Armoa ja
rauhaa tähän syksyiseen päivään. Minulle tuli mieleeni sellainen asia, että
monilla meistä, jotka elämme parisuhteessa, on tapana halata ja sanoa
puolisolle: ”Minä rakastan sinua,” ja antaa lähtöpusu, kun toinen lähtee töihin
tai jonnekin muualle. Muutenkin kotioloissa lapsille sanotaan, että minä
rakastan sinua. Hellyyden osoitukset sanoilla ja teoilla kuuluvat
perhe-elämään.
Psalmissa
116:1 sanotaan ”Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, Hän kuulee hartaan
pyyntöni.” Milloin sinä olet viimeksi sanonut Jeesukselle: ”Minä rakastan sinua”?
Meidän Jumala-suhteemme on Jumalan puolelta täyttä rakkautta ja armoa. Jumala
rakasti niin paljon maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Me
saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren turvin. Jumalan puolelta
se on valtavaa rakkautta ja lahjaa.
Kun
puolisoni rakastaa minua ja minä häntä, niin meillä on halu kertoa toisillemme
rakkaudestamme ja osoittaa rakkautta toisillemme erilaisilla tavoilla. Kun me
rakastamme Jeesusta, meidän tulee kiittää Häntä ja kertoa Hänelle
rakkaudestamme Häntä kohtaan. Mutta siihenkään ei saa tulla sellaisia
vaatimuksia, että kiitollisuutta ja rakkautta täytyisi osoittaa jollain
tietyillä tavoilla. Me saamme olla omia persooniamme ja Jeesus ottaa vastaan
meidän rakkaudenosoituksemme juuri sellaisina kuin ne meiltä itse kultakin tulevat.
Emme voi sanoa toiselle, että hänen täytyy kertoa rakkautensa Jeesukselle juuri
tietyllä tavalla. Mutta meille itselle on tärkeää uskaltaa puhua Jeesukselle
avoimesti ja myös tunnustaa rakkautemme Hänelle.
Otan tässä
vielä toisen kohdan: ”Teen teille selväksi veljet, että minun julistamani
evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen” Gal. 1:11 Minkälaista olisi se
ihmismielen mukainen evankeliumi? Se on sellaista, että me voisimme itsekin
tehdä jotain oman autuutemme eteen. On aika nöyryyttävää, kun tulee sellaiseen
pisteeseen, ettei ole mitään omaa eikä meillä saa olla mitään omaa, vaan kaikki
on Jumalan suurta rakkautta ja armoa, että me saamme uskoa kaikki meidän
syntimme anteeksi. Me kyllä helposti tarjoaisimme jotain omaa, että minä olen
tehnyt sitä tai ollut tekemättä tätä. Mutta taivasten valtakunta ei ole tekoja
vaan se on uskoa Jeesukseen, uskoa siihen, että Jeesus on yksin armosta ja
rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan pelastanut meidät. Se on erittäin suurta
armoa, ystävät. Kun me tämän tajuamme, niin me saamme tänäkin päivänä iloita ja
riemuita ja sanoa Herralle: ”Herra Jeesus, minä rakastan sinua.” Ollaan ystävät
hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.
Aamen!
VastaaPoista