Jeesus on elämämme valo

 

Tänä kesänä on ollut aivan erityisen paljon kasvien siitepölyä ilmassa ja se on peittänyt joka paikan. Eilen pesin ikkunat. Olin kyllä kiinnittänyt huomiota siihen, että ikkunat olivat aika harmaat, mutta vasta pesemisen jälkeen oikeasti huomasi, kuinka likaiset ne olivat olleet ja miten pimeäksi nuo likaiset ikkunat olivat kotimme tehneet. Tänään on tullut hyvä mieli siitä, kun sisällä on valoisaa ja luonto näkyy ikkunan läpi kirkkaana.

Tästä tuli mieleeni, että meidän elämässämme on asioita, jotka ovat kuin tuo siitepöly. Ne ovat asioita, jotka peittävät meiltä Jeesuksen armon kirkkauden. Usein ne ovat jokapäiväiseen elämään liittyviä huolia, jotka eivät liity mitenkään uskoon. Meillä ihmisillä on kuitenkin taipumus antaa noiden maailman huolien peittää Jeesuksen. Me saatamme myös liittää maallisen menestyksen ja terveyden Jeesuksen rakkauteen. Kun näitä ihmiselämän vaikeuksia kuitenkin on, ne voivat tuoda harmaan verhon Jeesuksen eteen.  Toisinaan tuo Jeesuksen armon peittävä harmaus on uskoon liittyvää suorittamista. Olemme saattaneet ottaa vastaan opetusta, jossa pelastukseen liitetään erilaisia käyttäytymissääntöjä, jotka peittävät Jeesuksen taakseen.

Mitä tuo ikkunoiden pesu sitten meidän elämässämme voisi olla? Johannes kirjoittaa: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ” (1. Joh. 1:9) Ajattele, kuinka ihanaa on, että Jumala puhdistaa meidät. Meidän ei tarvitse yrittää itse puhdistaa itseämme, vaan Jumala tekee sen. Jeesus on jo sovittanut kaikki syntimme ja siksi me saamme luottaa siihen, että kaikki synnit on meille anteeksi annettu Jeesuksen tähden. Jeesuksen veri puhdistaa meidät, pimeys väistyy ja todellinen valo loistaa elämäämme.

Kun on saanut syntinsä anteeksi, elämä kirkastuu. Pyhä Henki alkaa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, jotta Jumalan hyvä tahto tapahtuisi myös täällä maan päällä. Ensisijaisesti se tarkoittaa pelastusta uskomalla Jeesukseen ja Jeesuksesta kertomista myös toisille. Jeesus haluaa kuitenkin antaa meille itsensä myös tämän elämän valoksi. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12) Me saamme kulkea valossa jo tämän elämän ajan ja luottaa siihen, että Jeesus vie meidät lopulta iankaikkiseen kirkkauteen.

Turva Jeesuksessa

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille ja ystäville. On ihanaa, kun me saamme yhdessä tehdä matkaa luottaen siihen, että Jeesuksen armo riittää meille ja hänen verensä suoja on päällämme ja hän pitää meistä kaikella tavalla huolen.

Kuulin kiinnostavan tarinan pienestä tytöstä, joka putosi yöllä sängystä. Hänen äitinsä kuuli kovan kopsauksen ja vähän itkuakin. Äiti meni tytön luo, otti hänet syliinsä ja kysyi, että kuinka siinä noin kävi. Tyttö vastasi, että hän meni liian lähelle sitä paikka, josta hän sänkyyn meni.

Minun mielestäni tuo oli tytöltä niin oivallisesti vastattu, että se sopii myös meille kristityille. Ihmisen luonnollinen taipumus on Jumalan suosion hakeminen omilla teoillaan eli meillä on ensin halu tehdä jotain hyvää, että kelpaisimme Jumalalle. Kun me olemme sen tien päässeet perille ja todenneet, ettei meistä tule hyviä tässä ajassa, me pääsemme armouskomiseen. Mutta myös armouskomisesta me hyvin helposti putoamme pois, jos menemme lähelle sitä paikka, josta meidät on pelastettu eli sitä paikkaa, jossa on ns. omavanhurskaus.

