon tehtävän toteutuminen, voi odotuttaa. Sen toteutuminen vie usein oman aikansa, kuten Habakuk luvussa 2 todistaa. Älä lähde tehtävääsi omassa aikataulussasi, sillä silloin työlläsi ei ole siunausta. Odota Jumalan aikataulua. 

 

Snl 19:2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

 

Riippuen vartiopaikastasi, tehtävistäsi, vie Herra sinut ensin luottamuskouluihinsa. Tämä siksi, että pystyt seisomaan lujana tuolla vartiopaikalla, juuri niissä tehtävissä, mitä Hän on sinulle armossaan aivoitellut. Suurimpia kouluja Jeesuksen seuraamisessa ovat monenlaiset luottamuskoulut, joihin Hän meidät vie.  Jeesus kysyy: ”Luotatko sinä lupauksiini. Suostutko niihin kouluihin, mitä sinulle annan, jotta vartiopaikkasi, tehtäväsi toteutuu?”

 

On tärkeää muistaa, että Herralla on yleensä eri aikataulut, kuin meillä. Hän yksin tietää ja päättää, milloin on se aika, kun olemme valmiit Hänen antamiinsa tehtäviin. Silti, Jeesus antaa meille tehtäviään jokaiselle päivälle. Se on sitä, että seuraamme Häntä ja toteutamme Hänen tahtonsa pienissä ja suurissa asioissa. Kuuliaisuus kaikessa on tärkeintä.  

 

1 Sam 15:22 Silloin Samuel sanoi: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin, kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi, kuin uhri ja tottelevaisuus parempi, kuin oinasten rasva.

 

Mutta muista Habakukin luvun 2, jakee 4 kohta ”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora: mutta vanhurskas on elävä uskostansa.”

Kipu on kipua

 

Oletko ystävä miettinyt sitä, kun olet täysin terve ja sitten sinulle tulee vaikka hammaskipu, niin hyvin nopeasti alat kaivata sitä, kun hammas ei ollut kipeä. Tämä on monissa asioissa juurikin näin, että me emme huomaa niitä ennen kuin niissä on jotain vikaa.

Olin viikonloppuna kirkossa ja tulin sieltä kotiin, niin huomasin, etten muistanut saarnasta mitään, vaikka olin sen kuunnellut. Muistin vain, että pappi oli puhunut hyvin. Jos pappi ei olisi mielestäni puhunut hyvin, olisin kyllä muistanut, mitä hän oli sanonut.

Tästä vedänkin ajatukseni Efesolaiskirjeen 6. lukuun jakeeseen 14: ” Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan. ”Tämä vyö, joka on totuus, niin kuin sotilasasussakin vyö antaa sotilaalle varmuuden tunnetta. Tietenkin totuus on Kristus Jeesus, mutta myös se, että me saattaisimme omassa elämässämme olla totuudenmukaisia. Siinä kun meitä kristittyjä syytetään jostain viasta, heikkoudesta, me voisimme rehellisesti sanoa, että totta puhut, mutta juuri minua varten Kristus on tullut. Me helposti haluaisimme niin, että kaikilla olisi meistä sellainen kuva, että olemme hyviä ihmisiä emmekä haluaisi, että meistä ajatellaan mitään pahaa.

Kun Isä meidän -rukouksessa sanotaan äläkä saata meitä kiusaukseen, niin siitä on jotkut arameankieliset tutkijat sanoneet, että tuo kiusaus viittaa yläpuolelle menemiseen, kurottautumiseen ylös. Kun Aatami ja Eeva lankesivat siihen, että he halusivat tietää, he halusivat tulla jumalaksi. Se on tänäänkin meillä niin, että me haluaisimme kelvata Jumalalle. Kun me ajattelemme Raamatun suurmiehiä, esimerkiksi Daavidia, niin Daavid, toisin kuin Saul, huomasi sen, että meidän täytyy ainoastaan Jumalaa pitää Herrana. Siinä ei ollut kyse tietyistä synneistä, vaan siitä suuresta viasta, että hän oli luopunut Jahve-Jumalan pitämisestä Jumalana, mutta hän ymmärsi tilansa ja kääntyi. Kuinka paljon enempi meillä kaikilla kristityillä on taipumusta siihen, että me haluaisimme huomaamattammekin olla sellaisia jumalia ja tuomita toisia ja leikkiä vapahtajaa.

Kun me Jumalan sanan valossa ymmärrämme, että meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa Jeesus omalle kohdallemme syntien sovittajana, niin vain se meidät pelastaa. Me emme voi millään omilla ansioilla, vaikka meillä olisi kuinka hyviä tekoja, me emme niillä voi kelvata Jumalalle. Jumala ei myöskään seuraa meidän huonoja tekojamme, vaan hän seuraa sitä, kehen me viime kädessä luotamme. Jos me panemme kaiken toivon Kristus-kalliolle, niin se kestää. Haluankin ystävät sanoa, että uskotaan tänäkin päivänä Jeesus meidän syntien sovittajaksi ja ollaan hyvässä turvassa. Aamen.

Lohdutus

 

Olen viime viikot toiminut äitini saattohoitajana. Tänä aikana olen oppinut paljon lohdutuksen merkityksestä. Kun ihminen on itse heikoilla, hän tarvitsee paljon lohdutusta. Tällainen tila voi olla elämän loppuvaiheiden lisäksi myös isojen vastoinkäymisten kohdatessa. Äiti kuvaa tilaansa, ettei hän jaksa enää edes ajatella. Tätä miettiessäni olen myös itselläni tunnistanut hetkiä, jotka ovat olleet niin raskaita, ettei ole jaksanut edes ajatella. Silloin ystävän tai perheenjäsenen lohdutus on ollut erityisen arvokasta.

Minulle on näinä viikkoina tullut hyvin konkreettiseksi 2. Korinttolaiskirjeen 1. luvun jakeet 3-4: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”

Meidän Jumalamme on lohdutuksen Jumala. Jokaisen ihmisen elämässä on vaikeita aikoja ja asioita. Ainut todellinen lohdutus niihin tulee lohdutuksen Jumalalta. Isä lähetti Ainoan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät. Me saamme kaikessa turvautua Jeesuksen armoon ja luottaa siihen, että kaikkien vaikeuksien keskeltä hän vie meidät kerran taivaan kotiin.

Kun nyt oma äitini tarvitsee minulta paljon lohdutusta läsnäolon, hellittelyn, virsien, rukouksen ja taivastoivon välittämisen kautta, samalla rakastava Jumala antaa minulle lohdutustaan myös Raamatun sanan kautta. Meille kaikille todellinen lohdutus on siinä, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja sen me saamme uskoa itsellemme yksin armosta.

Tänä aamuna kännykän näytöllä oli ensimmäisenä Jeremiaan saama lohdutuksen sana: ” Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Miten valtavan riemun tuo lupaus meille antaa. Me saamme joka hetki luottaa siihen, että Herran ajatukset meitä kohtaan on hyvät. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hän vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Lohdutuksen Jumalan läsnäoloa sinun elämääsi!

ETSI TIETÄNI JA LÖYDÄT TEHTÄVÄSI

 

 

Rukoilin Jeesukselta sanaa ja Hän armossaan puhui minulle seuraavaa :

 

”Niin moni etsii polkuaan omasta itsestään käsin. He eivät ole vielä ymmärtäneet, että Minä olen Waymaker, tienraivaaja. He saattavat kääntyä minun puoleeni hapuillen, mutta eivät ole oivaltaneet, että MINÄ OLEN TIE JA TOTUUS JA ELÄMÄ (Joh 14:6). Eli, koska olen TIE, heidän tulee seurata minua. Niin moni omani etsii tietään ja palveluspaikkaa omista taidoistaan, halustaan, omasta ymmärryksestä, missä ja miten heidän tulisi palvella. Tämä ei ole tahtoni. Tahtoni on juuri se, mistä aiemmin jo kerroin, että jokaisen, ihan jokaisen seuraajani tulee etsiä joka päivä minun vanhurskasta tahtoani, minun kasvojani. Minä olen ennalleen asettaja, minä olen tienraivaaja, Minä olen se, joka luo virrat erämaahan. Minä olen se, jolla on suunnitelma teille jokaiselle, miten ja missä palvella minua”, 

 

Sananlasku 3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi

 

On myös aikoja, kun olen hiljaa. Se ei tarkoita, ettenkö näkisi, kuulisi, olisi rinnalla. Ihmiset hakevat niin kovasti kokemuksia minusta, tai vertaavat kokemuksiaan, ymmärrystään toinen toisiinsa. Sekin on väärä tie edetä. Toisinaan, kyllä toisinaan, opetan toisten kokemusten kautta uskossa kasvamista, mutta jokaisen tulee itse yhdessä minun kanssani löytää tuo tie, tuo tehtävä ja palveluspaikka.

