Vesi maapallolla

 

Oppilailla oli ympäristöopissa aiheena veden kiertokulku luonnossa. Aloitin käsittelyn kertomalla heille, että se on se sama vesi, joka täällä maapallolla koko ajan kiertää. Vesi on täällä maapallon ilmakehän sisäpuolella eikä sitä tule mistään lisää. Se vain vaihtaa paikkaa ja muuttaa olomuotoaan. Avasin vesihanan ja sanoin, että tämäkin vesi on ainakin tuhansia vuosia vanhaa. Tässä kohtaa eräs oppilas viittasi ja kysyi: ’Mistä se vesi on sitten alun perin tänne tullut?’ Vastasin, että tästä on kaksi eri käsitystä. Monet uskovat, että Jumala on luonut kaiken, myös veden. Se vesi, joka täällä on, on Jumalan tänne asettamaa. Toiset taas ajattelevat, että vettä on vain jostain alkanut syntyä miljardien vuosien aikana.

Oli ympäristöopin tunti eikä minulla ollut lupaa muuttaa sitä uskonnon tunniksi. Toivon kuitenkin, että oppilaille jäisi tuosta muistijälki, joka voisi vahvistaa heidän uskoaan Jumalaan, joka on luonut kaiken. Kotona kerroin asiasta miehelleni ja puhuimme siitä, miten tämä tapahtuma voisi olla joskus esimerkkinä Jumalan työstä, kun keskustelee nuoren tai miksei vähän vanhemmankin kanssa siitä, onko Jumalaa olemassa.

Minulle tuli mieleeni 2. Korinttilaiskirje, jossa sanotaan: ”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.” (jakeet 4-5)

Lapsen kysymys oli vilpitön eikä hänellä ollut ennakkoasenteita Jumalan luomistyötä vastaan. Sen sijaan olen kokenut useastikin nuorten aikuisten kanssa keskustellessani, että heillä on niin suuri vastustus Jumalaa kohtaan, että mikään oma selitykseni ei heidän ajatuksiaan saa muuttumaan. Sen sijaan meillä on etuoikeus rukoilla Pyhältä Hengeltä viisautta vastata niin, että kaikki järjen päätelmät, jotka nousevat vastustamaan Jumalan tuntemista, tulevat kumotuksi ja Pyhä Henki saa johdattaa tuon ihmisen Jeesuksen luo.

Kun Pyhä Henki tekee ihmisessä työtään, hän tajuaa oman syntisyytensä ja mahdottomuutensa kelvata Jumalalle omilla teoillaan. Voimme rukoilla, että jos joku läheisemme on tuossa tilassa, me osaisimme kertoa hänelle Jeesuksesta ja siitä, että Jeesus on sovittanut kaikki hänenkin syntinsä Golgatan ristillä. Me saamme uskoa yksin armosta, ilman omia tekoja, yksin Jeesuksen tähden, kaikki syntimme anteeksi. Tämä on meille jokaiselle ainut tie iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Tähän rauhaan saamme tänäänkin tässä levottomassa maailmassa jäädä. Aamen.