Rakkaus korjaa

 

Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Kuuntelin viikonloppuna televisiosta metodistikirkon jumalanpalvelusta. Siinä käsiteltiin Saulin, eli myöhemmin Paavalin, ja Ananias-nimisen miehen kohtaamista. Tämä löytyy Apostolien tekojen 9. luvusta jakeesta 10 eteenpäin. Haluan sitä nyt käsitellä vähän laajemmin.

Jeesus ilmestyi näyssä Ananiakselle ja käski tätä menemään Suorallekadulle ja kohtaamaan siellä Saul-niminen mies. Hän on siellä ja rukoilee ja tietää, että sinä tulet. Ananias vastustaa Herran sanaa ja sanoo, että etkö sinä tiedä, että se mies vainoaa kristittyjä ja on tullut ylipappien kirjeen kanssa vangitsemaan kristittyjä.

Mikä mahtaisi olla minun oma ennakkoluuloni tässä ajassa? Koen, että se on toisiin seurakuntiin ja herätysliikkeisiin kuuluvat ihmiset. Meillä on helposti ennakkoluuloja ja uskomuksia ihmisiä kohtaan, jotka eivät kuulu samaan porukkaan kuin minä.  Nämä osoittautuvat usein täysin vääriksi. Tämmöinen luulo on nimenomaan luulo eikä totuus ja on usein evankeliumin eteenpäin viemisen esteenä.

Herra puhuu Ananiakselle uudestaan Saulista ja silloin Ananias lähtee. Kun hän kohtaa Saulin ja näkee hänet siellä rukoilemassa, hän laittaa kätensä Saulin päälle ja sanoo: ’Saul, veljeni’. Ananias sanoo siis tätä entistä vihamiestä veljeksi. Ananias oli siinä kohtaa uskonut Jeesuksen armon yltäneen Saulin ylle. Hän tajusi, että Saul oli juutalaisuudesta muuttunut kristityksi.

Kuinka paljon meillä on omassa kristillisyydessämme ennakkoluuloja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Siksi meidän täytyisi sydämessämme löytää yhteyttä ja ymmärtää se, että varsinkin tänä aikana, kun elämme vaikeita aikoja, meidän täytyy löytää yhteinen hiili, johon puhallamme, yhteinen Henki, ja vahvistua kristittyjen välisestä rakkaudesta ja jättää ne pienet nyanssit pois ja olla uskomassa, että me kaikki yhdessä voimme enemmän kuin yksittäin.

Siksi toivonkin ystävät, että voisimme yhdessä viedä sanaa eteenpäin ja toinen toistamme rakastaen ja kunnioittaen jatkaa tätä elämän tietä. Aivan kuin ihminen, joka on ns. maailmasta kääntynyt kristityksi, niin kuinka siinä on tapahtunut valtava muutos, niin se tapahtui Saulissakin ja hänestä tuli Paavali, meidän pääopettajamme. On valtavaa evankeliumia, minkä muutoksen Jeesus tekee yhdessä ihmisessä. Me saadaan tänä päivänäkin uskoa ja luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää sinulle ja minulle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Taivashetkiä

 

Minua arvelutti, voinko nimetä tämän kirjoitukseni taivashetkiksi, mutta sillä tavalla kuitenkin tilanteen koen, vaikka inhimillisesti se ei sitä olekaan. Olen nimittäin tämän viikon iltapäivät viettänyt terveyskeskuksen vuodeosastolla iäkkään äitini ja hänen uskovan huonetoverinsa kanssa.

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin mukaan: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (18:20) Tämän minä koin hyvin vahvasti joka päivä, kun olimme yhdessä. Minä luin blogitekstin, josta sitten keskustelimme. Äiti ei enää keskusteluun jaksanut osallistua, mutta huonetoveri oli hyväkuntoisempi ja hänen kanssaan puhuimme Jeesuksen armosta ja kristittynä elämisestä. Lauloimme hengellisiä lauluja ja virsiä ja näihin äitikin yhtyi voimiensa mukaan. Rukoilimme toinen toistemme ja läheistemme puolesta. Välillä he lepäsivät ja sitten taas jatkoimme. Pyhän Hengen läsnäolo tuossa sairaalahuoneessa toi sinne sellaisen rauhan, jota ei olisi voinut kuvitellakaan, kun kuitenkin molemmat uskonystäväni tiesivät, ettei heillä ole enää pitkää aikaa täällä maan päällä.

Puhuimme ja lauloimme paljon taivastoivosta. Loppujen lopuksihan meistä kukaan ei tiedä, milloin oma aika jättää tämä maailma on, ja siksi on niin tärkeää, että matkan määränpää on varma. Äiti sanoi, ettei häntä kuolema pelota, mutta silti hän mielellään vielä näkisi, miten oman rakkaan perheen elämä sujuu ja kuinka lastenlastenlapset kasvavat.

Näinhän se meillä Jeesuksen pelastamilla on. Me tiedämme, että Jeesus on sovittanut syntimme ja hänen pelastaminaan me pääsemme varmasti iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Rakkaat ihmiset kuitenkin kiinnittävät sydämemme tähän elämään. Siinä ei ole mitään pahaa, vaan Jumala on luonut meidät rakastamaan ja huolehtimaan perheestämme. Mikään ei kuitenkaan saa tulla meidän itsemme ja Jeesuksen väliin. Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman, ja oman elämämme, loppuun saakka. Pidetään siis katseemme kiinnitettynä Jeesukseen ja jatketaan elämäämme hänen johdatuksessaan. Hän pitää meistä huolen ja vie lopulta iankaikkiseen elämään. Taivashetkiä sinulle, rakas uskonystävä!

Jeesus ilmestyy

 

Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Minua on alkanut viime aikoina puhutella Hoosean kirja ja nimenomaan se, kuinka Jumala sanoi Hoosealle, että hänen pitää ottaa vaimokseen Gomer-niminen nainen, joka oli ns. huono nainen. Tämä nainen tulee sitten pettämään Hooseaa.

Heille syntyi ensimmäinen lapsi, poika, jolle piti antaa nimeksi Jisreel, joka tarkoittaa ’Herra hajottaa’. Tämä Hoosean poika oli varmaankin erittäin odotettu ja toivottu. Seuraavana syntyi tyttö Lo-Ruhama, joka takoittaa ’ei-rakastettu’. Vielä syntyi poika, Lo-Ammi, joka tarkoittaa ’ei minun kansaani’. Voidaan myös ymmärtää niin, että ’ei minun lapseni’.

Kun me tutkimme Hoosean kirjaa, niin kaikki tämä kuvaa sitä, kuinka Israelein kansa oli alkanut palvella epäjumalia, niin sanottuja baal-jumalia. Näillä baal-jumalilla oli eri paikoissa aina eri nimi, mutta kuitenkin kyseessä oli viljavuuden jumala ja sen palvontaan liittyi rietastelu eli erilaiset seksimenot. Ajateltiin, että maakin antaa paremmin satoa sillä tavalla, kun ihmiset hurjastelee seksin kanssa. Myös alkoholi liittyi siihen voimakkaasti.

Tämä kaikki tapahtui 750-700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kun Herra alkoi toimia, hän muuttikin niin, että tuo ’Herra hajottaa’ muuttuikin nimeksi ’Herra kylvää’. Kaikkien lasten nimet muuttuivat päinvastaiseksi eli Jumala alkaakin rakastaa. Tämä on kuvaus Jeesuksen sovintotyöstä. Siitä, kuinka Jeesus on meidät sovittanut.

Tämä on syvällinen kertomus ja kehotankin kaikkia lukemaan Hoosean kirjan. Se on tosi mielenkiintoinen. Se kertoo Jeesuksen sovintokuolemasta, Jeesuksen tulemisesta tänne maan päälle ja siitä kuinka hän kaataa kaiken maailman epäjumalat. Meidän tulee ymmärtää se, että me emme palvelisi mitään epäjumalia, vaan Jeesus on meidän Jumalamme ja häntä meidän tulee palvella. Tänä päivänäkin Jeesuksen armo kuuluu jokaiselle kristitylle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Sen tien kulkijat

 

Alkuseurakunnan aikana kristittyjä kutsuttiin sen tien kulkijoiksi. Olen viime päivinä pohtinut, mistä tuo nimitys on mahtanut tulla ja mitä se meille tarkoittaa. Ennen kohtaamistaan Jeesuksen kanssa Saulus, eli myöhemmin Paavali, pyysi ylimmäiseltä papilta lupaa mennä Damaskokseen ja tuoda sieltä sidottuina kaikki sen tien vaeltajat. (Ap.t. 9: 1-2) Tuli mieleeni, että halusiko hän välttää Jeesuksen nimen mainitsemista.

Jeesus sanoi, että hän on tie, totuus ja elämä. Sen tien vaeltajat kulkivat siis Jeesus-tiellä. He uskoivat Jeesuksen kuolleen ja ylösnousseen ja sovittaneen ihmisen synnin. Jeesukseen uskovina ja sillä tiellä kulkevina heillä oli syntien anteeksi anto. Tämä sama koskee tietenkin myös meitä. Millaista Jeesus-tiellä vaeltaminen sitten on?