Ihmisellä on taipumus helposti lähteä sellaiseen opetukseen, jossa opetetaan ihmisoppeja. Eri kristillisissä ryhmissä opetetaan erilaisia tapoja, joiden noudattamista pidetään pelastukseen kuuluvana. Niistä helposti muodostuu sääntöjä, joiden kautta alamme valvoa itseämme. Silloin me ikään kuin putoamme jälleen siitä sängystä. Sen takia on tosi tärkeää, että me pidämme Jeesuksen armosta kiinni. Tuntui meistä miltä tuntui. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että me olemme syntymästämme asti syntisiä eikä meistä täällä ajassa tule puhtaita. Ainut, joka meidät täällä puhtaaksi tekee, on se, että me uskotaan Jeesuksen sovintoveri omalle kohdalle.

Se voi olla mikä tahansa asia, joka yrittää viedä meitä pois armouskosta. Mutta niin kuin Roomalaiskirjeen luvussa 10 jakeessa 13 sanotaan: ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Tähän me saamme luottaa eikä meillä ole mitään muuta pelastusta kuin Jeesus. Tästä Raamattu kertoo. Koko Jumalan sanan, pelastuskertomuksen, sanoma on, että me ymmärrämme olevamme syntisiä ihmisiä, mutta Jeesuksen armon kautta vapahdettuja. Synti on se, joka erottaa meidät Jumalasta. Synti on yhtä lähellä kuin sinun ja minun oma sydän. Se on meissä. Sen tähden me saamme tänäänkin luottaa siihen, että uskomme kaikki syntimme anteeksi. Pysytään siellä sängyssä eikä putoilla sängystä pois. Aamen

Jeesus, Jumalan Karitsa

 

”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!” (Joh. 1:29) Nuo sanat ovat Johannes Kastajan opetuksen ydin. Johannes ei halunnut kiinnittää ihmisiä itseensä vaan Jeesukseen. Tänä päivänäkin on tärkeää kertoa toisille Jeesuksesta, joka on sovittanut koko ihmiskunnan synnin.

Nykyään Raamatun tuntemus on Suomessa heikkoa, ja sen vuoksi monet Raamatun ilmaisut saattavat tuntua ihmisistä oudoilta. ”Jeesus, Jumalan Karitsa” on myös sellainen ilmaus, jota ei voi ymmärtää ilman, että joku sen selittää.

Ihmisestä tuli syntinen, kun Aatami ja Eeva nousivat Jumalaa vastaan. Ihmisestä tuli syyllinen Jumalan tahdon rikkomiseen. Jokainen ihminen on siitä alkaen ollut erossa Jumalasta. Ainut mahdollisuus tämän eron poistamiseen oli, että Jumala itse järjesti keinon ihmisen syntien sovittamiseksi.

Heti tuosta alusta alkaen Jumalalla oli suunnitelma, miten Hän sovittaa ihmisen itsensä kanssa. Ensin Hän kuitenkin valmisti ihmiskuntaa Jeesuksen tuloon. Hän antoi määräyksen uhrata karitsa syntien sovittamiseksi. Tämä syntien sovitus täytyi uusia uudelleen ja uudelleen, koska karitsan veri ei riittänyt sovittamaan ihmisen syntiä muuta kuin siihen hetkeen saakka. Tämä Jumalan asettama uhrijärjestelmä oli valmistusta täydellisestä uhrikaritsaa, täydellistä syntien sovitusta varten, jonka Jeesus tulisi suorittamaan Golgatalla.

Nyt me elämme aikaa, jolloin tuo Jeesuksen suorittama syntien sovitus on totta. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme ottaa sen vastaan yksin armosta. Jumala ei tee pelastusasiassa yhteistyötä ihmisen kanssa niin, että ihmisen täytyisi tehdä osa ja Jeesus tekisi sitten oman osansa. Pelastus on yksin Jumalan valmistamaa ja sen saa osakseen uskomalla, että Jeesus on sovittanut kaikki minun syntini.

