Onko johdatus totta?

 

Toisinaan on sellainen olo, että kaikki asiat tuntuvat kaatuvan päälle yhtä aikaa. Ratkaistavia asioita, joista osa on hyvinkin vaikeita, on paljon, ja lisäksi on murhetta tulevaisuudestakin. Tämä tunne on varmasti monelle meistä tuttu. Silloin kristittynä tulee helposti mieleen, että missä olet Herra, miksi et auta.

Yksi kristinuskon perustavanlaatuisia totuuksia on Jumalan johdatus. Johdatukseen on helppo uskoa silloin, kun kaikki menee niin kuin olemme suunnitelleet ja toivoneet. Mutta sitten kun elämään tulee isoja vastoinkäymisiä ja varsinkin kun joudumme sellaisen epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi, jota emme ole itse millään tavalla aiheuttaneet, on johdatukseen luottaminen todella vaikeaa.

Usein kuulee sellaista opetusta, että uskoa seuraa maallinen menestys. Ja jos tätä maallista hyvinvointia ei tule, täytyy kilvoitella päästäkseen synnistä eroon, niin sitten usko alkaa näkyä. Tällainen opetus ei ole Raamatun mukaista. Jokainen, joka on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintokuoleman kautta, on pelastettu. Ja jokainen Jeesuksen pelastama elää elämänsä Jumalan johdatuksessa, vaikka inhimillisesti ei siltä tuntuisikaan.

Me ihmiset olemme sellaisia, että haluaisimme ymmärtää kaiken. Jumalan johdatus on kuitenkin suurelta osin salaisuus eikä noudata meidän ihmisten mittapuuta. Jesajan kirjan luvussa 55 sanotaan: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (jakeet 8-9) Tähän meidän täytyy tyytyä, vaikka se on usein vaikeaa.

Jumalan johdatuksen tärkein asia on, että hän kuljettaa meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä riittää. Elämä voi olla täynnä suurta ahdinkoa, mutta silti kaikessa me saamme luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme eikä anna meidän joutua hukkaan. Aamen.