Luin Johanneksen evankeliumin 14. luvun, jossa Jeesus sanoo nuo sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (jae 6) Jeesus-tiellä kulkeminen johtaa siis Isän luo eikä sinne ole mitään muuta tietä. Nykyään on tavallista ajatella, että kaikki uskonnot ovat eri teitä Jumalan yhteyteen. Jopa itseään kristittynä pitävillä on tällaisia ajatuksia. Jeesus kuitenkin sanoo selvästi, että hän on ainut tie Jumalan luo. Tästä meidän täytyy pitää ehdottomasti kiinni.

Tuossa luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen Pyhän Hengen sitten, kun Jeesus itse on mennyt Isän luo. Jeesus lupaa, että Pyhä Henki opettaa kaiken ja palauttaa mieleen kaiken, mitä Jeesus on opettanut. Meillä on siis koko ajan Pyhä Henki matkalla mukana, kun kuljemme Jeesus-tietä.

Mielestäni tärkeää on myös se, että olemme nimenomaan kulkijoita tai vaeltajia emme tiellä seisoskelevia. Kun olemme saaneet uskonlahjan ja synnit anteeksi Jeesuksen tähden, me saamme lähteä liikkeelle ja tuottaa hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. (Joh. 15:16) Tämä hedelmä on Pyhän Hengen hedelmää ja se näkyy jokaisessa kristityssä vähän eri tavalla. Pelastus on kuitenkin yksin Jeesuksessa. Tiellä kulkiessamme meidän ihana tehtävämme on rakastaa Jumalaa, itseämme ja toisiamme, rukoilla, tutkia Sanaa ja auttaa toinen toisiamme niillä tavoilla, jotka meille osoitetaan. Ollaan siis yhdessä sen tien kulkijoita ja iloitaan Pelastajastamme ja toistemme matkaseurasta.

Pääsiäisaamu

 

Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Tänään haluan kertoa siitä, kuinka Jeesus on noussut ylös ja voittanut kuoleman. Risti ja hauta on tyhjä ja Jeesus on mennyt valmistamaan meille sijaa taivaan kotiin, jossa on monta huonetta, niin kuin hän itse sanoo. Se on valtava evankeliumi, että kuolema on voitettu. Meillä kristityillä ei ole iankaikkista kuolemaa, niin kuin sana todistaa, vaan meillä on iankaikkinen elämä taivaassa.

Jeesus puhuu Johanneksen 12. luvussa jakeissa 23-24: ”Jeesus sanoi heille: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” Tässä Jeesus puhuu omasta kuolemastaan ja siitä, kuinka hänen seuraajistaan, meistä kristityistä, tulee hänen satoaan. Kristinusko on levinnyt ympäri maailmaa ja tuottanut sillä tavalla satoa. Se edellytti sen, että Jeesus tuli ja sovitti ihmisen Jumalan kanssa. Jeesuksen täytyi kuolla.

Myös meidän kristittyjen tulee kuolla omalle itselle. Tarkoitan sitä, että meillä ei ole mitään tarjottavaa Jumalalle, Jeesukselle Kristukselle. Meillä on ainoastaan se, että me ollaan uskottu Jeesuksen armo omalle kohdalle ja että Jeesus on noussut kuolleista. Tämä on kristinuskon yksi keskeisistä uskonkappaleista, että me uskomme Jeesuksen ylösnousseen. Jeesus on mennyt taivaaseen ja hän valmistaa siellä meille sijaa.

Meidän ihmisten ajallinen elämä loppuu ja me nousemme yhteisessä ylösnousemuksessa Jeesuksen kanssa. Ajattelen vielä meidän omasta kuolemasta, että silloin kun me käsitämme Jeesuksen armon omalle kohdalle, meidän on täytynyt laittaa kaikki omat tekomme, myös ne hyvät teot, romukoppaan ja todeta se, että niillä ei ole mitään ansiota Jumalan edessä. Ainoastaan siinä on se ansio, että me turvaamme Jeesuksen armon omalle kohdalle.

Tämän sanan kautta toivotan kaikille hyvää pääsiäisen aikaa. Jos on joku epäilevä kristitty, joka ei tahdo jaksaa uskoa omia syntejään anteeksi, niin tahdon sinulle sanoa, että sinulla on lupa uskoa. Kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Saat olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Armoa ja rauhaa

 

Olin Vivamon Raamattukylässä katsomassa Ihmisen Poika -pääsiäisnäytelmää. Esitys oli hyvin koskettava. Erityisesti minua puhutteli ihmisjoukot, jotka oli niin helppo saada lietsotuksi haluamansa asian taakse. Ensin ihmiset seurasivat Jeesusta, mutta kun hän ei käyttäytynytkään heidän toiveidensa mukaisesti, oli heidät helppo kääntää Jeesusta vastaan. Aloin miettiä, miten helposti meidän ihmisten päät on käännettävissä, jos vain joku osaa ajaa omaa asiaansa ja tarjota sopivasti porkkanaa. Rauhaa ei kuitenkaan tällä tavalla saa, vaan mieli jää levottomaksi.

