Matteuksen evankeliumin alussa on monia esimerkkejä siitä, miten Jumala puhuu ihmisille ja siitäkin, miten nämä ihmiset kuulevat ja toimivat Hänen tahtonsa mukaan.
Joosef toimi niin kuin Herran enkeli unessa kehotti ja otti Marian vaimokseen. Idän tietäjät seurasivat tähteä ja löysivät seimestä Jeesus-lapsen ja veivät Hänelle lahjoja ja osoittivat Hänelle kunnioitusta. Joosefille Herra ilmoitti jälleen unessa, että heidän pitää paeta Egyptiin, sillä Herodes tappaa vastasyntyneet poikalapset. Profeetan kirjassa oli ilmoitettu, että Messias syntyy Betlehemissä.
Ihmeellistä on myös se, miten jo vanhassa testamentissa oli kaikki mitä tuli tapahtumaan. Kävi myös toteen profeetta Jeremian ennustus siitä, miten Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli, kun Herodes toteutti lastenmurhat.
Oikeastaan Raamattu on täynnä kertomuksia johdatuksesta ja kuuliaisista ihmisistä. Kaikessa tulee esiin Jumalan suunnitelmat ja voima, viisaus. Ihmisen kuuliaisuus ei riitä siihen, että hän toimii oikein, vaan ainoastaan Jumala voi vaikuttaa ihmisen toimintaan. Kun mietin, miten heiveröistä oma kuuliaisuuteni on ja liian usein toimin vastoin Jumalan tahtoa, niin en voi kuin luottaa Hänen rakkauteensa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät tuomalla armahduksen meille kärsimällä ristinkuoleman.
Kuuliaisuus on sittenkin sitä, että annan Jeesuksen tulla elämään ja Hän rakkaudellaan muuttaa minua niin, että haluan kuulla ja uskoa ja kulkea Hänen kanssaan. On tietysti tärkeää antaa aikaa siihen, että Jumalan sana voi vaikuttaa lukemalla ja kuulemalla Jumalan sanaa. Silloin voin kuulla Jumalan äänen ja nähdä Hänen ihmeitään. Jumala puhuu monin tavoin: ensisijaisesti Sanansa kautta, mutta myös unien kautta, luonnon kautta ja ihmisten välityksellä. Hänet voi kohdata tuulen henkäyksenä tai tulen liekkinä. Maailmassa tapahtuu niin paljon, mitä en ymmärrä, mutta silloin voin ja voimme luottaa Jumalaan: kaikki tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.
keskiviikko 4. joulukuuta 2019
lauantai 30. marraskuuta 2019
Toivo Jeesuksessa
Elämme monin
tavoin epävarmaa aikaa. Uutisista saamme koko ajan kuulla luonnon
katastrofeista ja onnettomuuksista. Monilla on myös omassa elämässään erilaisia
isoja vaikeuksia. Se, miten jaksamme tätä elämää, on hyvin paljon kiinni siitä,
onko meillä toivo paremmasta vai ei. Tässä inhimillisessä elämässä toivo
liittyy siihen, ajattelemmeko ihmisellä olevan mahdollisuuksia ja halua
vaikuttaa maapallon tilan parantumiseen. Myös mahdollisuudet vaikuttaa oman
elämäntilanteen parantumiseen lisäävät toivoa. Tämä inhimillinen toivo on
kuitenkin hyvin epävarmalla pohjalla ja vaihtuu helposti epätoivoon.
Onko sitten
olemassa toivoa, joka ei ole toiveajattelua eikä vaihdu hetkessä epätoivoon?
Kyllä on. Tuo muuttumaton, ikuinen toivo, on Jumalassa, siinä, mitä Hän on
tehnyt, tekee ja tulee tekemään. Jumala valmisti ihmiselle pelastuksen jo
silloin, kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin. Jumala myös kertoi sen heti
heille, jotta ihmisellä olisi toivo. Ennen Jeesuksen syntymistä ihmiseksi ja
Hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemistaan eläneet ihmiset pelastuivat
luottamalla Jumalan lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.
Golgatan
ristillä Jeesus sovitti meidän syntimme. Jeesuksessa meidän syntimme ei enää mene
Jumalan kasvojen eteen, vaan kun Jumala katsoo meitä, joiden synnin Jeesus on
sovittanut, Hän näkee rakkaan Poikansa puhtauden. Golgatan ristillä Jeesus on
lunastanut meidät itselleen. Jeesuksen omina emme ole enää synnin ja kuoleman
vallassa, vaan saamme elää ikuista elämää jo nyt.
