Jeesus kalastuksen opettajana

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Näin pääsiäisen jälkeen on vähän sellainen tyhjä fiilis. Pääsiäisen aikaan tuli kuunneltua ja tutkittua Jumalan sanaa paljon, mutta nyt on taas koittanut arki. Tuosta Sanan tutkimisesta minua jäi vaivaamaan nuo kalastusasiat. Voin sen verran kertoa taustaa, että minun isäni isä oli innokas kalamies. Olin hänen mukanaan kokemassa verkkoja ja siinä nuo kalastusasiat ja sanat huopaa ja souda tulivat minulle hyvinkin tutuiksi.

Mutta nyt Raamatun opetukseen. Silloin kun Jeesus valitsi opetuslapsia, joista monet olivat ammatiltaan kalastajia, niin Jeesus sanoi heille, että hän tekee heistä ihmisten kalastajia. Nyt elettiin aikaa, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, kuollut ja noussut ylös haudasta. Ylösnoussut Jeesus oli ilmestynyt opetuslapsilleen, mutta siitä huolimatta Pietari ja muutama muu opetuslapsi päättivät lähteä kalaan ja ilmeisesti he ajattelivat jatkaa kalastajan ammattiaan. Aamun koittaessa rannalle tuli sitten mies, joka huusi opetuslapsille, että onko heillä mitään syötävää. (Joh. 21) He vastasivat, ettei ole. Mies huutaa rannalta, että heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte. Miehet tekivät niin ja verkko täyttyi kaloista. Siinä oli kaikkiaan 153 isoa kalaa. Siinä vaiheessa, en muista kuka opetuslapsista sanoi, että tuohan on Jeesus. Silloin Pietari innostuu, hyppää pois veneestä ja kiiruhtaa kohti rantaa ja Jeesusta.

Minä ajattelen, että se, kun verkko piti heittää veneen oikealle puolelle, on kuvaa siitä, että Jeesus istuu Isän oikealla puolella. Silloin kun Jeesus ja Pyhä Henki on kalastajana, niin silloin verkko pitää heittää oikealle puolelle. Jumala on silloin läsnä siinä kalastuksessa. Tämä on tietysti symboliikkaa, mutta siinä on paljon syvällisyyttä. Kun Pietari menee sitten sinne rannalle, niin Jeesus kolme kertaa kysyy Pietarilta, että rakastaako tämän Jeesusta ja käskee Pietaria kaitsemaan hänen lampaitaan eli meitä kristittyjä. Sen jälkeen opetuslapset sitten lähtevät työhön ja viemään evankeliumia.

Tänä päivänäkin on sillä tavalla ystävät, että kun me viemme Jumalan evankeliumia ja kerromme Jeesuksesta, niin me silloin aina heitämme verkkoja sinne oikealle puolelle. On Jeesuksen asia, mitä sinne verkkoon tarttuu. Joskus sinne tarttuu isoja kaloja ja joskus pieniä, mutta se ei ole meidän asiamme, se on Jeesuksen asia. Meidän asiamme on vain kertoa Jeesuksesta ja viedä armon evankeliumia eteenpäin.

Minä olin aikoinani hyvin ahdistunut oman syntisyyteni kanssa ja sain kuulla armon evankeliumin, sen, että Jeesus on kuollut minun syntieni puolesta. Koen, että silloin minä tartuin siihen Jeesus-verkkoon, jossa olen tänäkin päivänä. Nyt minä saan omalta osaltani olla viemässä evankeliumia muille ihmisille ja olla kertomassa armollisesta Jeesuksesta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Olaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus ottaa omakseen

Paavali sanoo Filippiläiskirjeessä (3:12): ”Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen”. Kun tuota omaksi ottamista ajattelee, tulee ensimmäisenä mieleen se, että aloite on lähtöisin Jeesuksesta, ei minusta. Tuo kohta oikein huokuu sitä, että Jeesus on aktiivinen, emme me. Hän ei jätä meitä etsimään ja löytämään itseään. Hän ei katsele jostain kaukaa, että mahtaakohan tuo Tuula nyt kääntyä oikeaan suuntaan ja löytää minut, vaan hän tulee minun luokseni, ottaa lähelleen ja syliinsä.

Meille ihmisille on tyypillistä, että me kuljemme Jeesuksesta poispäin ja jopa pakenemme häntä. Jeesus ei kuitenkaan jätä meitä sinnekään oman onnemme nojaan. Hän kulkee lähellä ja seuraa katseellaan meitä. Hänellä on aikaa odottaa oikeaa hetkeä. Hän saattaa antaa meidän sotkea elämämme inhimillisesti katsoen perusteellisesti, ennen kuin hän tarttuu kiinni ja nostaa ylös. Yksin hän ei meitä kuitenkaan jätä.

