Rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä

 

Katsoin elokuvan, jossa ankara vuokraemäntä seisoi Raamattu kädessään vuokralaisensa edessä ja vaati naista ja muita kyläläisiä tekemään parannusta. Vuokralainen otti Raamatun emännän kädestä ja sanoi: ”Miksi lyöt kaikkia tällä kirjalla, joka on täynnä rakkautta.” Nuo sanat ovat pyörineet mielessäni nyt jo useita viikkoja. Osaanko tuoda läheisilleni viestin Jumalan rakkaudesta?

Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi rukoilevansa omiensa puolesta ja sitten hän lisäsi muutama jae myöhemmin: ”Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:20-21) Kristittyjen keskinäisen rakkauden pitäisi viestittää maailmalle Jumalan rakkaudesta. Ainakin minä olen kuitenkin kokenut sen, miten jotkut eri seurakuntaan kuuluvat kristityt eivät pidä minua lainkaan pelastettuna, koska en noudata samoja tapoja kuin he.

Roomalaiskirjeen 14. luvussa Paavali puhuu siitä, että osa kristityistä on uskossaan heikkoja ja siksi heidän täytyy noudattaa joitakin lisäsääntöjä uskonsa ylläpitämiseksi. Tärkeää on, että emme vaadi toisilta noiden sääntöjen noudattamista, vaan jokainen vastaa omista elämänvalinnoistaan itse. Jakeessa 14 sanotaan: ”Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole sinänsä epäpyhää. Ainoastaan sille, joka pitää jotain epäpyhänä, se on epäpyhää.”

Kristinuskon ydin on se, että Jeesus on sovittanut maailman synnin ja jokainen, joka uskoo Häneen, pelastuu. Me elämme lopunaikaa eli sitä aikaa, kun Jeesus ei vielä ole tullut maan päälle kirkkaudessaan. Meille on kuitenkin annettu Pyhä Henki, joka kirkastaa Jeesusta. Pyhän Hengen tehtävä on herättää usko Jeesukseen syntien sovittajana ja ylläpitää tuota uskoa. Hän myös opettaa meitä ymmärtämään Raamatun sanaa ja elämään kristittyinä täällä maan päällä. ”Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieluinen ja kelpaa myös ihmisille. Tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” (Room. 14:17-19)

Pidetään rakkaat uskonystävät yhtä eikä lyödä toisia Raamatulla, joka on täynnä rakkautta. Luotetaan, että Jeesus on sovittanut syntimme, Pyhä Henki pitää meidät Jeesuksen yhteydessä ja pääsemme lopulta iankaikkiseen iloon. Aamen.

Armon tiellä

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. On taas tullut kevät ja odottelemme kesää. On ollut hienoja päiviä nauttia keväästä, auringosta, luonnosta, kukista ja lintujen viserryksestä. Ymmärrämme, että saamme nauttia keväästä ja kesästä ilman omaa suoritustamme, mutta me voisimme myös kristittyinä opetella nauttimaan Jumalan armosta. Voisimme iloita siitä, että olemme saaneet yksin armosta synnit anteeksi ja unohtaa sellaisen ajatuksen kokonaan, että Jumala suorittaa osan pelastuksestamme ja me itse sitten loput. Heittäydytään täydellisesti Jumalan armon varaan, koska jos ajattelemme, että voimme itse suorittaa jotakin, niin silloin asetamme itsemme jumalaksi ja teemme Jeesuksen armotyön tyhjäksi.

Ajattelen niin, että silloin kun olemme armosta uskomassa, me saamme siitä voiman ja kaikenlainen ahdistus ja oma työ pelastumisen eteen loppuu. Galatalaiskirjeen 5. luvussa, jakeessa 4 sanotaan: ”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.” Tässäkin Raamatun kohdassa käy selvästi ilmi se, miten nuo galatalaiset alkoivat uskoa valeapostoleita, jotka opettivat, että Jumala on kyllä teidät puhtaaksi pessyt, mutta teidän täytyy vielä noudattaa juutalaislakeja. Helposti myös kristittyinä me ajattelemme niin, että Jeesus on kyllä puhdistanut meidät, mutta kyllä meidän täytyy itsekin tehdä jotain.

Eräs uskonystävä on kauniisti sanonut, että me tulemme uskontiellä kolmen tien risteykseen. Yksi tie on maailma, toinen tie vie kuuliaisuuden upottavalle suolle ja kolmas on armon tie. Minä olen kokenut tuon omassa elämässäni hyvin selvästi. Olin tarpomassa tuolla kuuliaisuuden suolla yrittäen itse pitää pelastustani voimassa ja täysin uupunut uskova. Olin jo lähdössä takaisin maailman tielle, kun onneksi Jeesus lähetti luokseni ymmärtävän ystävän, joka kertoi minulle armon tiestä. Hän kertoi minulle, että Jeesus on jo kaikki syntini sovittanut eikä minun tarvitse yrittää niitä enää itse sovittaa. Hän auttoi minua ymmärtämään, että pelastus on kokonaan Jeesuksessa ja jos koetan vähänkään lisätä siihen omia suorituksiani tai päätöksiäni, joudun pois armon tieltä.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että me saamme tänäänkin kulkea armon tiellä ja uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä ystävä, joka olet lähtenyt tuolle kuuliaisuuden tielle, niin sinäkin saat palata armon tielle ja uskoa yksin armosta. Me saamme kaikki palata sieltä oman suorittamisen tieltä armon tielle ja uskoa synnit anteeksi yksin armosta Jeesuksen tähden. Tuolla armon tiellä Pyhä Henki meitä johtaa. Aamen.

Jumalan suuruus

Kuuntelin erään laulun sanoja, jossa mietittiin sitä, että mitä voi Jumalalle kertoa saaneensa aikaan, kun aika täällä maan päällä alkaa loppua. Hän siinä totesikin, ettei taida olla kovin paljon kerrottavaa. Tosin merkittävät asiat ovatkin lopulta aivan yksinkertaisia mutta tärkeitä, esim. että on saanut elää jonkun läheisen kanssa jonkin ajan/hetken elämässä, saanut rakastaa. 

Jumalan suunnitelmat ovat suurempia. Hän tietää elämämme ja tuntee meidät. Jesajan kirjan luvussa 55 tulee esille Jumalan suuruus ja suunnitelmat täältä ikuisuuteen. Vaikeaa niitä on käsittää. Vaikeaa on myös käsittää Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Jumalan ajatukset ovat meidän ajatustemme yläpuolella. Jumala kehottaa meitä kaikessa turvautumaan Häneen, sillä Hänen anteeksiantonsa on runsas. Jumala kutsuu luokseen, jotta saisimme elää. Hän on uskollinen. Hän ei hylkää. Sanassaan Raamatussa Hän puhuu meille ja lupaa, että Sanan merkitys vaikuttaa meihin ja elämäämme. Raamatun lukeminen voi yllättäen antaa vastauksia, puhutella syvällisesti tai antaa sinulle virkistävän keidashetken. Se on elävää sanaa ja aina ajankohtaista. Jumala puhuu Sanansa kautta ja on läsnä.

Tässä kauniissa keväisessä aamussa on helppoa uskoa Jumalan lupauksiin. Aina ei kuitenkaan ole niin. Varsinkaan, kun on aina uudelleen kokenut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ja itsekin on aina uudelleen sortunut samoihin virheisiin. Tänään on kuitenkin mahdollisuus uuteen. Tänään on mahdollisuus syntien anteeksi saamiseen meille kaikille Jeesuksen ristikuoleman vuoksi. Jumalan rakkaus tuli esille siinä, että Hän antoi Jeesuksen kuolla ristillä meidän syntiemme tähden. Olemme vapaita kaikista kahleista. Meistä ei tule virheettömiä eikä meillä ole Jeesukselle näyttää ansiolistaa, mutta silti Hän rakastaa meitä.     

