tiistai 5. toukokuuta 2020

Ilosanoma Jeesuksesta


Saako evankeliumi olla meille yhä evankeliumia? Tuo kysymys jäi televisiojumalanpalveluksen saarnasta mieleeni pyörimään. Saako ilosanoma Jeesuksesta olla meille yhä ilosanomaa? Tässä muutamia ajatuksia, jotka nousivat mieleeni tuota miettiessäni.

Evankeliumi on Jeesus. Evankeliumi ei ole mikään oppi, vaan se on henkilö: Jeesus, joka sovitti ristillä koko ihmiskunnan synnin. Uskon lahjan saatuaan on ihanaa elää, kun tietää saaneensa kaiken anteeksi yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Kun sitten aikaa kuluu, saattaa tämä ilosanoma himmetä. Kristittynä elämisestä tulee omaa suoritusta ja huomio kiinnittyy yhä enemmän siihen, toiminko oikein. Ilosanoma Jeesuksesta jää jonnekin taka-alalle. Unohdamme, että elämä uskossa Jeesukseen, on Jumalan ylläpitämää.

Joh. 15:16 sanotaan: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy.” Jeesus haluaa olla elämässämme kaikessa läsnä. Hän on se, joka tuottaa elämässämme hedelmää. Jos me itse alamme tuota hedelmää tuottamaan, niin se hedelmä ei maistu hyvälle eikä se voi ketään ravita. Jos se sanoma, jota välitämme toisille, on kertomista siitä, mitä minä olen tehnyt ja mitä en enää tee, niin se helposti korottaa vain meitä itseämme. Paavalikin saarnasi Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. (Ap.t. 9:20)

Kun Pyhä Henki saa kasvattaa meissä hedelmää, niin se hedelmä kirkastaa Jeesusta ja silloin se ravitsee myös läheisiämme. Ajattelen, että meidän tulee liikkeellä ollessamme, eli tätä elämää eläessämme, välittää viestiä armollisesta Jeesuksesta, joka on jokaista ihmistä varten. Jeesuksesta voi puhua ihan tavallisella äänellä ja samalla kielellä kuin muistakin asioista. Jeesus laskeutuu tavallisen ihmisen elämään. Jeesus ei ole jossain ilmestyksissä ja kokemuksissa, vaan hän on tässä ja nyt. Hän on tänäänkin kanssamme, vaikka emme tuntisi mitään. Hän on kanssamme silloinkin, kun elämässämme on vaikeuksia, jotka eivät poistu, vaikka kuinka rukoilemme. Jokainen kristittykin elää tavallisen ihmisen elämän ja kohtaa samat haasteet kuin toisetkin. Meille ei ole luvattu vapautumista vaikeuksista, mutta Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikki elämämme päivät, eikä hän lupaustaan petä. Saamme tänäänkin olla levollisella mielellä ja uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Tässä on se ilosanoma, jossa saamme elää.

3 kommenttia:

  1. Tuula. Olen ollut arka puhumaan lapsuuden uskostani. Olen miettinyt miksi? Ei juoppo, renttu, huono ihminen voi puhus Hänen armostaan. Sitten ajattelin. On lahja uskaltaa. Kuka puhuu,jos minä en uskalla. Mitään en osaa. Jaettakaan Raamatusta. Mää voin vain sanoa sanan siellä toisen täällä. Mua ei enää pilkka hetkauta minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että uskallat kertoa uskostasi. Jeesukselle olemme kaikki rakkaita.

      Poista