Kirjeessä Efesolaisille (3.luku) Paavali polvistuu Isän eteen rukoukseen. Hän rukoilee, että Isä sanomattomassa kirkkaudessaan Hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne! Kun te uskotte Jeesukseen, niin rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Jumala kykenee voimallaan tekemään meissä ja elämässämme muutoksia enemmän kuin edes osaamme pyytää tai ajatella!
Meidän rakkautemme on vajavaista mutta usko Jeesukseen heijastaa Jumalan rakkautta ihmisiin täällä pimeässä maailmassa.
Kaiken saa aikaan Jeesus Kristus: uskomme, rakkauden ja valon, sisäisen ja ulkoisen.
Paavalikin rohkaisee meitä rukouksessa lähestymään Jumalaa.
On varmaan paljonkin toiveita Jumalalle ja Hän ne kyllä tietää ja vastaa rukouksiin mutta oman suunnitelmansa, tahtonsa mukaan.
Sitä valoa ja lämpöä, rakkautta, mitä kaipaamme, voi Isämme taivaassa meille lahjoittaa ja enemmänkin kuin osaamme pyytää tai edes ajatella! Tämä voi äkkiä vaikuttaa uskomattomalta mutta kannattaa kokeilla. Ethän ainakaan voi mitään menettää. Olet todellakin saamapuolella. Paavalikin ihmettelee , kuinka hänelle, pyhistä vähäisimmälle, on annettu armo, julistaa sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. Mitä me sitten ymmärrämme rikkaudella? Varmaankin meistä monet kaipaavat ennen kaikkea sitä aineetonta rikkautta tämän sotien, vihan ja pelon, pimeyden vallassa olevan maailman keskellä. Sanotaanhan niinkin, ettei raha tuo onnea. Jumalan meille antamat aarteet ovat rauhaa ja rakkautta, joka ilmenee monin tavoin sekä voimaa ja uskoa. Hän voi siis antaa meille lämpöä, valoa, uskoa ja toivoa ja enemmän kuin osaat edes pyytää tai ajatella. Toki Hän haluaa antaa meille myös kaiken sen aineellisen, mitä elääksemme tarvitsemme. Huolehtiihan hän myös esim.linnuista, jotka tuossa ikkunan takana syövät pihlajanmarjoja. Rukoilkaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti