Jumalan
armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille ja ystäville. On ihanaa,
kun me saamme yhdessä tehdä matkaa luottaen siihen, että Jeesuksen armo riittää
meille ja hänen verensä suoja on päällämme ja hän pitää meistä kaikella tavalla
huolen.
Kuulin
kiinnostavan tarinan pienestä tytöstä, joka putosi yöllä sängystä. Hänen
äitinsä kuuli kovan kopsauksen ja vähän itkuakin. Äiti meni tytön luo, otti
hänet syliinsä ja kysyi, että kuinka siinä noin kävi. Tyttö vastasi, että hän
meni liian lähelle sitä paikka, josta hän sänkyyn meni.
Minun
mielestäni tuo oli tytöltä niin oivallisesti vastattu, että se sopii myös
meille kristityille. Ihmisen luonnollinen taipumus on Jumalan suosion hakeminen
omilla teoillaan eli meillä on ensin halu tehdä jotain hyvää, että kelpaisimme
Jumalalle. Kun me olemme sen tien päässeet perille ja todenneet, ettei meistä
tule hyviä tässä ajassa, me pääsemme armouskomiseen. Mutta myös armouskomisesta
me hyvin helposti putoamme pois, jos menemme lähelle sitä paikka, josta meidät
on pelastettu eli sitä paikkaa, jossa on ns. omavanhurskaus.
Ihmisellä on
taipumus helposti lähteä sellaiseen opetukseen, jossa opetetaan ihmisoppeja.
Eri kristillisissä ryhmissä opetetaan erilaisia tapoja, joiden noudattamista pidetään
pelastukseen kuuluvana. Niistä helposti muodostuu sääntöjä, joiden kautta
alamme valvoa itseämme. Silloin me ikään kuin putoamme jälleen siitä sängystä. Sen
takia on tosi tärkeää, että me pidämme Jeesuksen armosta kiinni. Tuntui meistä
miltä tuntui. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että me olemme syntymästämme
asti syntisiä eikä meistä täällä ajassa tule puhtaita. Ainut, joka meidät
täällä puhtaaksi tekee, on se, että me uskotaan Jeesuksen sovintoveri omalle
kohdalle.
Se voi olla
mikä tahansa asia, joka yrittää viedä meitä pois armouskosta. Mutta niin kuin
Roomalaiskirjeen luvussa 10 jakeessa 13 sanotaan: ”Sillä jokainen, joka huutaa
avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Tähän me saamme luottaa eikä meillä ole mitään
muuta pelastusta kuin Jeesus. Tästä Raamattu kertoo. Koko Jumalan sanan,
pelastuskertomuksen, sanoma on, että me ymmärrämme olevamme syntisiä ihmisiä,
mutta Jeesuksen armon kautta vapahdettuja. Synti on se, joka erottaa meidät
Jumalasta. Synti on yhtä lähellä kuin sinun ja minun oma sydän. Se on meissä.
Sen tähden me saamme tänäänkin luottaa siihen, että uskomme kaikki syntimme
anteeksi. Pysytään siellä sängyssä eikä putoilla sängystä pois. Aamen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti