Tule sellaisena kuin olet

 

’Minusta ei ole mihinkään. Minä töpeksin taas. En pysty elämään kunnon kristityn elämää.’ Ovatko nämä tuttuja tunteita sinullekin? Itsetunto on saanut monenlaisia kolauksia ja mielen valtaa itsesääli. Mutta nyt kerron sinulle, ja meille kaikille, ilosanoman: juuri tällaisia ihmisiä varten Jeesus tuli ja sovitti kaikki meidän syntimme. 

Ajattelen, että yksi tähän kelpaamattomuuden tunteeseen vaikuttava tekijä on sana parannus. Tuo sana helposti johtaa ajatukseen siitä, että pitää kovasti yrittää ja onnistua. Kuinka moni kristitty taistelee yrittämisen ja epäonnistumisen suossa ja haluaa tulla paremmaksi niin omissa silmissään, ihmisten silmissä kuin Jumalankin silmissä. Kun hän ei tässä onnistu, on hänen sisällään jatkuva ristiriita siitä, riittääkö Jeesuksen sovitustyö kattamaan nämäkin synnit.

Jeesus ei kuitenkaan odota meiltä sellaista parannusta, jota me ihmiset toisiltamme odotamme. Se, mitä Jeesus meiltä odottaa, on mielenmuutos, jossa käännämme katseemme pois itsestämme ja omista tekemisistämme kohti Jeesusta, syntiemme sovittajaa. Jeesus toivoo, että jätämme koko elämämme hänen haltuunsa. Vaikka tuo ehkä kuulostaa helpolta, niin kuitenkin se vaatii niin paljon oman elämän hallinnasta luopumista ja Jumalaan luottamista, ettemme siihen itse pysty, vaan ainoastaan Pyhä Henki voi sen meille antaa.

Kun jätämme pelastuksemme kokonaan Jeesuksen varaan, se tarkoittaa myös sitä, että meidän täytyy antaa kunnia yksin hänelle. Ihminen on luonnostaan ylpeä ja haluaa kunniaa itselleen. Usein naamioimme tämän ylpeyden vaatimattomuuteen, mutta kukaan meistä ei ole vapaa siitä, että sisimmässämme loukkaannumme tai tunnemme itsesääliä, kun omasta työstämme meneekin kunnia jollekin toiselle.

Pelastuksessa ei kuitenkaan ole mitään meidän omaa työtä, vaan kaikki on Jeesuksen. Hän on kulkenut nöyryyden tien ristinkuolemaan saakka ja sovittanut koko maailman synnin. Tähän Jeesuksen työhön me saamme turvautua. Me emme täällä maailmanajassa muutu paremmiksi, vaikka kuinka tekisimme parannusta. Käännetään siis katseemme Jeesukseen ja otetaan vastaan lahjana pelastus ja eletään tuossa lahjassa. ”Ratkaisevaa ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” (Room. 9:16)