lauantai 17. syyskuuta 2022

Siunaamisen tärkeys

 


Olen viime aikoina joutunut kokemaan mitä on, kun joku häiritsee jatkuvasti Jeesuksen tähden. Julkaisemme näitä blogikirjoituksia joka päivä aamuhartaustekstiksi itse ylläpitämässämme Facebook-ryhmässä. Facebookissa on periaatteessa kristillisyys sallittua ja siellä on paljon kristillisiä ryhmiä. Joku on kuitenkin ottanut minut silmätikukseen ja ilmiantaa lähes kaikki julkaisuni Facebookille yhteisönormien vastaisena ja sen seurauksena ne poistetaan.

Vuorisaarnan aluksi (Matt. 5: 3-12) Jeesus puhuu siitä, millaisia hänen seuraajansa ovat. Olemme tottuneet sanomaan tätä jaksoa autuaaksi julistukseksi. Viimeisessä noista sanotaan: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.” Minun kokemani vaino on varmasti lievimmästä päästä, mutta koen sen raskaana sen vuoksi, että se estää minua julistamasta evankeliumia Jeesuksesta. Kuitenkin koen, että minulle on annettu juuri tämä blogin kirjoittaminen Jeesuksen pelastustyöstä kertomisen kanavaksi.

Elämme aikaa, jolloin Jeesus on monille kirosana. On luvallista uskoa mihin kukin haluaa, kunhan se ei ole Jeesus. Tästä seuraa, että Jeesuksesta julkisesti todistava joutuu tavalla tai toisella vainotuksi. Roomalaiskirjeen 12. luvussa kerrotaan, millaista kristityn elämän tulisi olla. Siellä on meille myös tällainen ohje: ”Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.” (jae 14)

Olen miettinyt viime päivinä paljon tuota ohjetta. Kun kiroamme jotain ihmistä, samalla myrkytämme omaa mieltämme. Kiroamalla vastustaja on saanut voiton. Sen sijaan jos pystymme siunaamaan vainoojiamme, silloin Pyhä Henki vaikuttaa meissä. Hän pitää mielemme Jeesukseen suunnattuna eikä tuo paha saa meissä valtaa.

Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti. Hän tietää, mitä me joudumme täällä maanpäällisellä matkallamme kokemaan, mutta kaikessa hän on meidän kanssamme. Vainonkin keskellä me saamme luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme. Julistetaan siis tätä ilosanomaa rohkeasti niin kauan kuin meillä siihen aikaa on. Siunausta elämäänne rakkaat uskon ystävät.

1 kommentti:

  1. Tämän olen kokenut niin todeksi. Vaikea ihminen rupeaa tuntumaan toisenlaiselta , kun vaan jatkuvasti siunaan häntä mielessäni.

    VastaaPoista