Ennen tuota kohtaa Paavali kertoo siitä, miten hän jos kukaan voisi luottaa siihen, mitä hänellä oli ollut. Paavali oli ollut lain noudattajana pikkutarkka, mutta silti hän sanoo sen joutavan romukoppaan. ”Minulla ei ole enää mitään lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen, ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.” (Fil. 3:9) Me emme mahda itsellemme mitään, emme mahda synnille mitään. Me emme voi olla puhtaita ja kelvollisia Jumalalle. Meidän ainut mahdollisuutemme on turvautua Jeesukseen. Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Jeesus on voittanut ja voittaa ne vallat, joille me emme voi mitään. Nyt saatat ajatella, että tuo koskee sitä aikaa ennen kuin tunsit Jeesuksen. Me olemme kuitenkin ihmisiä senkin jälkeen, kun Jeesus on meidät löytänyt. Hän on silloin pessyt meidät puhtaiksi, mutta me emme edelleenkään itse voi synnin vallalle mitään. Ihmisinä pysymme syntisinä ja myös lankeamme synteihin joka päivä. Meidän ainut mahdollisuutemme on Jeesus ja hänen sovintotyönsä.

Jeesus on valmis tänäänkin tulemaan ja ottamaan sinut syliinsä, täyttämään rakkaudellaan ja armollaan. Sinä saat tänäänkin ottaa armon elämääsi täysin riippumatta siitä, mitä olet tehnyt. Siihen ei vaikuta mikään oma tekosi, onnistumisesi tai epäonnistumisesi. Eikä siihen ainakaan vaikuta se, missä joku toinen sanoo sinun langenneen syntiin, vaikka se olisi kuinka totta. Älä haaskaa voimiasi pakenemiseen ja vastaan taisteluun, vaan anna Jeesuksen tulla elämääsi ja ottaa sinut omakseen. Älä myöskään pakene Jeesusta silloin, kun olet jo hänen omansa. Hän kyllä tietää, mitä tekoa me olemme. Usko tänäkin päivänä kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Hän on sinun kanssasi ja pitää sinusta huolen.

Laki ei voi armahtaa

Jumalan rauhaa rakkaat ystävät. On taas jotenkin mieltä ylentävää ja ihanaa, kun on pitkän talven jälkeen tullut kevät ja ensimmäiset kukat ovat nousseet. Kevät on ainakin minulle puhuttelevaa aikaa, kun kaiken synkkyyden jälkeen on vihdoin valoa ja kasvit alkavat kasvaa ja kukat kukkia.

Tänään tuossa mietin 5. Mooseksen kirjan 1. lukua ja sitä, kuinka israelilaiset olivat olleet periaatteessa 11 päivämatkan päässä luvatusta maasta, mutta heidän niskurointinsa takia matka luvattuun maahan kesti 40 vuotta. Tänä päivänäkin me ihmiset tehdään monesti omilla valinnoillamme elämästämme vaikeampaa kuin mitä se olisi, jos me vähän kuluttaisimme aikaa miettimällä, mikä on Jumalan tahto. Mietin myös, että Mooses, jolle oli annettu Jumalan 10 käskyä ja Jumalan laki, ei koskaan päässyt luvattuun maahan, vaan hänen tuli kuolla ennen luvattua maata siinä rajalla. Ainakin minulle tämä kertoo siitä syvällisestä asiasta, että tänäänkään Jumalan laki ei voi viedä meitä luvattuun maahan, vaan se toimii oppaana ja tien näyttäjänä Jeesuksen luo.

Meidän täytyy ymmärtää sellainen asia, että lain tehtävä on osoittaa meille Kristusta eli luvattua, ja jo syntynyttä, Messiasta ja sitä, että me saamme Jeesuksessa uskoa syntimme anteeksi. Se on lain ainut tehtävä. Aivan kuin Mooseksen täytyi kuolla ennen luvattua maata, niin meidän Jeesukseen uskovina täytyy hylätä Jumalan laki pelastajanamme. Ainoastaan Jeesuksen armo ja se ristintyö, minkä hän Golgatalla täytti, kelpaa Jumalalle. Ainoastaan Jeesuksen sovintotyön tähden me pääsemme perille. Tämä on valtavaa Jumalan rakkautta.