Kun meistä sitten on tullut Jeesuksen pelastamina Jumalan lapsia, me saamme itsellemme Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä kristittyinä. Me rikomme edelleen Jumalan tahtoa vastaan, mutta koska Jeesuksen täydellinen syntien sovitus riittää kattamaan kaikki maailman synnin, niin menneet kuin tulevatkin, me saamme pyytää anteeksi ja uskoa anteeksi. Jos emme usko Jeesuksen sovintotyön riittävän omiin synteihimme, niin silloin Jeesus ei ole meille Jumalan Karitsa, joka on ottanut pois maailman synnin. Silloin joudumme seisomaan Jumalan edessä yksin ja vastaamaan Jumalalle kaikista teoistamme ja tekemättä jättämisistämme itse.

Näin juhannuksen aikanakin saamme turvautua siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää sinulle ja minulle. Ollaan siis ystävät turvallisella mielellä ja iloitaan Jeesuksesta.

Jeesuksessa on pelastus, ei opeissa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Kiitos siitä meidän Jumalallemme, että Hän armahtaa meitä syntisiä. Aihe, josta haluan tänään kirjoittaa, on sellainen, että olen oikeasti ihmeissäni, kuinka niin usein joihinkin herätysliikkeisiin kuuluvat kristityt puhuvat siitä, miten tärkeää on löytää oikea oppi. Heidän mielestään oikea oppi on se, joka pelastaa.

Kuitenkin Raamattu ihan selkeästi ilmoitta sen, että ainoastaan usko Jeesukseen sovittajana, että Hän on Golgatan ristillä kärsinyt meidän puolestamme, on ainut lääke, jolla me saamme synnit anteeksi. Ei se kuulummeko me oikeaan oppiin tai oikeaan liikkeeseen. Aikoinaan kun Jeesus eli hän kävi taisteluita kirjanoppineiden ja fariseusten kanssa, jotka vaativat oikeaa oppia Jeesukseltakin. Juutalaisuudessa oli vuosisatojen kuluessa muodostunut yli 600 isäinsääntöä. Nämä isäinsäännöt olivat sellaisia, jotka olivat siitä perinteestä muodostuneita sääntöjä, ja ne olivat menneet ohi Raamatun sanan ja näin ollen ihmisopista oli tullut jumala.

Meistä jokainen ymmärtää, että jos meillä on jumalana joku muu kuin Jeesuksen Kristuksen armo, niin me emme voi pelastua. Sen tähden on ystävät niin tärkeää, että me tänä päivänäkin uskotaan Jeesuksen armo omalle kohdallemme ja unohdetaan kaikki oppihöpinät. Ne on niitä ihmisten keksimiä juttuja, jotka eivät mitään rakenna. Jotkut kokevat, että he ovat niitä oikeita kastajia, jotkut kokevat, että vain heillä kätten päälle panemisen kautta voi saada synnit anteeksi ja on monenlaista oppia.

Joh. 3:16 sanotaan, että Jumala on antanut ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Pidetään me siitä kiinni ja käydään ehtoollisella ja uskotaan siinä syntimme anteeksi. Me saamme kyllä myös ilman ehtoollistakin uskoa syntimme anteeksi jokapäiväisen Jeesuksen armoon luottamisen kautta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus ei jätä meitä tielle ja matkalle. Aamen.

Armoa ei voi ostaa

 

Mieleeni muistui ajatus, jonka olen kuullut ensimmäisen kerran jo nuorena: ”Armo ei ole koskaan halpaa. Se on ilmaista, ja siksi sitä ei voi ostaa eikä sen hinnasta voi tinkiä.” Toisinaan kuulee jonkun uskovan sanovan toiselle uskovalle, että sinä pidät armon halpana. Ajattelen hänen tarkoittavan, että tuo toinen ei kunnioita Jumalaa, koska tekee edelleen syntiä.