Jumalan yhteydessä

                                                                   

Etsimme elämään sisältöä, merkitystä, jotain tekemistä ja mielekästä ajan kuluttamista. Välillä tuntuu, ettei millään ole mitään merkitystä. Voimme ajatella, että olemme kuluttaneet elämämme, aikamme turhaan. Ehkä koemme epäonnistuneemme. Elämä on kuin valunut hukkaan. On ollut ehkä liikaa murheita ja stressiä. Nyt vielä näinä aikoina elämäämme ja tekemisiämme, menemisiämme, sosiaalisuutta rajoitetaan. Onko enää mieltä missään? Paistaako aurinko risukasaan? 

Olen kaivannut yhteyttä ihmisiin, rukouspiiriä. Mietin, mikä onkaan tämän ajan merkitys. Mikä merkitys on sillä, että nyt on aika eristäytyä? Olisiko nyt hyvää aikaa pysähtymiselle, pohtimiselle ja yhteydelle Jumalaan? Mitä Jumala haluaa meille puhua? Hän varmasti haluaa auttaa. Raamatun ihmisten tarinoita kun luen, ihmettelen heidän monien pitkäjänteisyyttä ja uskoa ja luottamusta Jumalan huolenpitoon kaikista vaikeuksista huolimatta.

Minua on puhutellut Saarnaajan kirja Raamatussa. Saarnaaja päätyy siihen ajatukseen, että kaikki on lopulta turhuutta täällä auringon alla. Hän on tosi pessimistinen ja on sitä mieltä, ettei mikään tuo apua ihmiselle. Ihmiset etsivät sisältöä elämään erilaisista asioista, mutta mikään ei lopulta sammuta sitä syvällä olevaa janoa eli ihminen ei löydä iloa ja rauhaa. Elämämme on määräaikaista täällä. Saarnaajakin muistuttaa siitä, että kaikella on määrähetkensä ja aikansa. Aika on syntyä ja aika on kuolla. Tämän vuoksi juuri nyt mietin tämän ajan merkitystä ja ylipäätään sitä, mihin aikani kuluu.

Saarnaaja haluaa meidän lopulta ymmärtävän, mistä saamme rauhan sydämeen, mikä sammuttaa sen janon. Hän haluaa meidän käsittävän, että onni on lähellä. Yhteys Jumalaan on lopulta rauhan ja ilon ja merkityksen lähde. Jeesus, Jumalan poika, syntyi maailmaan, jotta meille kaikille aukeaisi mahdollisuus uuteen elämään Jumalan yhteydessä ja syntiemme anteeksi saamiseen ja iankaikkiseen elämään. Jumala ei jättänyt meitä synkeyteen vaan antoi meille rauhan ja armon. Tätä yhteyttä Jumalaan voimme etsiä ja löytää. Hän rakastaa meitä ja antaa meille toivon ja merkityksen jokaiseen päivään. 

 

Nauttikaamme Kristuksen ruumis ja veri

 

Jeesus on useissa kohti Raamattua tuonut esiin, että joka uskoo häneen, pelastuu. Niin se on ystävät tänä päivänäkin, että sydämen uskolla ja suun tunnustuksella me pelastutaan. Saamme luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille. Joku on sanonut, että kun me siirrymme sielunvihollisen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan, se on ikään kuin allekirjoitettu rauhansopimus. Myös maallisessa sodassa kun rauhansopimus on allekirjoitettu, niin traumat jäävät vielä jäljelle tuosta sota-ajasta ja vahingonlaukauksiakin saattaa tulla. Kun ”sopimus on allekirjoitettu”, olemme ottaneet Jeesuksen armon elämäämme ja luotamme siihen, että Jeesus on juuri minun syntini pessyt pois. Sitä ei voi mitenkään omilla ansioilla tehdä.

