Armo ruokanamme

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin vielä muutaman sanan kirjoittaa siitä, kun nyt on ollut näitä hengellisiä kokouksia ja on vietetty monenlaisia kristittyjen kohtaamisia ja seuratilanteita ympäri Suomen. On tullut mieleen sellainen asia, että mikä kummajainen meissä ihmisissä on, kun me olemme niin taipuvaisia kuuntelemaan sellaista opetusta, jossa on erilaisia elämänohjeita, jotka koskevat kulttuuria, tapoja, vaatetusta ja mikä nyt missäkin ryhmässä korostuu. Se on vielä ihmeellistä, että kaikki tällainen opetus menestyy. Mutta tulisiko meillä kuitenkin olla enemmän armosta puhumista vai haluammeko me kuunnella opetusta, jossa me voimme itsekin vaikuttaa omaan pelastumiseemme? Totuus kuitenkin on se, että me emme voi itse tehdä mitään pelastuksemme eteen, vaan Jeesus on tehnyt jo kaiken ilman ehtoja.

Otan tähän tällaisen paikan kuin Heprealaiskirjeen 13. luku jae 9: ”Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruuista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet.” Tuohon aikaan oli paljon erilaisia juutalaisesta traditiosta tulevia sääntöjä, joita yritettiin tuoda kristinuskoon. Tässä on tärkeää huomata se, että jos nuo säännöt olisi otettu mukaan kristillisyyteen ja elävään uskoon, niin ei olisi kristinuskoa, vaan se olisi vain yksi juutalainen lahko.

Onneksi alkuseurakunnan aikana oli kuitenkin vahvoja opettajia. Heprealaiskirjeestä me emme tiedä, kuka sen on kirjoittanut, mutta tiedämme esimerkiksi Paavalin, Pietarin ja Johanneksen, jotka ovat Raamattua kirjoittaneet. On meidän onni ja lohdutus, että saamme Raamatusta ymmärtää sen, että minkäänlaiset isäinsäännöt eivät voi meitä ohjata. Tietenkin ymmärrän sen, kun joissain liikkeissä saarnataan täysraittiutta, niin se on hyvä asia varsinkin silloin, jos alkoholin kanssa on ollut ongelmia. Mutta jos se tai joku muu tapa tehdään taivaaseen pääsemisen ehdoksi, silloin ne on väärin.

Meidän tulee oikeasti ymmärtää se, että tällaisilla ulkonaisilla tavoilla ja teoilla ei ole mitään tekemistä elävän uskon kanssa. Elävä usko on sitä, että me armosta uskomme itsellemme synnit anteeksi. Silloin kun me näin toimitaan, niin siitä armosta käsin, me saamme voimaa tähän ajalliseen matkaan. Se ei ole niitä meidän tekoja tai tekemättä jättämisiä, vaan se on iloa armosta. Usko kyllä näkyy elämässä, mutta se ei ole mikään lista, miten se näkyy, vaan se että saa olla Jeesuksen pelastama, alkaa näkyä meissä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.