 

En myöskään pidä siitä, että kilpailette keskenänne siitä, mitä armoituksia kukin kantaa. En pidä siitä, että puhutte toinen toisistanne takanapäin tuomiten ja arvostelevaan sävyyn. Muista, jokainen teistä on vajavainen. Niin myös sinä, joka arvostelet muita. Ole varovainen sanoissasi, sillä jokaisesta sanastasi joudut vastuuseen kerran taivaissa, kohdatessasi minut kasvoista kasvoihin.

 

Matteuksen evankeliumissa on kirjoitettu 12:36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tehdä tili tuomiopäivänä”

 

Mutta rakas omani, mielitiettyni. Tämä on ihmisen osa, erityisesti seuraajani, ymmärtää, että kaikki tulee Isän kädestä, ei teistä itsestänne. Ja rakkauteni teitä kohtaan on suuri, ylenpalttinen. Kysy, rakas omani, apuani, neuvojani ja kulkusi suuntaa. Usko enemmän, että vastaan rukouksiisi. Minä kyllä vastaan sinulle tavalla tai toisella. Pidä Raamatun tuntemus korkeassa arvossa ja vältä kaikkea pahaa ja turmiollista. Moni omani on langennut ylpeydessä syntiin ja vihollinen on ottanut kopin. Vihollisella kun on oma suunnitelmansa jokaiselle omalleni. Älä avaa sille yhtäkään avonaista ovea, synnin porttia, sillä silloin se tulee.   

 

1 Piet 5:8 Olkaa raittiit, valvokaa! Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien kenen saisi niellä. 9 Vastustakaa häntä lujina uskossa tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää”

 

”Rakas seuraajani. Nosta pääsi. Vapautuksen aika on lähellä. Kärsimykset, koetukset ja kompastuksetkin kuuluvat vaellukseesi, mutta Minä kyllä autan sinua, kun teet kokosydämisen parannuksen jokaisen kerran jälkeen. Usko minuun, usko Raamatun sanaan. Minulla on hyvä suunnitelma teille jokaiselle ja kun anot tahtoni toteutumista ja odotat maltillisesti, et voi ajautua harhaan. Minun virtani on vettä täynnä. Tule, ja virvoitu siinä, minun läsnäolossani ja Pyhän Hengen ilmapiirissä. Ruoki itseäsi joka päivä Sanalla. Saat kokea rauhan ja pyhityksen. Vien sinua joka päivä eteenpäin. Älä epäile, älä järkeile, usko ainoastaan.”  

 

Kirje heprealaisille luvun 11 ensimmäinen jae sanoo:” Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näyn” Aamen!

KRISTUS TUOKSU – MITÄ SE ON?                                                                             

 

 

Tutustuin nigerialaiseen pastori Johniin Ugandassa ollessani siellä kristillisessä konferenssissa puhumassa toukokuussa vuonna 2023. Pastori John kutsui minut vieraakseen puhujaksi Nigeriaan, Ikot Abasiin. Kiitin häntä kutsusta. Sanoin, että otan asian rukouksiin ja että olen häneen myöhemmin yhteydessä. Aina ennen lupautumista mihinkään, kysyn asiaa Jeesukselta, tuleeko minun lähteä? Onko tämä Sinun kutsu minulle työnantajanani. Näin Herra on ohjeistanut minua tekemään.

 

Päästyäni Ugandan konferenssimatkalta koti-Suomeen, polvistuin eräänä aamuna ja kysyin Jeesukselta, tuleeko minun lähteä Nigeriaan. En ehtinyt kuin huokaista tämän asian Herralle, niin valtava Pyhän Hengen läsnäolo täytti minut. Herra armossaan vastasi minulle heti: ”Mene, Satu, mene. Kyllä, tämä kutsu on minulta”, Sen jälkeen Pyhä Henki antoi minulle puheenvuoron, joka minun tulisi siellä jakaa. Otin välittömästi esille päiväkirjan ja kirjoitin useamman sivun mittaisen puheenvuoron ylös. Olin häkeltynyt Herran voimallisesta ilmestymisestä. Minut täytti suunnaton ilo ja kiitollisuus siitä, että Herra antoi näin selkeän vastauksen, ja että saan seurata Häntä. Otin yhteyttä pastori Johniin, ja kerroin, että otan kutsun vastaan.

