Jumalan käsiin

 

Katsoin eilen televisiosta ohjelmaa, jossa puhuttiin siitä, miten talvisodan aikana maamme presidentti ja hänen vaimonsa jatkuvasti kehottivat suomalaisia rukoilemaan. Maamme oli silloin Neuvostoliiton ylivoimaisen hyökkäyksen kohteena eikä inhimillisesti ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi ja siksi Hän laittoi luonnonvoimat taistelemaan Suomen puolesta. Hän lähetti sellaiset pakkaset, että vihollinen ei siinä pystynyt toimimaan. Sodan aikana niin tavalliset ihmiset kuin maan johtokin ymmärsivät, että apu tulee Herralta.

Tällä hetkellä Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja siellä riehuu sota. Tuon sodan vaikutukset näkyvät koko maailmassa hintojen nousuna ja myös viljapulana, koska vilja seisoo satamissa eikä sitä saada ihmisten ruuaksi. Venäjän toimet ovat tuoneet myös Suomeen sodan uhan. Maamme johto koettaa parhaansa mukaan toimia Suomen parhaaksi. Tärkein asia, mitä meidän kaikkien ja myös päättäjien tulisi tehdä, on kääntyä armollisen Jumalan puoleen ja rukoilla hänen varjelustaan ja johdatustaan. Jumalaan luottaminen ei poista oman toimimisen tärkeyttä, mutta Jumalaan turvaamalla voimme luottaa siihen, että Hän antaa viisauden päätöksiin.

Näitä miettiessä on minulle tullut sellainen olo, että suuri osa suomalaisista vastustaa Jumalaa ja Hänen armoonsa turvautumista. Emme halua jättää elämäämme Jumalan käsiin, vaan haluamme vastata siitä itse. Mutta olemmeko kansakuntana hylänneet Jumalan jo niin, että Jumalan on lyötävä meidät ihan pohjalle ennen kuin otamme hänen armonsa vastaan.

Kaikkein sitkeimmin teemme Jumalalle vastarintaa silloin, kun emme suostu ottamaan vastaan pelastusta synneistä. Oman syntisyyden näkeminen ja sen ymmärtäminen, että hyvä elämä ei riitä, on vaikein asia, jonka eteen ihminen joutuu. Paavali sanoo Apostolien teoissa Jeesukseen viitaten: ”Hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.” (Ap.t. 13:38)

Jumala on Jeesuksessa tehnyt kaiken meidän pelastuksemme eteen. Me emme voi, emmekä saa, lisätä siihen mitään. Yksin Jeesuksen tähden Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Jos tämän pelastuksen vastaan otettuamme yritämme vielä itse selättää syntimme, niin se vie meidät uudelleen eroon Jumalasta. Me emme voi kulkea yhtä aikaa kahta tietä, armon tietä ja lain täyttämisen tietä. Meidän on valittava toinen, ja vain armon tie vie perille.

Ollaan siis tänäänkin turvallisella mielellä ja uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Rukoillaan Jumalan armoa ja johdatusta ja Jeesuksen sovitustyön tulemista todeksi niin Suomessa kuin Ukrainassakin.