Toinen hyvin puhutteleva asia oli Juudas ja hänen itsekäs käyttäytymisensä. Oman edun tavoittelu tuli esille niin ihmisjoukoissa kuin yksilössäkin. Juudas kävi hyvän ja pahan taistelua ja hänen kohdallaan lopulta paha voitti. Tuota taistelua me jokainen käymme elämässämme. Monissa tilanteissa paha saa otetta meidänkin elämässämme, mutta ratkaisevaa on, kenen puoleen käännymme. Jeesukselta me saamme armosta kaiken anteeksi ja voimme taas suunnata elämässämme eteenpäin.

Kolmas koskettava asia oli Pietari, joka oli itseriittoinen, mutta toisaalta hän halusi seurata Jeesusta kaikessa. Hän luuli pysyvänsä Jeesuksen rinnalla tapahtui mitä tapahtui. Kun sitten tuli tosi paikka, pelko oli kuitenkin voimakkaampi. Mutta toisin kuin Juudas Pietari käänsi katseensa Jeesukseen, vaikka häpeä painoi häntä niin raskaana, että oli vaikea nostaa päätään. Jeesus oli Pietarille armollinen ja antoi tälle kaiken anteeksi. Pietari sai tunnustaa Jeesukselle rakkautensa. Jeesus antoi Pietarille tehtävän Jeesuksen seuraajien kaitsijana. Enää Pietarin ei tarvinnut löytää itsestänsä voimaa Jeesuksen seuraamiseen, vaan hän sai kaiken tarvitsemansa Jeesukselta.

Kun nyt mietin noita ihmisjoukkoja, Juudasta ja Pietaria, tuli mieleeni, että Jumalan rauhaa ei voi olla ilman Jeesuksen armoa. Kun me saamme Jeesuksen sovintotyön tähden kaikki syntimme anteeksi, niin silloin me saamme Jumalan rauhan. Tuo rauha ei poista elämämme ongelmia, mutta se tuo varmuuden siitä, että meidän ei tarvitse selvitä tästä elämästä omassa voimassamme, vaan saamme jättää koko elämämme rakastavan Isän käsiin. Siunattua pääsiäisen aikaa sinulle!

Sota on voitettu

 

Jeesuksessa Kristuksessa armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Haluan tänään pohdiskella sellaista asiaa, kun televisiossa on mainos, jossa lintu tuo nokassaan yhden pisaran vettä palopaikalle. Toiset linnut ihmettelevät, mitä järkeä tuossa on. Tämä lintu sanoo, että hän vain tekee velvollisuutensa.

Profeetta Jesaja ennustaa luvussa 52 jakeessa 7 näin: ” Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: -- Sinun Jumalasi on nyt kuningas!” Tässä ennustetaan tulevaa Messiasta ja sitä, kuinka se on iloinen asia, kun meille on syntynyt Jeesus. Tänä päivänäkin me voimme sen mukaan kuin meille on annettu voimia ja ymmärrystä, kertoa läheisille armollisesta Jeesuksesta ja olla sillä tavalla ilosanoman tuojia.

Tuo Jesajan kuvaus viittaa siihen, kun ilosanoman eli evankeliumin tuojat tulivat kaupunkiin ennen muuta sotaväkeä. He tulivat kertomaan ihmisille, että sota oli päättynyt; sota oli voitettu. Me saamme tänä päivänä viedä sitä ilosanomaa, että sielunvihollinen on voitettu. Jeesus on sen kukistanut eikä sillä ole valtaa meihin, jotka uskomme Jeesukseen syntien sovittajana. Perkele kyllä syyttää meitä, jos me annamme sille vallan, mutta meidän tulee aina katsoa keskellä olevaa ristiä, Jeesusta, ja sitä kuinka hän on noussut ylös ja sovittanut syntimme

Sinä voit laittaa ns. pienoisevankeliumiin oman nimesi ja uskossa ottaa sen lupauksen vastaan: Sillä niin on Jumala Eskoa rakastanut (laita tähän oma nimesi), että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei Esko, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Näin siitä tulee aivan eri tavalla rohkaiseva meille jokaiselle.

Ystävät, me saamme olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesuksen armo kuuluu meille. Meidän ei tarvitse olla pelon vallassa, vaan me saamme olla rohkealla mielellä ja luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä huolen ja kulkee meidän kanssamme. Jeesus kuulee meidän rukouksemme, niin kuin ihan jokaisen kristityn rukouksen ja huokauksen: Ole Jeesus minulle armollinen. Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.