Raamattupiirissämme keskustelimme siitä, kun Jeesus pesee opetuslasten jalkoja pääsiäisaterialla. Eräs piiriläinen huomasi, että Jeesus laskeutuu alas pesemään niitä jalkoja. Se on tänäkin päivänä niin, että Jumalan armo kulkee alempana kuin kynnyslista, niin kuin vanhat kristityt tapasivat sanoa. Ei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saamme olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille, emmekä me mitään muuta tarvitse. Aamen. 

Jeesus korjaa särkyneen

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät. Minua on aivan erityisesti tänä aamuna puhutellut se, kuinka meidän Herramme Jeesus Kristus on rakastava ja hyvä Isä. Minulle tuli mieleeni tapaus nuoruudestani. Olin hyvin ahdistunut ja synnintunnon taakoittama. Minusta tuntui, että Jumala haluaa rangaista tällaista syntistä ihmistä kuin minä olen. Näissä tunnoissa meni Upsalan kirkkoon ja siellä puhujana oli David Björk. Hän kertoi siitä, kuinka Elia odotti Herran puhuttelua. Ensin tuli voimakas tuuli ja raju myrsky. Sitten tuli maanjäristys ja tuli, mutta Herra ei ollut niissä. Lopulta tuli lempeä tuuli, rakkauden tuuli, jossa Jumala puhutteli Eliaa. Tämä Raamatun kohta lohdutti minua tuossa tilanteessa hyvin paljon. Ymmärsin, että Jumala haluaa kohdata minut rakkaudella. Sain jättää kaikki taakkani sinne kirkkoon ja lähteä hoidettuna jatkamaan matkaa.

Tähän liittyen mieleeni tuli nyt Raamatun kohta Jes. 42: 2-3: ”Ei Hän huuda eikä melua. Ei kuulu Hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa Hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä Hän ei sammuta. Tinkimättä Hän toteuttaa oikeuden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia meille. Ihmisinä me kaikki, vaikka meidän tunteemme olisivat mitkä, saamme luottaa siihen, että Jumala pitää meistä huolen. Vaikka tuntuisi siltä, että juuri minun uskonlamppuni sammuu eikä minussa ole yhtään mitään uskoa jäljellä, niin se on kuitenkin vain tunne. Jeesus haluaa juuri sen kaltaisia kristittyjä ja ihmisiä ympärilleen, jotka ovat murtuneita ja omasta puolestaan tuntevat itsensä mahdottomiksi kelvata Jumalalle. On suurta armoa, että me saamme luottaa siihen, että Jeesus hoitaa juuri meitä särkyneitä saviruukkuja. Hän kokoaa ja eheyttää meidät.

Joskus aikoinaan minulla oli seinällä taulu, jossa oli yhdet jalanjäljet. Siinä oli teksti: Missä Jeesus olit silloin kun minulla oli vaikeaa? Siihen Jeesus vastasi: Silloin minä kannoin sinua. Tänä päivänäkin Jumala meitä rikkoutuneita, vajaita ihmisiä kantaa ja hoitaa ja armollaan vie meidät perille. Muista ystävä, että vaikka kuinka suuret synnit painavat sinun mieltäsi, sinä saat uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Me saamme luottaa siihen armoon ja olla hyvässä turvassa. Aamen.

Jumalan tahto tapahtuu

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9) Olen miettinyt sitä, miten me ihmiset tulkitsemme jonkin tilanteen ihan eri tavalla kuin Jumala. Jumala näkee jo ennalta, miten tietyt tapahtumat tulevat vaikuttamaan tulevaan elämäämme. Me olemme kiinni ajassa, emmekä pysty ajattelemaan asioita kokonaisuudesta käsin. Omaa elämää pohtiessani näen jälkeenpäin monet asiat ihan eri valossa kuin silloin tapahtumahetkellä. Mietipä, mitkä asiat sinun elämässäsi ovat sellaisia, jotka näet nyt jälkeen päin hyvinä, vaikka tapahtumahetkellä tuntui tosi vaikealta ja joskus jopa siltä, ettet selviä eteenpäin. Luulen, että meille jokaiselle tulee heti mieleen joitain sellaisia asioita. Jumala tiesi niissä tilanteissa, että ne tulevat muuttamaan elämääsi paremmaksi suhteessa Jumalaan ja siihen, että uskot saaneesi armosta syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Inhimillisesti nuo tilanteet voivat edelleen olla hyvin raskaita, mutta pelastuksen kannalta ne kiinnittivät meitä tiukemmin Jeesukseen.