Tässä tullaankin sitten armosta pelastettuna elämisen ytimeen eli siihen onko ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi uskomalla Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalleen, edelleen syntinen? Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali puhuu siitä, miten hän edelleen tekee sitä, minkä tietää vääräksi, koska synti asuu hänessä. Tuskin kukaan meistä ajattelee, että Paavali ei olisi tuolloin ollut Jeesuksen pelastama ja silti hän myöntää synnin olevan edelleen hänessä. Sitten 8. luvun alussa Paavali kirjoittaa ihanan vapauttavan totuuden: ”Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”

Jeesus on sovittanut koko synnin Golgatan ristillä ja tuo syntien sovitus koskee myös sinun ja minun kaikkia syntejä. Me emme voi millään tavalla omia syntejämme sovittaa. Jos me sitä yritämme, tarkoittaa se juuri tuota armon ostamista ja kauppahinnasta tinkimistä. Jeesus on maksanut koko kauppasumman ja sen vuoksi ihminen voi vain joko ottaa syntien sovituksen lahjana vastaan tai sitten hän ei tuota lahjaa ota. Mitään välimuotoa ei ole. On tärkeää, että me emme epäile Jeesuksen sovitustyön riittävyyttä omiin synteihimme. Jos me koko ajan epäilemme sitä, niin silloin huomiomme on omissa teoissamme ja usein myös toisten teoissa eikä Jeesuksessa.

Pyhä Henki on annettu meille matkakumppaniksi koko tämän maanpäällisen matkan ajaksi. Hän opettaa meitä tuntemaan Jumalan rakkautta ja Jeesuksen armoa. Hän kasvattaa meitä ihmisinä ja auttaa meitä huomioimaan lähimmäisiämme. Emme pääse irti synnistä, mutta koska tiedämme Jeesuksen jo sovittaneen ne, saamme elää vapaina rakastaen Jumalaa ja lähimmäisiämme. Jeesus antaa sellaisen rauhan ja ilon elämään, jota ei voi mistään tässä maailmassa saada.

Jos et vielä ole ottanut syntien sovituksen lahjaa vastaan, tee se nyt. Voit pyytää Jeesusta antamaan sinun syntisi anteeksi ja saat luottaa, että Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu. Ollaan ystävät turvallisella mielellä. Jeesus vie meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään. Aamen.

Rakkautta ei voi kuvata

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Luin lehdestä erään äidin kirjoituksen, jossa hän kertoi, että hänellä on kaksi lasta, joille molemmille oli pienenä hankittu ns. vauvakirjat. Tuollaisiin kirjoihin merkitään lapsen kehitykseen liittyviä asioita, esim. milloin ensimmäinen hammas puhkesi, milloin oppi kävelemään ja mikä oli ensimmäinen sana. Hänen lastensa kirjoissa oli lisäksi yksi sivu, joka oli tuolta äidiltä jäänyt tyhjäksi. Tuolle sivulle olisi pitänyt kirjoittaa lapselle kirje. Tämä äiti kertoi, että mitä isommiksi lapset kasvoivat, sitä vaikeammaksi kirjoittaminen tuli, koska hän koki, että rakkaus lapsia kohtaan vain lisääntyi koko ajan.

Tuo kirjoitus sai minut miettimään, että varmaan suurin osa vanhemmista tuntee, että niitä syvimpiä tuntoja, syvintä rakkautta ei oikeastaan pysy sanoittamaan, niin että toinen sen ymmärtää. Miksi sitten otin tämän esimerkin. Jos me ajattelemme Jumalan rakkautta, niin Jumala vuodatti tänne meidän keskuuteemme Pyhän Hengen, Rakkauden Hengen, joka tekee meissä ihmisissä työtä. Se on jotain niin käsittämätöntä rakkautta, kun ajatellaan sitä, että minä suuri syntinen saan yksin armosta uskoa syntini anteeksi.  

Täällä maan päällä meillä on kipua, tuskaa, rahattomuutta, mutta se on vain ajallista. Meistä jokainen on tänne syntynyt alastomana ja samalla tavalla me täältä lähdemme. Me emme saa täältä mitään mukaamme. Kaikki maallinen on katoavaista. Sillä ei ole iankaikkisen elämän kanssa mitään tekemistä. Tämä maanpäällinen elämä, vaikka se kestäisi 100 vuotta, on aina lyhyt aika verrattuna iankaikkiseen elämään.

