Helposti mietimme menneitä tai suunnittelemme tulevaisuutta. Tähän päivään, tähän hetkeen pysähtyminen on joskus vaikeaa. Kun elämässä on monta rautaa tulessa, kiirettä, tehtäviä asioita, emme pysähdy miettimään, saati sitten rukoilemaan tai hiljentymään Jumalan edessä. Mikä onkaan lopulta tärkeää?
perjantai 10. marraskuuta 2017
Tämä hetki
Helposti mietimme menneitä tai suunnittelemme tulevaisuutta. Tähän päivään, tähän hetkeen pysähtyminen on joskus vaikeaa. Kun elämässä on monta rautaa tulessa, kiirettä, tehtäviä asioita, emme pysähdy miettimään, saati sitten rukoilemaan tai hiljentymään Jumalan edessä. Mikä onkaan lopulta tärkeää?
lauantai 4. marraskuuta 2017
Armoa ilman omaa ansiota
Olin viime
sunnuntaina kirkossa ja siellä laulettiin laulu, jossa oli tällaiset sanat:
”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja
toimin, Jumala sen meille lahjoittaa. Olin täynnä suurta ahdistusta, Vapahtajaa
hiljaa rukoilin. Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut
armahdin.” Tuossa laulussa sanotaan, että ’ilmaiseksi anova sen saa’. Usein on
kuitenkin niin, että ihminen on niin ahdistunut tai väsynyt, ettei jaksa edes
anoa. Jeesus on kuitenkin aivan erityisesti läsnä juuri silloin ja Hän lahjoittaa
anteeksiantamuksen, ilman mitään ihmisen omaa tekoa, edes sitä anomista.lauantai 28. lokakuuta 2017
Jeesus sä ainoa
Tämä kirjoitus lähti liikkeelle tuosta kuvasta. Vasemmanpuoleinen karjalanpiirakka ei ihan täytä kauneusvaatimuksia, mutta tuo toinen on aika onnistunut. Molemmat maistuivat oikein hyvälle eikä sitä ulkonäöllisesti epäonnistunutta roskikseen heitetty, vaan syötiin samalla tavalla kuin onnistuneempikin.
Toisinaan ajatellaan, että kristityllä täytyy olla tietty tyyli, josta kristillisyys heti näkyy ja myös arkielämässä sallitut ja kielletyt asiat on selvästi määrätty. Tämän seurauksena monet pelkäävät, etteivät täytä mittaa, etteivät ole tarpeeksi hyviä. Jotkut pelkäävät, että joutuvat hylätyksi, koska eivät pysty siihen, millaisia he ajattelevat kristityn olevan. Kun keskitymme itseemme, kiusaukset vaivaavat ja pelkäämme lankeavamme puolelle tai toiselle. Tällainen elämä on jatkuvaa taistelua ja siitä tulee raskasta. Jos sen sijaan suuntaamme ajatuksemme Jeesukseen, saamme vastaanottaa Hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan. Ei meidän silloin tarvitse tuijottaa omaan onnistumiseemme tai epäonnistumiseemme, eikä edes naapurin epäonnistumisiin.
Toisten kristittyjen kanssa vietetty aika on iloista yhdessä oloa, joka vahvistaa, kun ei tarvitse miettiä, osaako käyttäytyä sääntöjen mukaan tai onko varmasti kilvoitellut tarpeeksi. Jeesus sanoi, että ”siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Ei toisiaan rakastavat ihmiset koko ajan etsi toisistaan vikoja. Rakastavat ihmiset näkevät toisissaan hyvää eivätkä käytä aikaansa arvostelemiseen tai tuomitsemiseen. Heille toisen läsnäolo tuo ilon.
Olen joskus ollut
hengellisessä tilaisuudessa, jossa puheesta suurin osa on sitä, miten uskovan
tulee käyttäytyä, jotta hän pysyisi uskossa. Mihin Jeesuksen sovintokuolemaa
enää tarvitaan, jos uskossa pysyminen on siitä kiinni, miten minä onnistun
täyttämään käyttäytymissäännöt? Jeesus on sovittanut minun ja sinun synnit
kertakaikkisesti. Hänen uhrikuolemansa ei raukea tyhjiin minun tekemisteni
seurauksena. Tässä luottamuksessa, katse suunnattuna elämän antajaan, saan
tehdä tätä maallista matkaa. Saan luottaa siihen, että Jumalan lapsena Pyhä
Henki ohjaa elämääni ihan kaikessa. Olen armosta pelastettu ja se pysyy loppuun
saakka. Usko, ystäväni, sinäkin elämäsi Jeesuksen käsiin. Hän kyllä pitää
sinusta huolen.
keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Vahvuus
lauantai 21. lokakuuta 2017
Vapaaksi pelosta
Tänään
mietin taas sitä, miten helposti reagoin asioihin pelolla. Meillä jokaisella on
oma persoonallisuutemme ja siitä seuraavat luonnolliset reagointitavat.
Toisilla elämää hallitsee helposti kateus, toisilla ahneus, joillakin kiivaus
ja joillakin pelko, kuten minulla. Tietenkin näitä piirteitä on muitakin, mutta
tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole keskittyä niihin. Nämä piirteet ovat osaksi
varmaan synnynnäisiä, mutta ajattelen, että paljon riippuu kasvuympäristöstä,
mitkä asiat meissä korostuvat. Kun pelko hallitsee elämää, niin silloin
vastustaa muutoksia. Vaikka elämä olisi raskasta, niin silti muutos pelottaa
niin paljon, että sitä riskiä ei kuitenkaan halua ottaa, vaan mieluummin pysyy
siinä, mikä on. Usein tämä sisäinen pelko näyttäytyy ulospäin kiltteytenä. ”Kiltti”
on toisille mukava ja sopeutuvainen, vaikka sisällä olisi kuinka paha olla. Myös
uskovana saattaa ajatella, että minun kuuluu olla kiltti ja sopeutuva. Kerron
tässä itsestäni, mutta luulen, että saman kokeneita on paljon muitakin. Samalla
kun ulospäin on mukava ihminen, sisällä on vallalla negatiiviset tunteet: pelko
ja myös itsesääli. Minä ainakin helposti ryvin itsesäälissä sen vuoksi, että
toiset eivät tajunneet, kuinka paljon heidän eteensä tein. Tästä kiltteyden ja
pelon kierteestä on kuitenkin onneksi mahdollisuus vapautua.