Kun Raamatussa kerrotaan pitkäperjantain tapahtumista, Jeesus viedään maaherra Pilatuksen eteen. Pilatus ei löydä Jeesuksesta mitään syytä ja siksi hän pesee kätensä koko jutusta ja jättää päätösvallan Jeesuksen kohtalosta kansalle. Kansa haluaa ristiinnaulita Jeesuksen. Matteus 27:25 sanotaan: Koko kansanjoukko vastasi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Tämä on se, mitä inhimillisesti ajatellen tapahtui, ja näin asian näkevät ne, joille Pyhä Henki ei ole kirkastanut Jeesuksen sovintotyötä. Mutta oliko kansalla mitään päätösvaltaa Jeesuksen elämästä tai kuolemasta? Edellisessä luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesus rukoili juuri ennen vangitsemistaan Getsemanessa: ”Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Matt. 26:39)

Ihmiset ajattelivat sanoessaan, että Jeesuksen veri saa tulla heidän ja heidän lastensa päälle, että he kantavat koko vastuun Jeesuksen kuolemasta, ja jos siitä seuraa jotain hankaluuksia, niin he huolehtivat myös niistä. Jumala käänsi kuitenkin tuon päälaelleen. Jeesus tiesi, että hänen tehtävänsä oli sovittaa koko ihmiskunnan synti. Hänen verensä kyllä tuli noiden ihmisten ja heidän lastensa päälle, tuomioksi niille, jotka eivät usko, mutta pelastukseksi niille, jotka uskovat. Jeesuksen veri on sovintoveri, joka pesee meidät puhtaiksi, kun sen otamme vastaan. Miten valtavan lohdullinen tuokin Raamatun kohta on. Ihmiset ajattelivat itse hoitavansa asiat, mutta Jumala otti kaiken hoitaakseen. On niin ihanaa armon evankeliumia, että Jumala ei tuomitse meitä epäonnistumistemme ja väärien aikeidemme perusteella, vaan Jeesuksen veri on meidän päällämme. Se tuo meille sovituksen ja antaa iankaikkisen elämän lahjan.

Häät ja uusi viini

Armoa ja rauhaa meidän rakkaalta taivaalliselta Isältämme. Meidän koko kristillisyys on siinä, että me voimme turvautua armoon, ja kun me turvaudumme armoon, saamme itsellemme rauhan. Tänään minua puhutteli Johanneksen evankeliumin 2. luvussa kerrotut Kaanaan häät. Noissa häissä Jeesus aivan ensimmäiseksi työkseen, tai toisaalta se voidaan ymmärtää aluksi, muutti veden viiniksi. Ensinnäkin sen verran taustatiedoksi, että juutalaiset häät pidetään aina viikon kolmantena päivänä. Tämä perustuu siihen, että Mooses sai lain taulut kolmantena päivänä siitä, kun Jumala oli käskenyt kansan puhdistautua ja pyhittäytyä ja näin valmistautua Herran laskeutumiseen Siinain vuorelle (2. Moos. 19).

Juutalaiseen perinteeseen kuuluivat myös nuo vesiastiat, joissa puhdistauduttiin ja jotka kuuluivat vanhan liiton aikaan. Nyt kun hääjoukko oli jo juopunut vanhasta viinistä, kävi niin, että viini loppui. Se oli hyvin häpeällistä juutalaisissa häissä. Jeesus ei halunnut jättää sulhasta pulaan, vaan pyysi, että nuo vanhan liiton vesiastiat täytettäisiin vedellä. Kun ne oli täytetty vedellä, Jeesus muutti veden viiniksi. Nyt pitojen valvoja alkoi ihmetellä, miksi ensin annetaan huonompaa viiniä ja sitten, kun hääväki on juopunut, tarjotaan vasta parempaa viiniä.

Tässä on syvällinen kuvaus uudesta ja vanhasta liitosta. Jeesus halusi tällä teollaan tuoda ilmi, että vanhan liiton ja lainvanhurskauden aika on päättymässä ja nyt on tullut todellinen sulhanen paikalle. Juutalaisessa traditiossa ajatellaan niin, että sulhanen eli ylkä on Jahve ja Israel on morsian. Jeesus näytti niille, jotka ymmärsivät kirjoituksia, että oli tapahtumassa jotain suurta, kun ne vanhat puhdistautumisastiat täyttyivät viinillä. Se oli silloin jo sitä samaa viiniä, jota me tänä päivänä saamme ehtoollisella nauttia. Se on Jeesuksen siunaamaa viiniä. ”Se on uusi liitto minun veressäni”, niin kuin Jeesus sanoo. Se kuvaa hänen sovitustyötään.

