Ystäväni,
meidän suomalaisissa kaupoissa kassalla kelpaa vain euro tai
pankki/maksukortti. On turhaa yrittää maksaa ruplalla tai pesolla. Rupla ja peso
kyllä käyvät muualla, mutta meillä kaupoissa ne eivät käy maksuksi. Joskus
kaupoissa on kahvi- ja pullatarjoilu esim. synttäreiden kunniaksi. Pulla- ja
kahvitarjoilut ovat kaikille ilmaisia, eikä ole väliä onko sinulla euroja vai ruplia.
Oletko koskaan yrittänyt maksaa näitä ilmaisia tarjoiluja? Uskoisin kauppiaan
hölmistyvän, jos yrittäisit maksaa.
Merkille
pantavaa on, että väärä valuutta ei käy ja ilmaista on vaikea maksaa, eikös
niin.
Kristillisessä
mielessä meillä on taipumus pelastusasiassa yrittää maksaa ilmaista eli tarjota
jotain omaa. Kuinka se on mahdollista? Me helposti ajatellaan, että palava rukous,
auttaminen, uskonratkaisu, hyvän tekeminen yms. auttaisi meitä. Näin ei ole
ystäväni, sillä ainoastaan Jeesus on auttajasi ja pelastajasi, ei siis sinun
tekosi. Tuntuu varmaankin oudolta ajatus, että et voi maksaa itse mitään. Asia
kuitenkin on niin, että vain puhdas Armo, Jeesus, kelpaa, ei siis meidän
päätöksemme tai tekomme. Jos tuomme omia tekojamme pelastusasiaan, niin se on
kauhistus Jumalalle ja halventaa Jeesuksen sovinto kuolemaa. Usko tänäänkin
ilman rahaa ja hintaa Jeesus itsesi pelastajaksi. Hän on sinusta maksanut
täyden hinnan. Ole ystäväni hyvässä turvassa ja lohdutettuna, sillä kaikki
synti on maksettu puolestasi ilman sinun tekoasi. Ainoastaan Usko Jeesukseen
pelastaa sinut ja minut.
Mitä muuta tähän voisi sanoa kuin AAMEN! Hyvin usein huomaan kaivelevani taskunpohjilta edes pienen pientä kolikkoa, mieluiten seteliä. Löydettyäni pettymyksekseni voin vain todeta että ei kelpaa, ei. Minun tulee tyytyä vain lahjavanhurskauteen. Saan omistaa sen ilman mitään takaisin maksua tai hyvitystä. Oikeastaan minun täytyy tyytyä siihen että minulta ei huolita mitään korvausta tuosta suuresta armosta. Herrallemme kiitos ja kunnia.
VastaaPoista