Kristuksen voima

Ympärillä on pelkoa liittyen niin moniin asioihin maailmassa ja ihmisten omassa elämässä. On pelkoa turvallisuuteen liittyen ja tulevaisuuteen liittyen. Ihmisen omat voimat eivät riitäkään. Ihmisen oma älykkyys ja taidot eivät riitäkään. Mihin olemmekaan elämässä turvautuneet niin kaikki tuntuu nyt menevän uusiksi. Eräässä laulussa lauletaan...Sinun varaasi kaiken laitan, täällä kestä ei mikään muu. Sinun kanssasi matkaa taitan, kunnes hämärä laskeutuu... Kristus kulkee vierelläsi ja antaa turvan ja voiman vaikeissakin tilanteissa.

Itselläni on läheisiä, jotka sairastavat vakavasti. Silloin elämää suunnitellaan uudelleen ja mietitään, miten selvitään ja jaksetaan ja mistä saa voimaa ja uskoa tulevaan, uskoa Kristukseen ja uskoa elämään Hänen kanssaan taivaassa kerran.  Silloinkin Kristus kulkee vierellä ja kuulee rukouksen ja huokauksen, kun käännymme Hänen puoleensa. Hän tietää jo mitä tarvitsemme ennen kuin olemme sitä Häneltä edes pyytäneet. Hän tuntee meidät ja tietää elämämme asiat. Hän rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet ja elämäntilanteesta huolimatta. Hän haluaa auttaa ja Hänellä on myös voima ja valta siihen.

Lueskelin Paavalin toista kirjettä Korinttilaisille ja sen lukuja 11 ja 12. Siellä Paavalikin kertoo, miten hän oli ollut erilaisissa vaaratilanteissa matkoillaan: meinannut hukkua ja ollut häntä huonosti kohtelevien ihmisten keskellä. Hän oli kärsinyt monin tavoin esim. nähnyt nälkää, raatanut ja valvonut paljon. Hän myös kantaa suurta huolta seurakunnistaan. Kaiken tämän jälkeen hän sanoo, että mieluiten kerskailee heikkoudestaan. Hän sai nähdä ihmeitä, kun selvisi vaikeuksistaan ja koki Jumalan voiman mutta silti hän ei halua kerskailla, ettei kukaan ajattelisi hänestä mitään enempää tai suurempaa kuin hän on. Hän on juuri heikkona voimakas. Rukouksessa Paavali oli ymmärtänyt, että Jeesuksen armo riittää ja voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Eräässä laulussakin sanotaan: Minun armossani on sinulle kylliksi sillä  voima tulee esiin heikkoudessa, se on Jumalan voima.

Monta kertaa on huomannutkin sen, että arvomaailma ja ajatusmaailma muuttuu vaikeuksien myötä. Silti ei kenellekään toivoisi vaikeuksia enempää kuin jaksaisi kantaa. Raskaissa elämäntilanteissa toivoisi, että apu olisi lähellä ja ettei kukaan jäisi yksin. Silti ihminen on usein yksin juuri silloin kun on vaikeaa. Ihmisten apu ei riitä ja ihmisten voimat ja kyvyt ovat vajavaisia. Juuri silloin usein laitamme kädet ristiin ja käännämme katseemme ylös kohti Kristusta, apu meille tulee Isältämme taivaasta. 

Sinun varaasi kaiken laitan täällä kestä ei mikään muu, Sinun kanssasi matkaa taitan kunnes hämärä laskeutuu....