Olen usein miettinyt sitä, että me emme missään muualla pääse niin lähelle Jeesusta kuin alttarilla, jossa me saamme nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren. Matteuksen evankeliumin luvussa 26 jakeissa 26-28 sanotaan: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Kun me uskolla nautimme ehtoollisen, niin se on totisesti Jeesuksen ruumis ja veri ja siinä me saamme oikein syödä Jeesuksen sovintokuolemaa. Me saamme vahvasti uskoa, että se totisesti on syntien anteeksi antamiseksi.

Jumala on jättänyt meille tänne maan päälle kasteen ja ehtoollisen, jotka ovat meitä vahvistamassa ja tukemassa tällä matkalla. Minun mielestäni se on pilkkaa, jos me sanomme, että ehtoollinen on pelkkä muistoateria. Sitä se ei ole. Toki se on sitäkin, että me saamme siinä muistaa Jeesusta, mutta muistaa niin, että hän on sovittanut meidän syntimme ja me saamme sen tuossa armopöydässä uskoa omalle kohdallemme. Ihmisen on vaikea uskoa sitä, miten normaali leipä ja viini muuttuu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Jos sitä ei uskolla nauti, niin se pysyy leipänä ja viininä, ja niin kuin Luther sanoo, niin sellainen ihminen nauttii sen turmiokseen eli se tarkoittaa sitä, että silloin on ihan turhaa mennä sinne ehtoollispöytään. Mutta kun uskoo sydämessään, että tässä on totisesti Jeesuksen ruumis ja veri, niin sen saa omistaa omalle kohdalleen.

Minä rohkaisen kaikkia ystäviä ottamaan vastaan sen Jumalan salaisuuden, joka ehtoolliseen kätkeytyy. Jos se ei vielä tänään sinulle avaudu, niin rukoile. Jumala kyllä sen sinulle avaa. Se on mitä valtavin voimaannuttava ja eheyttävä ateria, ja me saamme tänä päivänäkin nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren omalle kohdallemme. Myös sanan kautta me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus elämämme myrskyissä

 

Vanhassa tarinassa kerrotaan ihmisistä, jotka olivat ylittämässä laivalla valtamerta. Matkalla laiva joutui myrskyyn ja ihmiset olivat peloissaan. Mukana oli myös pieni poika, joka oli iloinen ja rauhallinen. Ihmiset kyselivät pojalta, eikö hän pelännyt ollenkaan, että laiva uppoaisi. Poika vastasi, ettei pelännyt, sillä hänen isänsä oli tuon laivan kapteeni.

Raamatussa (esim. Luuk. 8:22-25) meille kerrotaan tapauksesta, jossa Jeesus lähti opetuslasten kanssa ylittämään Genesaretin järveä. Jeesus alkoi nukkua. Kun he olivat keskellä järveä, tuli kova myrsky ja vene alkoi täyttyä vedellä. Opetuslapset menivät Jeesuksen luo, ja herättivät hänet sanoen ”Mestari, Mestari me hukumme!” Jeesus nuhteli tuulta ja veden aallokkoa. Ne asettuivat ja tuli tyven. Sitten Jeesus suuntasi sanansa opetuslapsille: ”Missä teidän uskonne on?” Opetuslapset ihmettelivät, että kuka Jeesus oikein on, kun jopa tuulet ja vesi tottelevat häntä.

Tässä oli kaksi kertomusta ihmisistä, jotka joutuivat myrskyyn. Pieni poika luotti isäänsä niin paljon, että hän ei epäillyt isän kykyä viedä poika turvallisesti perille. Opetuslapset sen sijaan katsoivat myrskyä, eivätkä Jeesusta ja siksi heidän luottamuksensa alkoi horjua. Minua tässä kertomuksessa lohduttaa se, ettei Jeesus hylännyt opetuslapsia heidän pelkonsa ja luottamuksen horjumisen vuoksi. Hän ei sanonut opetuslapsille, että oli lopen kyllästynyt heidän hidasoppisuuteensa ja etsisi itselleen uudet opetuslapset. Jeesus kyllä laittaa opetuslapset ajattelemaan, mutta ei hylkää.

