Pelastusrengas

 

Vuosia sitten jouduin näkemään, kun ihminen hukkui. Minä ja eräs toinen nainen koetimme heittää veden varassa olleelle miehelle pelastusrenkaan. Onnistuimmekin heittämään sen niin lähelle, että jos hän vain olisi ojentanut kätensä pelastusrengasta kohti, hän olisi ylettynyt siihen ja olisi pelastunut. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, ainoastaan huitoi hädissään ja painui veden alle. Palokunnan saapuessa mitään ei ollut enää tehtävissä.

Tuo traaginen tapahtuma on palautunut mieleeni useita kertoja. Se saa aina mielen surulliseksi ja ajattelemaan, että olisinko voinut tehdä jotain enemmän tuon ihmisen pelastamiseksi. Silloin en enempään pystynyt, mutta minulla, niin kuin meillä kaikilla Jeesuksen pelastamilla, on kuitenkin koko ajan tehtävä auttaa ihmisiä pelastumaan.

Jokainen ihminen on syntinen ja on hukkumassa. Meidän ainut mahdollisuutemme pelastua on Jeesus. Kukaan ei kuitenkaan voi uskoa Jeesukseen, ellei hän ole kuullut, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä Golgatan ristillä. Jos hän tajuaa olevansa syntinen ja hukkuvansa, hän voi tarttua Pyhän Hengen tarjoamaan Jeesus-pelastusrenkaaseen. Jos ihminen ei kuitenkaan tajua omaa tilaansa, ei hän tuohon pelastusrenkaaseen tartu.

Ihmisen suurin ongelma on, ettei hän tajua olevansa syntinen. Itseensä ja omaan hyvyyteensä luottava ei tarvitse Jeesusta. Joskus saattaa tuntua siltä, että me Jeesukseen uskovat olemme varsinaista rupusakkia. Mutta mitä muuta me voisimme ollakaan? Vain sellainen ihminen, joka tuntee oman syyllisyytensä, tarvitsee sovitusta. Meidän ei siis tarvitse peitellä epäonnistumisiamme, vaan voimme tuoda ne Jeesuksen eteen, pyytää ja uskoa anteeksi. Anteeksiannosta me voimme sitten puhua myös läheisillemme ja kertoa heille armollisesta Jeesuksesta, joka ei lähetä ketään pois luotaan.