Myös se, kun Jeesus sitten tässä samassa luvussa sanoo: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” (Joh. 2:19), niin se tarkoittaa myös sitä, kuinka hän kolmantena päivänä nousee kuolleista ja tulee uusi liitto. Nyt kun Jeesus on ylösnoussut, me Jeesuksen pelastamat ihmiset olemme niitä Jumalan temppeleitä ja meidän kielemme alla on Jumalan armon Sana, jolla me voimme toinen toisillemme kertoa Jeesuksesta. Me saamme käydä kirkossa ja nauttia siellä Jeesuksen ruumis ja veri syntien anteeksi antamiseksi. Tämä, kun Jeesus muutti veden viiniksi, on hyvin syvällinen kertomus vanhan liiton päättymisestä ja uuden liiton alkamisesta. Se on suuri tapahtuma. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

Tie Isän luo

 Pääsiäiseen liittyy niin paljon merkittäviä yksityiskohtia Raamatussa, että muutaman tapahtuman tai jakeen luettuaan, jää miettimään salatun Jumalan suuruutta ja viisautta. Samalla miettii kaiken sen tapahtuneen merkitystä meille syntisille, huolien kanssa kamppaileville ihmisille. En ainakaan minä pysty ymmärtämään puoliakaan ja siksi voin vain luottaa, että Jeesus johdattaa oikeaa tietä eikä hylkää. Hänen armossaan on minulle kaikki, mitä tarvitsen. Kaiken tietotulvan ja arvojen ristiriitojen keskellä, en voi luottaa omaan arviointikykyyni saati sitten tietooni. Silloin voin kääntää katseeni Kristukseen, jolta saamme viisautta, rauhaa sekasortoisessa tilanteessa, ja joka näyttää meille tien. Hän on tie, totuus ja elämä.
   Pääsiäisenä Jeesus uhrattiin/tapettiin ristillä meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi mahdollisuus syntiemme anteeksisaamiseen ja ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Tästä on esimerkkinä keskustelu Jeesuksen ja toisen ristiinnaulitun kanssa vähän ennen heidän kuolemaansa. Jeesuksen vieressä oleva murhamies pyysi, että Jeesus muistaisi häntä, ja Jeesus sanoi, että jo tänään olet minun kanssani paratiisissa. Näin suurta rakkautta Jumalamme meille osoittaa.  Jeesus kuoli ja Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas. Ovi Jumalan armoistuimen eteen avautui kaikille syntisille. Ensimmäisenä siitä ovesta asteli ristillä kuollut murhamies suoraan paratiisiin.
  Jumala on salattu ja monia kohtia Raamatussa on vaikeaa ymmärtää. Jumalan rakkautta on vaikeaa ymmärtää ja niin myös armoa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet silloin, mutta ehkä vähän myöhemmin monet Jeesuksen vertaukset alkoivat avautua heille. Meillekin käy usein niin, että tapahtumahetkellä ei pysty käsittämään asioita, mutta niiden merkitys kirkastuu myöhemmin pikkuhiljaa.
   Jeesus oli puhunut opetuslapsille, että Hän menee valmistamaan heille asuinsijaa Isän kodissa ( Joh. 14). Hän lupasi myös tulla takaisin hakemaan heidät, jotta he saisivat olla siellä, missä Jeesuskin on. Tuomas ilmaisi ymmärtämättömyytensä, sen ettei voinut ymmärtää, mihin Jeesus oli menossa ja miten he muka löytäisivät sinne tien. Jeesus vain sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä. Häntä seuraamalla löytää tien Isän tykö. 
   Emme siis pysty kaikkea ymmärtämään eikä siihen pidä väkisin pyrkiäkään. Jeesus pitää meistä huolen siinäkin mielessä, että avaa meidän silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan ja johtaa meitä oikealle tielle. Katse ja toive Hänen suuntaansa riittää ja siitä yhtenä esimerkkinä on tuo murhamiehen armahdus. Vaikeaahan meidän on uskoa asioita, joita emme ymmärrä tai itse omin silmin näe. Toiset opetuslapset kertoivat Tuomaalle nähneensä Jeesuksen Hänen kuolemansa jälkeen, mitä Tuomaan oli vaikeaa uskoa. Jeesus ilmestyi jälleen opetuslapsille ja toivotti heille rauhaa. Hän näytti Tuomaalle kätensä ja kylkensä, joissa oli merkit ristiinaulitsemisesta ja silloin Tuomas uskoi, että Jeesus oli herännyt kuolleista ja oli heidän keskellänsä ( Joh. 20). Älä ole epäuskoinen, vaan usko! Jeesus nousi kuolleista ja kuolemallaan kuoleman voitti!