Meidän elämäämme voi ajatella tuollaisena laivamatkana. Useimmat meistä joutuvat elämänsä aikana myrskyihin ja on inhimillistä, että silloin pelottaa. Meillä on kuitenkin Jeesus elämämme ohjaajana ja silloin voimme luottaa siihen, että Hän vie meidät perille. Laivassa olleiden ihmisten pelko ei upottanut laivaa, vaan kapteeni ja miehistö hoiti tehtävänsä niin, että laiva selvisi myrskyn läpi. Samoin meidän tunteemme eivät estä Jeesusta kuljettamasta meitä tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Ole siis turvallisella mielellä ja usko, että Jeesus on sovittanut sinun syntisi ja on kanssasi koko elämäsi ajan.

Ristissä on armo

 

Eräässä ryhmässä hyvin lakihenkinen ihminen oli kirjoittanut kommenttikenttään edellisen tekstini alle, kuinka paljon minussa on syntiä ja oli luetellut erilaisia hänen mielestään syntejäni. Lisäksi siinä oli vielä vedottu siihen, että minä en tahdo ottaa ristiä ja seurata Jeesusta. Hänellä oli selkeästi ajatuksena se, että kun ottaa ristin, niin se on jotain lakia tai raskasta taakkaa, mitä meidän tulisi täällä elämässä kantaa. Matteuksen evankeliumin 16. luvussa sanotaan: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (jae 24)

Ajattelen sillä tavalla tästä ristin kantamisesta, ettei Jumala tarkoita ristinkantamisella meidän sairauksia tai vikoja, tai että meidän täyttyisi täyttää Jumalan laki tai noudattaa jonkun ryhmäkunnan sääntöjä. Ajattelen, että ristin kantaminen on sitä, että ensinnäkin kiellän itseni eli totean sen, että omilla ansioilla minä en voi kelvata Jumalalle. Se on sitä itsensä kieltämistä. Sitten otan elämääni ristin eli otan Jeesuksen sovintokuoleman elämääni. Tyhjä risti muistuttaa minua siitä, että Jeesus on ylösnoussut minun syntieni tähden ja hän on sovittanut kaikki minun syntini. Sitä ristiä on helppo ja kevyt kantaa, koska Jeesus on jo Golgatalla sovittanut meidän syntitaakan eikä meidän tarvitse enää itse sitä ristiä kantaa, vaan Jeesus on jo sen meidän edestä kantanut.    

Tämäkin asia on varsin usein tulkittu kristillisissä yhteisöissä väärin niin, että sillä tarkoitettaisiin jotain meidän itse kantamaamme taakkaa. Meidän ei tarvitse enää kantaa mitään taakka, koska Jeesus on sen syntitaakankin kantanut Golgatalle. Hän sovitti koko maailman synnin. Myös, ystävä, sinun ja minun synnin. Sen vuoksi meidän on tänä päivänä niin kevyt kantaa se risti. Pilkan ja vainonkin kestämiseen Jeesus antaa meille voiman. Ei meidän tarvitse sitäkään yksin kantaa.

Me saamme iloita siitä, että Jeesus sanoo, että kieltäkää itsenne. Meidän ei tarvitse etsiä itsestämme mitään hyvää. Meidän täytyy vain tunnustaa, että minä itse en voi itseäni vanhurskauttaa enkä omilla ansioillani mitenkään pelastusta saavuttaa, vaan että kaikki on täytetty. Kun tällä tavalla seuraamme Jeesusta, hän antaa meille myös voiman ja taidon viedä evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta niille ihmisille, jotka vielä elävät lain taakan alla tai eivät tunne Jeesusta ollenkaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on kaikki meidän synnit maksanut. Aamen.