Viimeinen tuomio

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Olen tänään pohdiskellut viimeistä tuomiota, josta kerrotaan Matteuksen evankeliumin 25. luvussa, jakeesta 31 alkaen. Siinä Jeesus istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Lampaat hän asettaa oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle.

Sitten Jeesus alkaa luetella lampaille pitkän listan hyviä töitä, kuinka häntä on syötetty ja juotettu ja autettu. Kristityt sanovat, etteivät he tiedä koskaan tällaisia tekoja tehneensä. Sanallakaan ei puhuta meidän synneistämme, mitä meissä jokaisessa varmasti on, vaan ainoastaan siitä hyvästä, mitä olemme tehneet. Mutta sitä hyvääkään me emme edes tiedä, että olisimme tehneet. Se johtuu ystävät siitä, että ensinnäkin tämä paikka on valtavaa evankeliumia meille kristityille, mutta myös siitä, että tuomari ja syyttäjä on sama eli Jeesus. Ne, jotka on Jeesuksen verellä pesty eli ovat uskoneet Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle, heissä Jeesus ei näe mitään syntiä eikä tahraa, ainoastaan hyviä asioita. Kristityt eivät kuitenkaan kerskaa näillä teoillaan, koska he eivät tiedä tehneensä niitä.

Sitten mennään vuohien joukkoon eli puhutaan niistä, jotka eivät elämänsä aikana ole ottaneet Jeesuksen sovintotyötä vastaan. Heistäkään Jeesus ei luettele, mitä pahaa he ovat tehneet, vaan mitä kaikkea he ovat jättäneet tekemättä. Ajattelen, että tässä toteutuu se sana, ettei yksikään teoillaan kerskaisi. (Ef. 2:9) Ettei kukaan voi autuutta omilla ansioillaan saavuttaa. Paraskin ja paljon hyvää tehnyt ihminen on kuitenkin jättänyt paljon tekemättä ja niistä Jeesus puhuu. Jeesus näkee näissä ihmisissä vain valtavaa syntiä. Sitten hän sanoo heille: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (jae 41)

Tässä viimeisen tuomion kertomuksessa on hyvin selkeästi tuotu esille se, että meillä ihmispoloisilla ei ole mitään mahdollisuutta kelvata Jumalalle omilla teoillamme. Nekin hyvät teot, mitä olemme tehneet, niin niistäkään me emme tiedä, vaan ne ovat siellä Jumalan tiedossa, jos niitä on. Periaate on se, että Jeesus on meidän pahat teot pyyhkinyt pois eikä niitä enää ole. Sen tähden ystävät, kun me ajattelemme tätä asiaa, niin ne, jotka yrittivät hyvällä elämällä kelvata Jumalalle, syyllistyivät siihen, että he eivät kuitenkaan olleet täydellisiä, vaan he jättivät vielä paljon tekemättä. Tässä tullaan siihen tilanteeseen, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Jeesuksen sovintotyön turvin me saamme tänä päivänäkin luottaa siihen, että me olemme siellä lampaiden joukossa oikealla puolella puhtaina kuin valkea lakana. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Aamen.