Mitä siis on
kristillinen toivo? Se on sitä, että Isä Jumala rakastaa meitä, Poikansa
pelastamia ihmisiä. Hän haluaa meidät, rakkaat lapsensa, luokseen ja huolehtii
siitä, että Jeesuksen kallis veri ei ole vuotanut turhaan, vaan me selviämme
tämän maanpäällisen elämän läpi ikuiseen elämään Jumalan luona.
Antaako tämä
ikuisen elämän varma toivo meille sitten luvan suhtautua välinpitämättömästi
tämän maapallomme ja oman elämämme haasteisiin? Ei missään tapauksessa. Jumala
antoi jo Aatamille ja Eevalle tehtävän viljellä ja varjella tätä maata. Se on edelleen
meidän tehtävämme. Meidän tulee elää suojellen elämää ja huolehtien luonnon ja
ihmisten hyvinvoinnista. Tätäkin saamme tehdä Jumalan johdatuksessa. Hän antaa
meille toivon myös tähän elämään.
Sinä, ystävä, joka olet epätoivoinen tässä
maailmantilanteessa, luota siihen, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja
sinä saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen kalliin sovintoveren tähden. Hän on
sinut lunastanut ja on sinun kanssasi joka hetki.
sunnuntai 24. marraskuuta 2019
Ei tuomita, ettei meitä tuomittaisi
Raamatussa
sanotaan: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette,
niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan
teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että
omassa silmässäsi on hirsi?” (Matt. 7:1-3). Tässä kohdassa tuomitseminen
tarkoittaa tuomiohenkisyyttä. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö saisi nuhdella
toista vääryydestä. Raamatussa on monta esimerkkiä tällaisesta nuhtelemisesta: Naatan
nuhteli kuningas Daavidia, Paavali nuhteli Pietaria ulkokultaisuudesta jne.
Minä
ajattelen, että tuomiohenkisyys on muiden ihmisten yläpuolelle asettumista.
Ajatellaan, että vain minä tai se seurakunta, johon kuulun, tietää totuuden. Ei
hyväksytä muita seurakuntia, joilla on erilaiset tavat, oikeiksi kristityiksi
ja silloin tulee tuomiohenki heitä kohtaan. Samalla tavalla, jos ihminen on
elänyt omasta mielestään hyvän elämän, hän voi tulla sielunvihollisen
sokaisemaksi ja nähdä kaikessa, miten muut ovat epäonnistuneita ja huonoja
ihmisiä. Tällaisen itserakkaan ihmisen ympärillä ei kukaan viihdy ja samalla
tavalla itseriittoisen seurakunnan lähellä ei toisilla, kyseiseen seurakuntaan
kuulumattomilla, ole hyvä olla.
Kun
Matteuksen evankeliumissa käytetään passiivimuotoa, silloin yleensä puhutaan
siitä, mitä Jumala tekee. Tässä sanotaan: ”niin kuin te tuomitsette, niin
tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille
mittaamaan”. Tämä on aika vakavaa puhetta. Jos tunnemme itsessämme tällaista
tuomiohenkisyyttä, niin meidän täytyy tehdä siitä niin sanotusti parannusta ja
koettaa päästä siitä eroon.
Tässä
sanotaan myös: ”kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että
omassa silmässäsi on hirsi?”. Vanhemmassa käännöksessä puhutaan malkasta.
Meillä nykyihmisillä ei ole enää käytössä tuota malka-sanaa ja siksi helposti
siitä tulee mieleen jonkinlainen akana tai muu melko pieni roska. Malka on
kuitenkin ihan oikeasti iso puu. Malka tarkoittaa olki- tai tuohikatolla olevia
harjalta räystäälle ulottuvia puita, joiden tarkoitus on olla katteen painona
ja pitää se paikoillaan. Hirsi on siis oikein kuvaava sana. Kun me tulemme
sokeiksi siinä omassa hyvyydessämme ja pyhyydessämme, niin me emme enää huomaa,
että olemme jo täysin sokeita ja meillä on hirsi omassa silmässämme, vaan me
näemme ainoastaan vikaa muissa.