Minulla itsellänikin on ollut tässä sairautta ja monenlaista vaikeutta ja tähän blogiin kirjoittaminenkin on jäänyt vähälle. Kuitenkin kaiken sen rinnalla Jumalan rakkaus on niin suurta ja siitä rakkaudesta on niin vaikea kertoa ymmärrettävästi. Haluan kuitenkin sanoa sinulle ystävä, joka epäilet omaa tilaasi ja elämääsi ja sitä, että pääsetkö sinä taivaaseen. Haluan lohduttaa ja rohkaista sinua, että juuri sinä olet kelvollinen. Sellainen ihminen, joka ei kysy, että mitä minun pitäisi tekemän, vaan pyytää, että Jeesus armahda minua, niin sellainen ihminen on taivaan Isälle kelvollinen. Me emme voi pelastuksemme eteen mitään tehdä, emme ensimmäistäkään hyvää tekoa. 

Toivotan, ystävät, hyvää kesää ja toivottavasti päästään taas tapaamaan läheisiämme ja uskon ystäviämme. Ollaan, ystävät, hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Aamen.

Toivo paremmasta

 

Tänään olen miettinyt sitä, miten nopeasti kristinusko on kadonnut Suomesta. Tällä hetkellä tuntuu olevan hyväksyttävää kaikki muu paitsi usko Jeesukseen. Jeesuksesta puhumista pidetään loukkaavana, hyökkäävänä tai toisen itsemääräämisoikeuteen puuttumisena. Eikö ole aika kummallista, että ihmisten mielestä täysin keksitty juttu aiheuttaa niin voimakasta vastustusta. Jeesus on kuitenkin antanut meille tehtävän kertoa Hänestä ja sitä meidän tulee jatkaa vastustuksesta huolimatta.

Kerran Jeesusta kuulemaan kokoontui paljon kansaa ja Jeesus kertoi vertauksen kylväjästä. (Matt. 13) Kylväjän kylväessä muutamat siemenistä putosivat tien pientareelle, josta linnut söivät siemenet eikä siemen alkanut ollenkaan itää. Osa siemenistä putosi kalliolle, jossa niillä ei ollut tarpeeksi multaa ja siksi ne kuivettuivat nopeasti. Tämä kuvaa ihmisiä, jotka luopuvat Jeesuksesta nopeasti, kun alkuhuuma on mennyt ja vaikeudet alkavat. Osa siemenistä putosi orjantappuroihin. Orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Tämä kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan Jeesuksesta syntien sovittajana, mutta tämän maailman huolet ja viettelykset tukahduttavat uskon. Onneksi osa siemenistä putosi myös hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satoa.

Kansalle Jeesus kertoi vain vertauksen, mutta ei selitystä. Sen mitä, vertaus tarkoitti ihmisiä ajatellen, Jeesus kertoi vain opetuslapsille. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, miksi hän puhui ihmisille vertauksilla. Jeesus vastasi heille: ”Siksi, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.”  Jeesus on Jumalan salaisuus. Me emme voi omalla järjellämme oppia tuntemaan Jeesusta syntiemme sovittajana, vaan sen saa aina aikaan Pyhä Henki. Jos lukee Raamattua oman järjen varassa, ei Jeesuksen sovintotyötä voi ymmärtää. Raamattu pysyy tavallisena kirjana. Vain Pyhä Henki voi antaa ymmärryksen Raamatun Sanasta ja kirkastaa Jeesuksen. Pyhä Henki herättää uskon Jeesukseen omien syntien sovittajana.

Kylväjävertauksen kylväjä ei tahallaan heittänyt osaa siemenistä huonoon maahan. Kylväjä teki oman työnsä niin hyvin kuin osasi. Meidän tehtävämme on kylvää sanaa Jeesuksesta, kertoa siitä, että Jeesus on jo sovittanut jokaisen ihmisen synnit ja me saamme vastaanottaa tuon syntien sovituksen yksin armosta, ilman omia tekoja. Me emme voi päättää, kuka uskoo tuon riemullisen ilosanoman. Se on yksin Jumalan vallassa. Meidän tehtävämme on jatkaa kylvämistä.

Uskotaan tänäkin päivänä kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveressä ja rukoillaan läheistemme ja kaikkien suomalaisten puolesta, että Pyhä Henki herättää heissä uskon Jeesukseen. Siunattua päivää sinulle.