Vapauteen Kristus vapautti meidät

 

Galatalaiskirjeen 2. luvussa jakeessa 16 puhutaan siitä, miten ihminen tulee vanhurskaaksi. Tuo vanhurskaus-sana on sellainen, ettei sitä käytetä tavallisessa suomen kielessä ja siksi se on vaikea ymmärtää. Helposti me miellämme sanan tarkoittavan samaa kuin hurskas eli ihminen, joka uskoo Jumalaan ja elää mallikelpoisesti. Sitä vanhurskas ei kuitenkaan tarkoita. Alun perin vanhurskaus oli oikeudenkäyntiin liittyvä sana, joka tarkoitti syyllisen julistamista vapaaksi. Rikollinen siis oli syyllinen rikokseen, mutta hänet kuitenkin vapautettiin.

Vanhurskas-sanan merkitystä auttaa ymmärtämään tämä tarina, jonka olen joskus kuullut. Rikollinen on todettu syylliseksi rikoksiin, joiden rangaistuksena on kuolema. Tuomion julistamisen jälkeen tuomari kuitenkin riisuu tuomarin vaatteensa, astuu syyllisen rinnalle ja ilmoittaa tuomioistuimelle, että hän ottaa kantaakseen koko syyllisyyden ja kärsii kaiken sen rangaistuksen, joka syylliselle on annettu. Syytettynä ollut rikollinen on vapaa. Tämän rikollisen täytyy vain luottaa siihen, että tuomari on sovittanut kaikki hänen rikoksensa koko hänen elämänsä ajalta, niin menneet rikokset kuin tulevatkin. Iloisena rikollinen ottaa vastaan vapautuksen.

Tämä kertomus kuvaa sitä, miten ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että haluaisimme jotenkin maksaa Jumalalle siitä, että Hän on meidät armahtanut. Tuota edellistä tarinaa voisi jatkaa. Rikollinen ottaa iloiten vastaan vapauden, mutta sitten hän päättää kuitenkin alkaa suorittaa maksua hänet vapauttaneelle tuomarille. Hän ajattelee, että hyvällä elämällään hän voisi jotenkin korvata tuolle armahtajalleen ainakin osan siitä, mitä tämä on joutunut hänen takiaan kärsimään. Siksi hän on päättänyt noudattaa tarkasti sellaisia käyttäytymissääntöjä, joiden noudattamisella hän arvelee saavansa vapauttajaltaan hyväksyntää. Näin tekemällä rikollinen halveksii vapauttajansa armoa ja sitoo itsensä uudelleen syyllisyyteen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ” (Gal. 5:1)

Jeesus on sovittanut kertakaikkisesti ihmiskunnan synnin. Tämän syntien anteeksiantamuksen saa jokainen vastaanottaa lahjana. Pyhä Henki johdattaa ihmisen Jeesuksen luo ja Pyhä Henki myös opastaa Jeesuksen armahtamia ihmisiä. Jeesus opettaa meitä rakastamaan toinen toisiamme palvellen. Tämä toisistamme huolehtiminen on ihmisen maanpäällisen elämän tehtävä. Pelastus on kuitenkin yksin Jeesuksen armosta eikä siihen saa liittää mitään meidän omia tekoja. Me saamme olla turvallisella mielellä ja luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja se riittää.