Vapahtajamme

Minusta on hienoa seurata, kun maailman parhaat urheilijat kokoontuvat ottamaan mittaa toisistaan. Huomaan olevani innostunut penkkiurheilija. Samalla mietin, kuinka paljon työtä urheilijat ovat tehneet päästäkseen tähän hetkeen ja saadakseen palkintoja ja näkyvyyttä. He ovat joutuneet tekemään vaikeita valintoja ja uhrauksiakin. En tiedä, kuinka usein he miettivät, onko kaikki ollut sen arvoista. Joutuvat kestämään vertailua ja kritiikkiä ja heidän elämäänsä seurataan. Pettymyksetkin ovat joskus tosi kovia. Miten sen kaiken kestää? Ehkä kokemukset ovat sen arvoisia ja mitalit ja julkisuus voi tuntua hyvältä.

Elämämme muutenkin tuntuu olevan kaikilta osin usein taistelua ja kilpailua. Suurelle osalle se onkin elämäntapa. Tietysti silloin, kun ei enää menekään hyvin ja jostain syystä elämä romahtaa esim. epäonnistumisen takia, voi olo olla tosi paha. On tehnyt työtä kaiken eteen ja nyt se kaikki romahtaa. Aluksi ei näekään mitään mahdollisuuksia uuteen mutta ehkä niitä löytääkin sitten vähän ajan päästä. Kilpailu ja yrittäminen vie ihmistä yleensä eteenpäin ja lopulta myös palkitsee yrittäjän jotenkin. Olen huomannut, että usein vaatimukset kasvavat; kun on päässyt jollekin tasolle, niin haluaa taas päästä seuraavalle. Tähänkin ihminen joskus väsyy. Hohto saavutuksista sammuu. Ei ehkä osaakaan enää tyytyä vähempään. Ei ehkä osaakaan asettaa ajalle ja tekemisille ja saavutuksille jotain rajaa. Se on usein vaikeaa. Haluaa aina vaan lisää. Varsinkin valta ja raha, maine ja kunnia, usein sokaisee ihmisen.

Olen kuullut paljon ihmistarinoita siitä, että halutaan pois oravanpyörästä. Monet saavutukset tuntuvat hienoilta aikansa mutta sitten halutaankin löytää jotain uutta, erilaista ja syvällisempää. Halutaan enemmän aikaa läheisille ja rauhallisempaa rytmiä elämään. Ehkä halutaan jopa vähän pysähtyä ja elää vaatimattomammin vaikkapa luonnon helmassa.

Jeesuksen ajatukset olivat ja ovat mullistavia ja erilaisia. Niistä voi lukea esim. Markuksen evankeliumin luvusta kymmenen. Jeesus laittoi lapsenkaltaisuuden esimerkiksemme. Ajattelen, että se voisi olla vaikka sitä, että uskon Jeesukseen ja Hänen rakkauteensa minua kohtaan niin kuin lapsi luottaa vanhempaansa. Hän kertoi myös miehestä, jolla oli paljon omaisuutta ja jonka oli vaikeaa siitä syystä lähteä seuraamaan Jeesusta. Kaikillahan meillä on niitä asioita elämässä, joista emme haluaisi luopua. Olemme sidottuja moniin asioihin elämässä. Jeesus tietää sen, mutta silti Hän haluaa olla meille armollinen ja rakastava. Hän sanoo myös, että monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Kaikilla on siis mahdollisuus päästä Jeesuksen ystäväksi ja pelastamaksi, vaikka olisikin kokemus itsellä epäonnistumisesta. Hänelle ei ole merkitystä sillä, mitä olemme saavuttaneet ja mitä emme. Jeesus kuoli ristillä, jotta me voisimme vapautua kahleistamme ja päästä lopulta taivaankotiin. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on niin suuri, että Hän itse auttaa meitä lähestymään Häntä. Me emme voi itse sitä suorittaa. Hän on Vapahtaja.