Lepoa armossa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin kirjoittaa sellaisesta aiheesta, kun muistan omasta kouluajastani sen hetken, kun suvivirsi soi ja oltiin saatu todistus käteen. Se oli yhtä iloa ja riemua, kun tiesi, että on kesäloma edessä. Se oli pienelle pojalle aina valtava kokemus, kun pääsi lomalle.

Raamatussa puhutaan paljon evankeliumista ja oikeastaan koko Raamattu on yhtä evankeliumia. Evankeliumi on ilosanoma. Se on ilosanoma siitä, että Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme, Jeesus on meidät pelastanut. Sana evankeliumi on alun perin tarkoittanut sitä, kun on ollut sota ja ennen kuin sotilaat ovat palanneet kotiin, on tullut lähettejä, joilla on ollut ilosanoma siitä, että sota on päättynyt ja vihollinen on voitettu. Tuosta ilosanoman tuomisesta alkoi ilo ja saatiin olla vapautunein mielin, että nyt on sota voitettu.

Raamatussa on neljä evankelistaa Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ja lisäksi erityisesti Apostolien teot ja Paavalin kirjeet ovat täynnä ilosanomaa, evankeliumia siitä, kuinka sota on nyt voitettu, Perkele on kukistettu. Meidän täytyy ymmärtää se, että tässä ei ole kyse meidän tunteistamme, vaan me saamme uskolla omistaa sen, että Jeesus on kukistanut Perkeleen vallan.

Matteuksen evankeliumin 11. luvussa jakeessa 28 sanotaan: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Tuolla työllä ja kuormalla tarkoitetaan juuri sitä, että me ihmiset keräämme usein itsellemme sellaista taakkaa, että me yritämme kelvata Jumalalle omin avuin. Nyt tässä ilosanomassa sanotaan, että lopettakaa se omin avuin yrittäminen ja uskokaa evankeliumi. Ei omalla ansiolla voida pelastua, vaan ainoastaan Jeesuksen sovintotyön kautta.

Haluankin ystävät sanoa teille tällaisena päivänä, kun on koulut päättyneet ja voidaan levosta käsin taas viettää kesää. Erityisesti lapsille ja nuorille tämä on ilon päivä, mutta ollaan ystävät ihan kaikki hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Aamen.