Kiitos
Jeesukselle siitä, että Hän on antanut Raamattuun meille näitä varoittavia sanoja,
ettemme saa elää tuomiten toisia. Armon avulla me voimme tästä
tuomiohenkisyydestäkin vapautua. Jeesus tuomitsee katuvat armolla ja
laupeudella, ja me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja
veren tähden. Ole, ystävä, turvallisella mielellä ja luota siihen, että Jeesus
johtaa häneen uskovat taivaan kotiin.
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
Saamme maistaa Jeesuksen suloisuutta
Vaimoni
pyysi minua tekemään lihamakaronilaatikkoa, johon lisäisin jääkaapissa olevia
suppilovahveroita. Lupasin tehdä tuon ruuan. Otin kaapista makaronipussin ja
luin siitä ohjeen. Siinä ei kuitenkaan mainittu suppilovahveroista mitään. Tein
kuitenkin vaimoni toiveen mukaan ja laatikosta tulikin oikein hyvä, metsäisen
makuinen ruoka. Kun vaimo tuli töistä, niin söimme ja me molemmat pidimme
tuosta mausta.
Ihminen,
joka ei ole ikinä syönyt makaronilaatikkoa, tai puhumattakaan
suppilovahveroista makaronilaatikossa, ei tiedä, miltä tuo ruoka maistuu. On
mahdotonta ymmärtää jonkin ruuan makua, jos ei ole ikinä sellaista maistanut. Sama
on, jos joku ei ole kuullut Jeesuksesta ja saanut vastaanottaa syntien
sovitusta, hän ei ymmärrä, mitä uskossa eläminen on. Hän ei voi maistaa
Jeesuksen rakkauden suloista makua. Meidän tehtävämme on jakaa evankeliumia
kaikille niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Saamme kertoa
siitä mausta, miltä syntien anteeksi saaminen maistuu ja luottaa siihen, että
Pyhä Henki herättää heissä uskon Jeesukseen ja hekin saavat tulla osalliseksi
Jumalan armosta.
Raamatussa
puhutaan siitä, että meidän ei tule koota itsellemme aarteita tänne maan päälle
vaan taivaisiin, jossa ei koi ja ruoste raiskaa. (Matt. 6) Ajattelen, että tuo
taivas ilmenee myös jo täällä maan päällä ja tulevaisuudessa siellä
jossain. Jumalan rakkaus vaikuttaa jo täällä. Kun olemme sanan kuulossa ja
nautimme Herran pyhää ehtoollista tai käymme raamattupiirissä, niin se on sitä
aarteiden kokoamista tähän aikaan ja myös tulevaan. Silloin kun me täältä lähdemme,
niin me viemme omalta osaltamme sydämessämme olevan aarteen, joka on Jeesus
Kristus, mukanamme iankaikkisuuteen. Jokainen, joka uskoo Jeesuksen elämäänsä,
on jo itsessään aarre.
Muista, että
sinäkin, joka et vielä jaksa uskoa itseäsi armosta autuaaksi, niin sinä saat
uskoa. Sinä olet osallinen tästä hienosta ateriasta. Sinulla on lupa nauttia
se. Jeesus on sinut ja meidät kaikki sovittanut ja me saamme tänäänkin uskoa,
että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren
tähden. Se on sinun ja minunkin kohdalla jo tänään totta. Me saadaan nauttia
aarteesta, valtavasta salaisuudesta, jota me ei voida toisille antaa, vaan
ainoastaan Jeesus voi sen antaa. Kun olemme syöneet hyvän aterian, meistä näkyy
rauha ja tyytyväisyys. Samoin silloin, kun me saamme nauttia Jeesuksen
ehtoollisessa ja Sanassa, me saadaan siitä itsellemme rauha ja tyytyväisyys. Ollaan
ystävät hyvässä turvassa, sillä Jeesus on meidän syntimme pessyt pois.
lauantai 16. marraskuuta 2019
Taivaan aarteita
Tämä
marraskuu on kovin pimeää aikaa ja ainakin minä saan paljon vähemmän aikaiseksi
kuin valoisampana aikana ja untakin tarvitsen enemmän. Juuri nyt kuitenkin
luemme Raamatusta niitä tekstejä, joissa kehotetaan valvomaan. Aloin miettiä,
mitä tuolla valvomisella tarkoitetaan. Valvominen on tietenkin nukkumisen
vastakohta. Nukkuessa havainnoimme ympäristöämme hyvin vähän. Valvomisesta on
tullut myös sana valvomo. Monissa tehtaissa ja yrityksissä on valvomo, josta
tarkkaillaan kaikkea sitä, mitä rakennuksessa tapahtuu. Kun sieltä käsin
seurataan tapahtumia, ei se ole hermostunutta tai pelokasta, vaan levollista
tapahtumissa mukana olemista.