 

Valmistautumiseni Nigerian syyskuun matkaan alkoi heinäkuussa. Pastori John oli myös innoissaan tulemisestani, ja alkoi valmistella parin viikon mittaista kiertuetta Ikot Abasissa. Se on vanha kylä Nigerian eteläosassa. Paikalla on synkkä historia. Se on tunnettu siitä, miten sinne aikoinaan kerättiin tuhansia ja taas tuhansia afrikkalaisia vangeiksi. Heidät kuljetettiin vesiteitse Amerikkaan asti orjiksi.  Ymmärsin, että tuo paikka on erilainen. Se ei ole vain joku kyläpahanen Nigerian erämaassa. Sen historia on pimeä, suorastaan kauhistuttava. Tuo kylä, jos mikään, tarvitsee Kristusta Jeesusta ja Jumalan läsnäoloa. Nyt Herra on armossaan kutsunut minut sinne julistamaan antamaansa Sanaa. Ja koska Pyhä Kaikkivaltias Jumala on työnantajani, oli kenenkään turha tulla minulle arvuuttelemaan, että onkohan tuo nyt ihan viisasta lähteä yksin, valkoisena naisena Nigerian syrjäiselle maaseudulle julistamaan sanaa. Nigeria on erittäin levoton ja hyvin vaarallinen maa. Se on totta! Nigeria on erittäin vaarallinen paikka varsinkin valkoihoiselle, yksin matkustavalle naiselle. Ja mitä luin ulkoministeriön sivuja Nigeriaan matkustamisesta, julistivat ne matkustamisen välttämistä sinne. Mutta kun Herra kutsuu ja lähettää, silloin menen. Luotan yksin häneen.

 

Valmistautuminen tällaiselle matkalle edellyttää uskollisten sisarten ja veljien esirukoukset. Se sisältää oman elinpiirin täydellisen rauhoittamisen, jatkuvan hiljentymisen Herran eteen. Herran läsnäolon etsiminen ja siinä viipyileminen on keskiössä. Samoin rukous ja Raamatun lukeminen on keskiössä. Herra oli luvannut antaa tämän yhden puheenvuoron lisäksi muutakin julistettavaa matkalle. Ja kyllä Hän antoikin. Edellisenä iltana ennen lentoa Herra antoi toisen puheenvuoron jaetavaksi. Lisäksi Herra sanoi kertovansa paikan päällä, mitä aiemmin minulle julistamiaan asioita minun tulisi siellä jakaa. Tämä myös tapahtui.

 

Sitten eräänä yönä, ehkä noin kaksi viikkoa ennen lähtöä tapahtui IHME. Heräsin sikeästä unesta noin kello kolme yöllä. Heräsin ihmeelliseen, valtavan ihanaan, voimakkaaseen tuoksuun. Se ei ollut vain makuuhuoneeseeni, vaan koko asunnossani! Ja vaikka olen hyvin allerginen, ei tuo tuoksu aiheuttanut mitään reaktioita minussa. Olin aivan ihmeissäni! Istuuduin ja laitoin valot päälle. Tuo tuoksu oli niin ihmeellisen! Aloin kysellä Herralta, mitä tämä on?! Oletko se Sinä, Jeesus Kristus? Ei ole sanoja, jotka riittävät tuon tuoksun kuvailemiseen. Kiitin ja ylistin Herraa, Vapahtajaani! Nauroin ääneen ja kyyneleet valuivat silmistäni. Hengittelin tuota ihmeellistä tuoksua ja koin valtavaa iloa, kuin iloöljyä olisi vuodatettu ylleni. Koin niin suunnatonta iloa sisintäni myöten. Tuo tuoksu hoiti ja vahvisti minua. Tuoksu ei loppunut. Jossain kohtaa nukahdin uudelleen.  

 

Johanneksen evankeliumissa, luvussa 12 ja jakeessa 3 (v.1938) kerrotaan, miten nardusvoiteen tuoksu täytti koko huoneen: ”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua”

 

Aamulla, kun heräsin, tuoksu oli poissa. Ajattelin, että sen täytyi olla Kristus-tuoksua. En ollut koskaan kokenut vastaavaa, enkä kuullut tällaisesta, mutta tiesin sen olevan Jumalalta. Jaoin kokemukseni muutamille uskonystäville. He kaikki totesivat samoin: ”Satu, tuo on ollut Kristus-tuoksua ja Herra on voidellut, vahvistanut sinua näin lisää Nigerian matkaa varten. Tarvitset tuon voitelun juuri tuolle matkalle. Saat vain kiittää Herraa ilmestymisestään.” 

 

2 Kor (1992) 2Paavali Kristuksen voittosaatossa 12 Lähdin sitten Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön. 13 Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan. 14 Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.  16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?  17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.

 

Ja toden totta! Matka oli vaaroja täynnä. Melkein menehdyin, mutta Jesaja 59 lupaa luvussaan (1938):1 Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Aamen!