Katsoin
eilen televisiosta ohjelmaa, jossa puhuttiin siitä, miten talvisodan aikana
maamme presidentti ja hänen vaimonsa jatkuvasti kehottivat suomalaisia
rukoilemaan. Maamme oli silloin Neuvostoliiton ylivoimaisen hyökkäyksen kohteena
eikä inhimillisesti ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Jumalalla oli kuitenkin
suunnitelma maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi ja siksi Hän laittoi
luonnonvoimat taistelemaan Suomen puolesta. Hän lähetti sellaiset pakkaset,
että vihollinen ei siinä pystynyt toimimaan. Sodan aikana niin tavalliset
ihmiset kuin maan johtokin ymmärsivät, että apu tulee Herralta.
Tällä hetkellä
Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja siellä riehuu sota. Tuon sodan vaikutukset
näkyvät koko maailmassa hintojen nousuna ja myös viljapulana, koska vilja
seisoo satamissa eikä sitä saada ihmisten ruuaksi. Venäjän toimet ovat tuoneet
myös Suomeen sodan uhan. Maamme johto koettaa parhaansa mukaan toimia Suomen
parhaaksi. Tärkein asia, mitä meidän kaikkien ja myös päättäjien tulisi tehdä,
on kääntyä armollisen Jumalan puoleen ja rukoilla hänen varjelustaan ja
johdatustaan. Jumalaan luottaminen ei poista oman toimimisen tärkeyttä, mutta Jumalaan
turvaamalla voimme luottaa siihen, että Hän antaa viisauden päätöksiin.
Näitä
miettiessä on minulle tullut sellainen olo, että suuri osa suomalaisista vastustaa
Jumalaa ja Hänen armoonsa turvautumista. Emme halua jättää elämäämme Jumalan
käsiin, vaan haluamme vastata siitä itse. Mutta olemmeko kansakuntana hylänneet
Jumalan jo niin, että Jumalan on lyötävä meidät ihan pohjalle ennen kuin otamme
hänen armonsa vastaan.
Kaikkein
sitkeimmin teemme Jumalalle vastarintaa silloin, kun emme suostu ottamaan
vastaan pelastusta synneistä. Oman syntisyyden näkeminen ja sen ymmärtäminen,
että hyvä elämä ei riitä, on vaikein asia, jonka eteen ihminen joutuu. Paavali
sanoo Apostolien teoissa Jeesukseen viitaten: ”Hänen ansiostaan teille
julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee
vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet
saavuttaa.” (Ap.t. 13:38)
Jumala on
Jeesuksessa tehnyt kaiken meidän pelastuksemme eteen. Me emme voi, emmekä saa,
lisätä siihen mitään. Yksin Jeesuksen tähden Jumala armahtaa ja antaa anteeksi.
Jos tämän pelastuksen vastaan otettuamme yritämme vielä itse selättää syntimme,
niin se vie meidät uudelleen eroon Jumalasta. Me emme voi kulkea yhtä aikaa
kahta tietä, armon tietä ja lain täyttämisen tietä. Meidän on valittava toinen,
ja vain armon tie vie perille.
Ollaan siis
tänäänkin turvallisella mielellä ja uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen
sovintoveren tähden. Rukoillaan Jumalan armoa ja johdatusta ja Jeesuksen
sovitustyön tulemista todeksi niin Suomessa kuin Ukrainassakin.
Herra isänmaatamme varjelkoon!
VastaaPoistaAamen. Rukoillen ja Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen turvaten.
PoistaKiitos. presidentti Kallion luottamusta Jumalaan me tarvisisimme jokainen. Plogisi sai minut ajattelemaan rukousta tänäänkin.
VastaaPoista