Miten me
sitten kristillisessä mielessä voimme valvoa. Ajattelen, että valvominen on
Jeesukseen katsomista. Kun Pyhä Henki on herättänyt meissä uskon Jeesukseen
syntiemme sovittajana, olemme saaneet kalleimman aarteen, joka on olemassa.
Matteuksen evankeliumin 6. luvussa sanotaan (jakeet 19-21): ”Älkää kootko
itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat
murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,
missä ei koi ja ruoste raiskaa ja missä ei varkaat murtaudu sisään eivätkä
varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.”
Ihmiselle on luonteenomaista, että hän huolehtii siitä, mikä on hänelle
arvokasta ja sitä hän valvoo.
Jeesuksen
pelastamina saamme koota aarteita taivaaseen. Mitä nuo taivaalliset aarteet
sitten ovat? Suurin aarre on syntien anteeksi saaminen Jeesuksen sovintoveren
tähden. Jeesuksen pelastamina saamme Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä. Pyhä Henki
myös opettaa meille Raamatun Sanaa. Rukouksessa saamme puhua taivaallisen
Isämme kanssa ja seurakunnassa virkistyä Sanasta, ehtoollisesta ja uskovien
yhteydestä. Saamme myös kertoa Jeesuksesta läheisillemme. Valtavia aarteita,
vai mitä! Eikä meidän tarvitse olla tippaakaan huolissamme siitä, että tuo
aarre varastettaisiin. Saamme valvoa levollisina ja turvallisella mielellä
katse suunnattuna Jeesukseen ja nauttia noista taivaallisista aarteista jo
täällä maan päällä.
lauantai 9. marraskuuta 2019
Pyhän Hengen valossa
Rauhantervehdyksellä
haluan teitä kaikkia ystäviä tervehtiä. Tänään on pyörinyt mielessäni sellainen
asia, kun Raamatussa Matt. 6:22-23 sanotaan näin: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos
silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko
ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen
onkaan pimeys!”. Ajattelen, että tällä vertauksella tarkoitetaan nimenomaan
hengellistä pimeyttä. Ihminen, joka vaeltaa pimeydessä, on sellainen, joka sanoo,
ettei ole Jumalaa eikä Jeesusta. On myös niitä, jotka ajattelevat, että kyllä
usko Jumalaan riittää eikä Jeesusta tarvita. Mutta kuitenkin kaikki elämä ilman
Jeesusta on sitä hengen pimeyttä.
Kun ihminen
alkaa herätä, hän huomaa oman pahuutensa. Pyhän Hengen valo alkaa tehdä työtä
ihmisen sisällä ja hän alkaa huomata, että kaikki hänen omat tekonsa ovat
itsekkäitä. Omasta puolestamme me olemme pimeitä, mutta Jumalan valo, Pyhä
Henki, tekee meissä kristityissä työtään koko tämän elämämme ajan ja se on se
meidät valaiseva valo. Tuo valo saa meissä aikaan uskonelämää.
Kun viime syksynä päivät alkoivat pimentyä, ostin sellaisen aurinkolampun,
jossa on todella kirkas valo. Kun tuon lampun ääressä tekee ristisanatehtäviä, näkee
hyvin kaikki pienimmätkin piirustukset. Vaikka tavallisen lampun valossa on silmälasit
päässä, niin ei silti tahdo nähdä niitä pienimpiä tekstejä, mutta siinä aurinkolampun
valossa näkee. Tämäkin vertaus on toki huono, kun puhutaan Pyhän Hengen
valosta, mutta kuitenkin siinä on samasta asiasta kyse. Kun ihminen Pyhän Hengen
valon kirkkaudessa huomaa oman syntisyytensä, hänelle ei jää muuta
mahdollisuutta kuin kääntyä Jeesuksen puoleen ja hakeutua seurakuntayhteyteen. Seurakuntayhteys
on kuin hengellinen sairaala. Seurakunnassa me kaikki olemme toipumisprosessissa
ja eheytymässä. Jeesuksen rakkaus on se voima, jossa me eheydymme ja tulemme
osalliseksi aidosta elämästä. Jumala hoitaa meitä Sanallaan ja ehtoollisessa saamme
konkreettisesti nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi.
Ollaan
ystävät hyvässä turvassa. Jeesus on meidät omalla sovintoverellään pessyt
puhtaaksi ja me saamme uskoa tänäänkin itsemme sovitetuksi Jeesuksen nimen ja
veren turvin.
lauantai 2. marraskuuta 2019
Jumala on pyhä
Vietämme
pyhäinpäivää. Raamatussa sana ”pyhä” kuvaa Jumalaa. Pyhyys on siis Jumalan
ominaisuus, ei ihmisen. Ihminen ei itsessään voi olla pyhä. Ihmisestä voi
sanoa, että hän on pyhä vain silloin, kun Jeesus hänet pyhittää. Meidän ei siis
itse tarvitse yrittää tulla pyhiksi, vaan ainoastaan Jeesuksen kautta olemme
pyhiä.
Tuleeko
meistä Jeesuksen pyhittäminä sitten synnittömiä niin kuin Jeesus on synnitön?
Tämän maan päällisen elämän aikana ei tule. Jumala näkee meissä rakkaan
Poikansa synnittömyyden, mutta me itse pysymme syntisinä. Tämä on hyvin
lohdullista, koska minun ei tarvitse yrittää esittää sellaista, mitä en ole.
Millaista
Jeesuksen pelastamien ihmisten elämä täällä maan päällä sitten on? Ihan samanlaista
ihmisen elämää iloineen ja suruineen kuin kaikilla muillakin, mutta samalla kuitenkin
erilaista. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa elämässämme paljon enemmän kuin osaamme
pyytää tai edes ajatella. Jumala ohjaa elämäämme salatusti kohti
iankaikkisuutta. Meidän osamme on olla yhteydessä Isäämme Sanan, rukouksen ja
ehtoollisen avulla ja antaa Pyhän Hengen vaikuttaa meissä tekemistä ja
tahtomista elämässämme ja ihmissuhteissamme.
Ajattelepa
tilannetta, että et olisi missään yhteydessä omaan isääsi, et tapaisi häntä
juuri koskaan, et soittaisi hänelle, et kertoisi hänelle omia kuulumisiasi etkä
haluaisi tietää, mitä hänelle kuuluu. Pysyisikö teidän suhteenne kunnossa? Enpä
usko. Samalla tavalla meidän suhteemme taivaalliseen Isäämme pysyy kunnossa,
kun vietämme aikaa Hänen kanssaan. Jumala on antanut meille Raamatun, jossa Hän
kertoo itsestään ja siitä, mitä Hän on meidän puolestamme ja hyväksemme tehnyt.
Hänen Pyhä Henkensä opettaa meitä tuntemaan Jeesuksen ja auttaa meitä
ymmärtämään Raamattua. Jumalan tahto on, että me Hänen lapsinaan pidämme
yhteyttä Isäämme ja sisaruksiimme eli muihin Jeesuksen pelastamiin ihmisiin.
Jos yhteydenpito on vähäistä, niin vieraannumme perheestämme. Vähitellen voi
käydä niin, ettei perheellä ole meille enää mitään merkitystä ja jätämme sen
kokonaan. Tuollainen tilanne tekee Isämme hyvin surulliseksi, mutta Hän ei
pakota ketään pysymään perheessään. Ovi on kuitenkin jatkuvasti auki ja Isä
odottaa pois lähteneitä lapsiaan takaisin kotiin.
Jos ystävä koet,
että yhteytesi taivaalliseen Isääsi on katkennut, niin muista, että Hän odottaa
sinua koko ajan. Jos syntitaakka painaa sinua, niin puhu Isällesi, pyydä
syntejäsi anteeksi ja usko, että Jeesus on kuolemallaan sovittanut kaikki sinun
syntisi. Ota vastaan syntien anteeksianto Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän on
kaiken tehnyt puolestasi ja sinä saat elää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
